pienois|Jokerit juhlii ensimmäistä Suomen mestaruuttaan keväällä 1973. Kapteeni Timo Turusta kannattelevat Pentti Hiiros ja Timo Kyntölä (oik.). Vasemmalla Kari Kinnunen. Jääkiekkoseura Helsingin Jokerit perustettiin vuonna 1967. Helsinkiläinen rakennusmestari Aimo Mäkinen osti itselleen urheiluseura Töölön Vesan jääkiekkotoiminnan, jolloin syntyi uusi seura Jokerit.
Jokerit nousi pian perustamisensa jälkeen kansalliselle huipulle voitettuaan Suomen-mestaruuden keväällä 1973. Vuosikymmenen puolivälissä menestys kuitenkin taantui. Seura ajautui talousvaikeuksiin, ja 1970-luvun lopulta aina 1980-luvun jälkimmäiselle puoliskolle asti se joutui lähes jatkuvasti taistelemaan sarjapaikastaan. Lopulta keväällä 1987 Jokerit putosi I-divisioonaan. Se palasi liigaan syksyksi 1989, mutta seura oli käytännössä konkurssikypsä. Uuden omistajan, Harry Harkimon, johdolla seura kuitenkin nousi takaisin huipulle voittaen 1990-luvun aikana neljä Suomen-mestaruutta ja yhden hopean. Uudelle vuosituhannelle tultaessa menestys heikkeni, vaikkakin seura voitti vielä mestaruuden vuonna 2002, hopeaa vuosina 2000, 2005 ja 2007 sekä pronssia vuonna 2012. Vuosina 2014–2022 Jokerit pelasi KHL-sarjassa, minkä jälkeen se palasi Suomen sarjoihin, Mestikseen.
Historiansa aikana joukkue on voittanut yhteensä kuusi Suomen-mestaruutta, kuusi hopeaa ja kaksi pronssia. Lisäksi se on saavuttanut muun muassa kaksi Euroopan cupin mestaruutta sekä Continental Cupin voiton. KHL:ssä Jokerit saavutti divisioonan mestaruuden vuonna 2016.
Töölön Vesasta Jokereiksi: 1967–1969
pienois|Jokereita edelsi Töölön Vesa. Kuvassa pelaajat Veikko Haapakoski, Pentti Simola ja Kai Halimo vuosien 1955–1964 välisenä aikana. Jokerien jääkiekkotoiminnan juuret ovat urheiluseura Töölön Vesassa, joka pelasi ensimmäistä kertaa jääkiekon SM-sarjassa kaudella 1955–1956. Vesan sarjataso vaihteli 1960-luvulla SM-sarjan ja Suomensarjan välillä.Alaja 2012, s. 28. Helmikuun lopulla 1967 Vesa hävisi HIFK:lle uusintaottelun noususta SM-sarjaan.Alaja 2012, s. 30. Seuran velat olivat nousseet noin 80 000 markkaan. Varsinkin jääkiekkotoiminta rasitti taloutta, joten seuran sisällä kännistyivät keskustelut sen lopettamisesta. Vesa pyöritti Helsingin laajinta junioritoimintaa, minkä vuoksi lopettamista tai yhdistymistä muihin helsinkiläisseuroihin ei pidetty hyvänä ajatuksena.Alaja 2012, s. 45.
Rakennusmestari ja entinen Helsingin Pallo-Toverien puheenjohtaja Aimo Mäkinen oli aiemmin yrittänyt yhdistää helsinkiläisen pesäpallon yhden katon alle. Mäkinen alkoi vähitellen kiinnostua jääkiekosta, jonka suosio oli Helsingissä nousussa, ja hän oli jo muutaman vuoden ajan tukenut Vesan jääkiekkoa. Vesan taloudellisen kriisin vuoksi seuran hallitus ja Mäkinen kokoontuivat lokakuun 1967 lopulla. Mäkinen lupasi maksaa veloista puolet sillä ehdolla, että Vesan edustus- ja juniorikiekkoilu siirtyisivät hänen johtamalleen uudelle jääkiekon erikoisseuralle. Mäkinen halusi Helsinkiin HIFK:n rinnalle toisen menestyvän jääkiekkojoukkueen.Mennander & Mennander 2003, s. 172–174. Vesan seurajohto hyväksyi kaupan, ja myös pelaajat suostuivat siirtymään uuteen seuraan, jolla ei vielä ollut nimeä. Joukkueeseen jäi siten myös sen tähtipelaaja Timo Turunen, joka oli jo ehtinyt harjoitella kesän HIFK:ssa. Vesan nuori joukkue pysyi koossa, mikä antoi uudelle seuralle urheilullisesti hyvät lähtökohdat.
