thumb|Frans I, Vicente López y Portañan maalaama muotokuva vuodelta 1829. Frans I (; 14. elokuuta 1777 Napoli, Napolin kuningaskunta – 8. marraskuuta 1830 Napoli, Molempain Sisiliain kuningaskunta)Francis I Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.6.2014. oli Molempain Sisiliain kuningaskunnan kuningas vuosina 1825–1830.
Suku Francesco Gennaro Giuseppe Saverio Giovanni Battistan vanhemmat olivat Napolin ja Sisilian kuningas Ferdinand I ja Itävallan arkkiherttuatar Maria Karoliina. Hänen äidinäitinsä oli keisarinna Maria Teresia ja tätinsä Ranskan kuningatar Marie Antoinette. Fransilla oli 17 sisarusta, joihin kuuluivat muun muassa Itävallan keisarinna Maria Teresa, Ranskan kuningatar Maria Amalia.Maria Carolina (1752–1814) Women in World History: A Biographical Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 17.11.2024.
Ennen hallitsijaksi tuloa Frans esiintyi nuorempana liberaalin ajatusmaailman kannattajana. Hän toimi isänsä neuvonantajana, kun koko Bourbon-sukuinen hallitsijaperhe oli Napoleonin sotien aikana vuonna 1806 joutunut pakenemaan Napolista Italian mantereelta Sisilian saarelle. Frans kannatti Sisilian säätykokouksen vuonna 1812 hyväksymää perustuslakia, joka oli muotoiltu brittiläisen parlamentaarisen mallin mukaiseksi.Nordisk familjebok (1908), s. 1174–1175 Runeberg.org. Viitattu 8.6.2014. Perustuslain hyväksymisen jälkeen hänet nimitettiin sijaishallitsijaksi (vicario) Napoliin.
Kuningas Ferdinand sai valtansa takaisin Napoleonin hävittyä sodan vuonna 1815, ja seuraavana vuonna Frans nimitettiin Sisilian käskynhaltijaksi. Ferdinand tukahdutti Sisilian perustuslain ja autonomian liittämällä kaksi valtakuntaansa, Napolin ja Sisilian Molempain Sisiliain kuningaskunnaksi vuonna 1816, Frans otti itselleen uudelleenelvytetyn Calabrian herttuan tittelin. Carbonari-salaseuran vuonna 1820 johtaman vallankumouksellisen kansannousun jälkeen kruununprinssi Frans ryhtyi jälleen valtakunnan sijaishallitsijaksi ja kutsui koolle parlamentin, joka sai tehtäväkseen säätää uuden perustuslain. Hän vastusti Laibachin kongressin vuonna 1821 tekemää päätöstä, jonka nojalla itävaltalaiset joukot lähetettiin Napoliin kukistamaan vallankumous ja palauttamaan Bourbonien yksinvalta. Itävallan sotilaallisen väliintulon jälkeen hän oli muutaman vuoden syrjässä kuningaskunnan johdosta.
Kuninkaana Kun Frans tuli isänsä kuoleman myötä hallitsijaksi 4. tammikuuta 1825, hän irtisanoutui aiemmasta liberaalista politiikastaan. Hallitsijana hän tuki Itävallan konservatiivista politiikkaa ja osoittautui jopa taantumuksellisemmaksi kuin isänsä. Hän lakkautti kansalliskaartin, pyysi Itävallan armeijan joukkojen oleskelua Napolissa jatkettavan vuoteen 1827 ja tukahdutti markiisi Guglielmo del Carretton avulla vuonna 1828 Cilentossa puhjenneen kapinan. Hän osallistui vain vähän valtakuntansa hallitsemiseen jättäen sen suosikkiensa ja poliisiviranomaisten käsiin ja asui rakastajattariensa kanssa sotilaiden ympäröimänä jatkuvasti salamurhaa peläten.
Avioliitot ja lapset pienoiskuva|pysty|Ensimmäinen puoliso, Itävallan arkkiherttuatar Maria Klementina. pienoiskuva|pysty|Toinen puoliso, infanta Maria Isabella de Bourbon. Frans I oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli vuonna 1796 keisari Leopold II:n ja Espanjan infanta Maria Luisan tytär, Itävallan arkkiherttuatar Maria Klementina (1777–1801), joka kuoli jo viiden vuoden päästä.Maria Clementina of Austria (1777–1801) Women in World History: A Biographical Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 17.11.2024. Vuonna 1802 Frans avioitui Espanjan kuninkaan Kaarle IV:n ja kuningatar Maria Luisan tyttären, serkkunsa infanta Maria Isabella de Bourbonin kanssa.Marie Isabella of Spain (1789–1848) Women in World History: A Biographical Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 17.11.2024. Heille syntyi 12 lasta, joista Ferdinand II tuli kuninkaaksi isänsä jälkeen.
Fransin lapset ensimmäisestä avioliitosta:
Carolina (1798–1870), Berryn herttuatar, puoliso Ranskan prinssi Charles Ferdinand Ferdinand (1800–1801), Noton herttua, kuoli alle 2-vuotiaana
Fransin lapset toisesta avioliitosta:
Luisa Carlotta (1804–1844), puoliso oma eno, Espanjan infante Francisco de Paula. Maria Kristina (María Cristina, 1806–1878), Espanjan kuningatar ja sijaishallitsija, puoliso oma eno, kuningas Ferdinand VII. Ferdinand II (1810–1859), Molempain Sisiliain kuningas. Carlo Ferdinando (1811–1862), Capuan prinssi. Leopoldo Beniamino (1813–1860), Syrakusan kreivi. Maria Antonia (1814–1898), Toscanan suurherttuatar, puoliso suurherttua Leopold II. Antonio Pasquale (1816–1843), Leccen kreivi. Maria Amalia (1818–1857), puoliso Portugalin ja Espanjan infante Sebastião. Maria Carolina (1820–1861), puoliso Espanjan kruununtavoittelija Don Carlos. Teresa Cristina (1822–1889), Brasilian keisarinna, puoliso keisari Pedro II. Luigi Carlo (1824–1897), Aquilan kreivi, puoliso Brasilian prinsessa Januária. Francesco di Paola (1827–1892), Trapanin kreivi, puoliso Itävallan arkkiherttuatar Maria Isabella.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Vuonna 1777 syntyneet Luokka:Vuonna 1830 kuolleet Luokka:Molempain Sisiliain kuninkaat