thumb| Elokuvadiiva Lyda Borelli näyttelee kreivitär Alba d’Oltrevitaa. thumb| Osa elokuvan yksityiskohdista väritetty on käsin. Rapsodia satánica on vuonna 1915 valmistunut ja vuonna 1917 ensi-iltansa saanut italialainen mykkäelokuva. Nino Oxilian ohjaaman melodraaman pääosaa esittää aikansa suurimpiin elokuvadiivoihin kuulunut Lyda Borelli. Alkuperäisen musiikin on säveltänyt Pietro Mascagni.
Juoni Iäkäs kreivitär Alba d’Oltrevita (”toisen elämän sarastus”) asuu kartanossaan nuoruuttaan ja kauneuttaan ikävöiden. Paholainen ilmestyy kreivittärelle ja lupaa tehdä hänet nuoreksi sillä ehdolla, että hän ei enää koskaan rakastu. Kaksi veljestä, Tristan ja Sergio, rakastuvat nuoruutensa takaisin saaneeseen Albaan. Tämä ei voi vastustaa Tristania, jonka veli tekee itsemurhan. Paholainen palaa sopimuksen rikkoneen Alban luokse ja muuttaa hänet jälleen vanhaksi.
Näyttelijät
Tuotanto, tyyli ja vastaanotto Faustin tarua mukaileva Rapsodia satanica perustuu Alberto Fassinin (Alfa) runoelmaan. Pietro Mascagni on säveltänyt elokuvaa varten musiikin. Se kuvattiin tammi-helmikuussa 1915 ja esitettiin kutsuvierasyleisölle saman vuoden maaliskuussa. Kunnianhimoisen ja tuotantokustannuksiltaan kalliin elokuvan lyhennetty versio julkaistiin tuntemattomasta syystä vasta kesällä 1917. Sen ohjaaja Nino Oxilia kaatui pian esityksen jälkeen ensimmäisessä maailmansodassa.
Elokuva on aiheeltaan ja tyyliltään erinomainen esimerkki 1900-luvun alun symbolismista ja art nouveausta. Sen kuvastoon ovat vaikuttaneet Gustav Klimtin, Giulio Aristide Sartorion ja Adolfo De Carolisin maalaukset. Kaunokirjallisista vaikutteista voidaan mainita Fassinin ohella Giuseppe Lipparini, Tito Marrone, Carlo Chiaves sekä itsekin kirjailijana toiminut Oxilia. Ennen kaikkea Rapsodia satanica on kuitenkin voimakkaan fyysisen näyttelijänsuorituksen tekevän Lyda Borellin elokuva. Hänen roolityönsä esikuvia ovat Salomen henkilöhahmo sekä yhdysvaltalainen modernin tanssin uranuurtaja Loie Fuller. Borellin puvut ovat muotisuunnittelija Mariano Fortunyn käsialaa.
Rapsodia satanican vastaanotto jäi sen julkaisun venymisen takia vaisuksi. Alun perin uraauurtavaksi kehuttua teosta pidettiin jo parin vuoden kuluttua tyyliltään vanhentuneena. Aikalaiskriitikon mukaan elokuvan teksti ja musiikki dominoivat liikaa sen kuvailmaisua.
Restaurointi Elokuva on restauroitu vuonna 1996 Cinémathèque Suissen, Cineteca di Bolognan ja Milanossa toimivan Italian elokuva-arkiston yhteistyönä alkuperäisen käsin väritetyn kopion pohjalta. Alkuperäisestä 905 metrin pituudesta on säilynyt 850 metriä.Elokuvan alkutekstit. Saksalainen ZDF ja ranskalais-saksalainen Arte ovat tuottaneet vuonna 2007 televisioversion, joka on varustettu Rheinland-Pfalzin valtionfilharmonian orkesterin esittämällä alkuperäissävellykselläTelevisioversion lopputekstit..
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Melodraamat Luokka:Italialaiset mykkäelokuvat Luokka:Vuoden 1915 italialaiset elokuvat