Asetatsolamidi eli asetatsoliamidi (C4H6N4O3S2) on sulfonamidijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä diureettina ja glaukooman, epilepsian ja vuoristotaudin hoidossa. Asetatsolamidi kuuluu WHO:n julkaisemaan luetteloon tärkeimmistä lääkeaineista.
Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet Huoneenlämpötilassa asetatsolamidi on valkoista kiteistä ainetta. Aine liukenee huonosti veteen, mutta on heikko happo ja liukenee tämän vuoksi hyvin emäksisiin liuoksiin. Asetatsolamidin pKa-arvo on 7,2.Max Hropot & Hans Jochen Lang: Diuretics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 30.8.2014
Vaikutusmekanismi ja käyttökohteet Asetatsolamidin vaikutus perustuu hiilihappoanhydraasientsyymin toiminnan estämiseen. Hiilihappoanhydraasin toiminnan estyessä natriumin, kaliumin ja vetykarbonaatti-ionin takaisinimeytyminen munuaisissa vähenee ja näiden pitoisuus munuaisissa laskee ja kloridi-ionien pitoisuus munuaisissa kasvaa. Tämä johtaa osmoottiseen epätasapainoon ja virtsan erittyminen lisääntyy. Tähän perustuu asetatsolamidin diureettinen vaikutus. Tämän seurauksena myös paine silmissä laskee. Epilepsiakohtausten hoito ja ehkäisy perustuu myös hiilihappoanhydraasin estoon. Asetatsolamidin käyttö lisää vetykarbonaatti-ionien erittymistä virtsaan, minkä vuoksi virtsa muuttuu emäksiseksi ja elimistöön muodostuu metabolinen asidoosi. Tämä lisää eräiden lääkeaineiden imeytymistä ja eritystä.Peter Cervoni & Peter S. Chan: Diuretic Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 30.8.2014Michael Williams & Mark W. Holladay: Hypnotics, Sedatives, Anticonvulsants, and Anxiolytics, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 30.8.2014
Asetatsolamidi imeytyy tablettina otettuna tyypillisesti hyvin ja vaikutukset ovat suurimmillaan muutaman tunnin kuluttua lääkkeen otosta. Ihmisen entsyymit eivät juurikaan metaboloi lääkeainetta ja se erittyy muuttumattomana virtsaan.
Asetatsolamidin diureettiseen ja epilepsiakohtauksia hillitsevään vaikutukseen kehittyy helposti resistenttiys. Tämän vuoksi ainetta ei nykyisin käytetä juurikaan näihin tarkoituksiin. Tärkeimmät käyttökohteet ovat glaukooman hoito, johon sitä käytetään oraalisesti tabletteina tai glaukoomakohtauksen yhteydessä ruiskeena laskimoon. Asetatsolamidia käytetään myös vuoristotaudin ehkäisyyn ja hoitoon.
Haittavaikutukset Asetatsolamidihoidon lisäyksenä kaliumin erittyminen virtsaan lisääntyy, mikä voi johtaa kaliumin pitoisuuden laskemiseen liian matalaksi eli hypokalemiaan. Tämä voi aiheuttaa muun muassa väsymystä ja sekavuutta. Tyypillisiä sivuvaikutuksia ovat huonovointisuus ja vatsakivut. Lisäksi voi ilmetä allergisia iho-oireita. Asetatsolamidi voi aiheuttaa muutoksia veressä ja anemiaa.
Synteesi Asetatsolamidin synteesin lähtöaineet ovat ammoniumtiosyanaatti ja hydratsiini, joiden reaktiossa muodostuva bistiroureajohdannainen syklisoituu 2-amino-5-merkapto-1,3,4-tiodiatsoliksi, joka reagoi etikkahappoanhydridin kanssa asetyloiduksi johdannaiseksi. Tämä johdannainen kloorataan sulfonyylikloridijohdannaiseksi, joka reagoi ammoniakin kanssa muodostaen asetatsolamidia. 555px
Lähteet
Aiheesta muualla Human Metabolome Database (HMDB): Acetazolamide Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Acetazolamide ChemBlink: Acetazolamide
Luokka:Antikonvulsantit Luokka:WHO:n tärkeimmät lääkkeet Luokka:Asetamidit