Uuden seuran nimen keksimiseksi kokoonnuttiin usean henkilön voimin. Ehdotuksia olivat aluksi esimerkiksi Ritarit ja Helsinki Hockey-Team. Lopulta Veikkauksen osastopäällikkö ja Vesan joukkueenjohtaja Raimo Kähkönen keksi nimen Jokerit. Hän oli mieltynyt samana vuonna perustetun Porin Ässien nimeen ja tajusi jokerin olevan pataässää parempi pelikortti. Esikuva logolle löytyi sekin korttipakasta. Nimeen liittyi kuitenkin pari epäselvyyttä, sillä yhdistysrekisteristä löytyi käpyläläinen palloseura Jokerit ja Tikkurilan väritehtaat tuotti Jokeri-maalia. Käpylän Jokerien toiminta oli kuitenkin loppunut jo kauan sitten, ja Tikkurilan maalitehdas ryhtyi sponsoroimaan uutta seuraa.Aalto 1992, s. 25.Wickström: s. 41.
pienois|pysty|Jokerien perustaja Aimo Mäkinen. Virallisesti Jokerit aloitti toimintansa 27. lokakuuta 1967, jolloin pidettiin perustamiskokous. Kokouksessa olivat läsnä Mäkinen ja ”minijohtokunta”, johon kuuluivat maalarimestarit Eino Syrjänen ja Reino Vilen sekä taloudenhoitaja Keijo Tamminen. Mäkinen ilmoitti rakentavansa Helsinkiin uuden suurseuran, mutta että hän ei hanki pelaajia HIFK:sta. Visiona oli, että Jokerien kaikki pelaajat olisivat ajan mittaan sen junioritoiminnan omia kasvatteja, mikä edellyttäisi laajan nuorisokiekkoilun aloittamista. Jokereita alettiin kehittää Vesan toiminnan pohjalta.
Uusi seura julkistettiin yleisölle 6. marraskuuta, jolloin ruotsinkielinen päivälehti Nya Pressen julkaisi uutisen aiheesta.Aalto 1992, s. 26.
Jokerien ensimmäisenä valmentajana aloitti tiivistä puolustuspelaamista ja nopeaa vastaiskupeliä kannattanut Jorma Salmi, joka vaati pelaajilta aiempaa tiukempaa harjoittelukuria. Jokerien ensimmäinen peli oli 10. marraskuuta 1967 pelattu harjoitusottelu pääsarjatasolla SM-sarjassa pelannutta Upon Palloa vastaan. Pelaajat esiintyivät ottelussa Vesan paidoissa, sillä uudet peliasut eivät olleet vielä valmistuneet. Ottelu päättyi Jokerien 4–3-voittoon. Joukkueen historian ensimmäisen maalin teki Olli J. Hietanen.Aalto 1992, s. 28.
Ensimmäiset kaksi kauttaan Jokerit pelasi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Suomen sarjassa. Ennen kauden 1967–1968 alkua Jokerit oli Rauman Lukon ohella sarjan suurin suosikki. Joukkueen ensimmäinen sarjaottelu oli vieraspeli Karhu-Kissoja vastaan 23. marraskuuta 1967. Joukkue otti siitä 7–1-vierasvoiton. Ensimmäisen sarjaottelun maalin teki Timo Neira ja ensimmäisen rangaistuksen sai Osmo Kuusisto.Aalto 1992, s. 29. Lukko voitti sarjan häviämättä otteluakaan, toiseksi sijoittunut Jokerit jäi siitä kahdeksan pisteen päähän. Jokerien tehokkain pelaaja oli Timo Turunen, joka teki 18 pistettä 12 ottelussa (13 maalia ja 5 syöttöä).Aalto 1992, s. 277. Kauden jälkeen Jorma Salmi siirtyi Mestaruussarjaan nousseen HIFK:n valmentajaksi.Aalto 1992, s. 36.
