Gojong (, hanja 高宗; 8. syyskuuta 1852 Soul – 21. tammikuuta 1919 Soul)Kojong Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 19.3.2014. oli Koreaa hallinneen Joseon-dynastian kuningas vuosina 1863–1897 ja Korean keisari vuosina 1897–1907. Hänen valtakaudellaan eristäytynyt Korea pakotettiin avautumaan kaupankäyntiin ulkomaiden kanssa ja maa menetti vähä vähältä itsenäisyytensä päätyen lopulta kokonaan Japanin hallitsemaksi.

Tausta ja varhaiset vuodet Gojong oli Koreaa hallinneen Joseon-dynastian 26. hallitsija. Hallitsijasuku oli jo kahdensadan vuoden ajan pyrkinyt eristämään Korean kaikilta ulkoisilta vaikutteilta.Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 3, s. 163–164. Tammi. Helsinki 2001. Gojong nousi valtaistuimelle vuonna 1863 ollessaan vielä lapsi, ja aluksi todellista valtaa käytti hänen sijaishallitsijana toiminut isänsä Daewongun, joka pyrki vahvistamaan Koreaa ja suhtautui vihamielisesti kaikkiin ulkomaalaisiin.

Hallitsijana Gojong ryhtyi hallitsemaan itse vuonna 1873. Kolme vuotta myöhemmin Japani lähetti sotalaivansa Korean vesille ja pakotti Gojongin avaamaan kolme korealaista satamaa japanilaisille aluksille sekä myöntämään japanilaisille Koreassa eksterritoriaalioikeudet. Soulissa puhjenneiden japanilaisvastaisten mellakoiden jälkeen Japani voimisti vuonna 1882 otettaan Koreasta, mikä sai Kiinan ryhtymään vastatoimiin. Samana vuonna Daewongun siepattiin ja vietiin vankina Kiinaan, minkä jälkeen valta hovissa siirtyi vanhoilliselle kuningatar Minille.

Vuonna 1884 Korean japanilaismieliset yrittivät vallankaappausta, missä yhteydessä Gojong otettiin vangiksi ja useita hänen ministereitään surmattiin. Kiinasta lähetetyt sotilaat kuitenkin kukistivat kaappauksen ja vapauttivat hänet. Seuraavana vuonna Kiinan ja Japanin hallitus sopivat jaetusta vaikutusvallasta Koreassa.

Keväällä 1894 puhjenneen Donghak-kapinan aikana Gojong pyysi jälleen sotilaallista apua Kiinalta. Japani vastasi tähän lähettämällä Koreaan moninkertaisen määrän sotajoukkoja ja miehitti koko maan. Seurannut Kiinan–Japanin sota päättyi Japanin voittoon, ja vuoden 1895 Shimonosekin rauhassa Kiinan oli tunnustettava Korean itsenäisyys. Kun Korean hallitus ei tämän jälkeen suostunut tottelemaan japanilaisten ohjeita yhteiskunnallisten uudistusten toteuttamisesta, Japanin edustaja organisoi lokakuussa 1895 salaliiton, jonka jäsenet tunkeutuivat kuninkaalliseen palatsiin ja surmasivat kuningatar Minin. Maahan syntyi jälleen Japanin vastaisia levottomuuksia, ja Gojong joutui pakenemaan Venäjän lähetystön turviin. Hän joutui myöntämään venäläisille monia kaupallisia etuja Koreassa ennen kuin pääsi palaamaan palatsiinsa helmikuussa 1897.

Keisarina Lokakuussa 1897 Gojong julisti Korean keisarikunnaksi ja itsensä sen keisariksi korostaakseen itsenäisyyttään Kiinan keisarista. Keisariksi nousun yhteydessä Gojong otti hallitsijanimekseen Gwangmu ().

Gojong uudelleenrakennutti Hwangudanin keisarillisen alttarin keisariksi julistautumisensa jälkeen. Hän pyrki siihen, että Korea olisi perinteinen aasialainen keisarikunta, joka kuitenkin kykenisi myös modernisoitumaan. Hän sai apua kaupan, diplomatian, yhteiskunnan ja kulttuurin uudistamiseen muun muassa Japanista, Yhdysvalloista ja Euroopasta. Keisarikunnan viranomaiset kannustivat korealaisia hyödyntämään uutta teknologiaa ja uusia toimintatapoja, jotka nämä ottivat avoimesti vastaan.

Monarkian kaatuminen ja viimeiset vuodet Vuosien 1904–1905 Venäjän–Japanin sodan aikana Japani miehitti Korean ja pakotti Gojongin allekirjoittamaan sopimuksen, jolla Japani sai oikeuden sijoittaa joukkojaan pysyvästi Koreaan sekä nimittää edustajiaan Korean hallitukseen. Sodan jälkeen Koreasta tuli käytännössä Japanin protektoraatti.

Kun japanilaisille paljastui, että Gojong oli lähettänyt edustajiaan Haagin konferenssiin vetoamaan Korean itsenäisyyden puolesta, hänet pakotettiin vuonna 1907 luopumaan kruunusta poikansa Sunjongin hyväksi. Sunjongilla ei kuitenkaan keisarin tittelistä huolimatta ollut juurikaan valtaa. Korea liitettiin virallisesti Japanin valtakuntaan vuonna 1910.

Gojong kuoli vuonna 1919. Keisarin kuoltua levisi huhu, jonka mukaan japanilaiset olivat myrkyttäneet hänet. Hautajaisten yhteydessä alkoi myös Koreassa japanilaisvastainen maaliskuun 1. päivän liike.

Kunnianosoituksia

Korealaiset

55x55px Kultaisen hallitsijan ritarikunta (1900, perustaja) 55x55px Hyväenteisten tähtien ritarikunta (1900, perustaja) 55x55px Luumukukan ritarikunta (1900, perustaja) 55x55px Purppuran haukan ritarikunta (1901, perustaja) 55x55px Kahdeksan trigrammin ritarikunta (1901, perustaja)

Lähde:

Ulkomaalaiset

55x55px Krysanteemiritarikunta (Japani, 1897) 55x55px Kaksoislohikäärmeen ritarikunta (Qing-dynastia) 55x55px Pyhän Stanislauksen ritarikunta (Venäjä) 55x55px Elefanttiritarikunta (Tanska, 1903) 55x55px Mustan kotkan ritarikunta (Preussi, 1904) 55x55px Kunnialegioona (Ranska) 55x55px Pyhien Mauritiuksen ja Lasaruksen ritarikunta (Italia, 1895) 55x55px Kaarle III:n ritarikunta (Espanja, 1900) 55x55px Leopoldin ritarikunta (Belgia, 1901) 55x55px Intian keisarikunnan ritarikunta (Iso-Britannia, 1900)

Lähde:

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Vuonna 1852 syntyneet Luokka:Vuonna 1919 kuolleet Luokka:Korean keisarikunnan keisarit