pienoiskuva|Jokerit juhlii nousua SM-sarjaan keväällä 1969. Kauden 1968–1969 ainoa tavoite oli sarjanousu, sillä seuran talous ei kestäisi kolmatta kautta alemmalla sarjatasolla.Aalto 1992, s. 34.Hannula 2012, s. 13. Joukkuetta vahvistettiin edelliskaudesta, ja uutena tulokkaana seuraan tuli muun muassa Tapparan puolustaja Antti Perttula. Kauteen lähdettäessä valmentajavastuuta kantoi Martti Sarlin, joka kuitenkin sai pian lähteä pelaajien kyllästyttyä valmentajaan, joka huusi kentänlaidalta ohjeita megafonilla. Edelliskauden valmentaja Jerry Salmi ei viihtynyt paikallisvastustajassa ja palasi Jokereihin. Sarlinin jäljiltä valmentajavastuu siirtyi kuitenkin Jorma Kyntölälle. Seuran taustalla vaikutti myös Gustav Bubník, joka Kyntölän kanssa analysoi ottelut.
Sarjasysteemi oli muuttunut kaudelle 1968–1969, sillä Suomen sarjan lohkojen kaksi parasta etenivät karsintoihin eikä mikään joukkue enää noussut suoraan.Aalto 1992, s. 30. Jokerit selvitti tiensä karsintoihin etelälohkon voittajana. Alkusarjan toisen sijan vei Jokerien kanssa tasapisteissä ollut TPS, joka jäi heikomman maalieron vuoksi toiseksi.Aalto 1992, s. 278. Jokerit voitti ensimmäisessä karsintasarjan ottelussaan Kiekko-Pojat Mäntän lumipyryssä 1–2. Seuraavissa otteluissa kaatuivat JoKP ja TPV. Nousun kannalta ratkaisevana otteluna pidettiin TPS:n ja Jokerien kohtaamista. Alkusarjassa joukkueiden molemmat keskinäiset ottelut olivat päättyneet tasatulokseen 3–3. Karsintasarjan ottelussa Jokerit pelasi tiukkaa miesvartiointia. Ketju Neira–Hietanen–Kari Puolimatka eliminoi täysin Juhani Wahlstenin johtaman TPS:n ykkösketjun. Jokerit voitti ottelun lukemin 2–3. Viimeisessä karsintasarjan ottelussa se kukisti Hilparan ja varmisti näin sarjanousun.Aalto 1992, s. 32.
Pääsarjaan ja ensimmäinen mestaruus: 1969–1973
pienois|pysty|Lauri Mononen oli Aimo Mäkisen nimekkäimpiä hankintoja Jokerien ensimmäiselle SM-sarjakaudelle 1969–1970. Jokerien ensimmäinen SM-sarjakausi oli 1969–1970. Aimo Mäkinen oli aloittanut ennennäkemättömän joukkueenrakentamisen, ja joukkue sai ensimmäiselle SM-sarjakaudelleen lukuisia nimekkäitä vahvistuksia. Mäkisellä oli tapana tarjota pelaajille suoraan rahaa niin pitkään, kunnes sopimus syntyi. Joukkueeseen liittyivät muun muassa maajoukkuepelaajat Veli-Pekka Ketola, Henry Leppä, Erkki ja Lauri Mononen sekä puolustaja Ilpo Koskela. Muita tulleita olivat muun muassa Timo Sutinen, Pertti Nurmi, Alpo Suhonen ja Pertti Arvaja. Maalivahdiksi tuli HIFK:sta Eero Holopainen ja valmentajaksi toimintansa lopettaneesta Upon Pallosta Aulis Hirvonen. Pelaajista parhaiten esillä olivat Turunen ja Ketola, jotka sijoittuivat SM-sarjan pistepörssissä sijoille neljä ja viisi.Aalto 1992, s. 280–281. Joukkueen pelaajisto oli taustoiltaan hajanainen. Sarjan toisella puolikkaalla joukkue hitsautui ja lopullinen sijoitus oli viides.
Samanaikaisesti edustusjoukkueen rakentamisen kanssa Jokerit organisoi Itä-Helsinkiin Kanada-sarjan, joka oli suunnattu seuran omille junioreille. Idea saatiin Tampereen Ilveksen samankaltaisesta järjestelmästä, ja Kanada-sarjassa kiekkoharrastuksensa aloitti usea tuleva huippupelaaja. Sarja käynnistyi vuonna 1969. Aimo Mäkisen haaveena oli saada sitä kautta kasvatetuksi edustusjoukkue täysin omista junioreista, mikä ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Juniorien Kanada-sarja tosin tuotti nopeasti tuloksia: D-juniorit voittivat Suomen-mestaruuden keväällä 1973 ja sekä B-, C- että E-pojat kaudella 1975–1976. Vahvan ja järjestelmällisen juniorityönsä avulla Jokerit sai kannattajia erityisesti nuorten keskuudesta.
Ensimmäisen SM-sarjakauden jälkeen joukkue muuttui paljon, kun pois lähtivät Ketola, Suhonen, Perttula ja kovaotteinen puolustaja Osmo Kuusisto. Kaudelle 1970–1971 Jokerit sai yhden huippupelaajan lisää, kun Seppo Repo liittyi joukkueeseen osittain paikkaamaan Ässiin palannutta Ketolaa. Jokereihin siirtyi myös Jouko Öystilä, joka pelasi Ilpo Koskelan puolustajaparina myös Suomen maajoukkueessa. Jääkiekko oli muuttunut yhä fyysisemmäksi, mikä ei kuitenkaan sopinut Jokerien nopeille mutta hentoisille pelaajille. Joukkue tarvitsi voittavan pelityylin, ja uusi valmentaja Matti Lampainen toi Jokereihin sille ominaisen taitokiekon. Joukkue luisteli kovaa, liikutti kiekkoa nopeasti ja pelasi omilla vahvuuksillaan. Kauden aikana Jokerit oli lähellä ensimmäistä Suomen mestaruuttaan. Jokerit voitti runkosarjan, mutta loppusarjassa sen edelle kiilasi Porin Ässät. Näin Jokerit sijoittui lopulta toiseksi.Mennander & Mennander 2004, s. 336.
pienoiskuva|Timo Sutinen pelaa HIFK:ta vastaan vuonna 1971. Ennen kauden 1971–1972 alkua Jokerit menetti Seppo Revon ja Lauri Monosen Karhu-Kissoihin. Kaksi ensimmäistä pääsarjakautta olivat köyhdyttäneet Aimo Mäkistä, eikä joukkue kuulunut ennakkosuosikkeihin. Jokerit nosti pelaajia edustusjoukkueeseen lähinnä kakkosjoukkue Peikoista. Jokereissa pelasi kauden aikana myös sen historian ensimmäinen ulkomaalaispelaaja, kun kanadalainen maalivahti Dwight Watson oli kokoonpanossa seitsemässä ottelussa. Joukkueen tärkeimpänä pelaajana jatkoi kuitenkin Timo Turunen, joka sijoittui pistepörssissä viidenneksi. Aiempaa kapeampaa pelaajarinkiä Jokerit kompensoi joukkuehengellä ja valmentaja Lampaisen kyvyillä, ja joukkue ylsi sarjan kärkipäähän. Jokerit oli runkosarjan viides ja ylemmän loppusarjan toinen. Lopullinen sijoitus oli neljäs, kaksi pistettä kolmanneksi sijoittuneelle HIFK:lle hävinneenä. Mitaleille joukkueen pelaajamateriaali oli liian kapea ja kokematon, ja monet ottelut Jokerit pelasi ainoastaan kolmella puolustajalla. Puolustajista Ilpo Koskela oli kentällä käytännössä koko ajan.