Pohjantikka (Picoides tridactylus) on keskikokoinen tikka.
Koko ja ulkonäkö Pohjantikan selkäpuoli ja pää ovat mustat. Lajin vatsapuoli on vaalea ja sen kyljissä mustia raitoja valkealla pohjalla. Aikuisen koiraan päälaki on keltainen.
Levinneisyys Pohjantikkaa tavataan havupuuvyöhykkeellä koko Euraasiassa. Suomessa pesii noin 25 000 paria.
Elinympäristö Varmimmin pohjantikan tapaa vanhasta kuusivaltaisesta metsästä, mutta se viihtyy myös metsäpalo- ja tuulenkaatoalueilla, joissa on runsaasti kuollutta puuta. Pohjantikka on kiinteästi sidoksissa metsään ja ilmeisesti sen kannan kehitys on ollut laskeva ainakin eteläisessä Suomessa. Suurimpana syynä tähän lienee metsänrakenteen muutos ja vanhojen luonnontilaisten metsien pirstoutuminen ja häviäminen.
Lisääntyminen Pohjantikat aloittavat soitimen reviirillään maaliskuun alussa ja soidinmenot kestävät toukokuun alkuun. Pohjantikan rummutus on tasainen, konekiväärimäinen nakutus, ja molemmat sukupuolet rummuttavat. Pohjantikkapari kaivaa uuden pesäkolon joka vuosi, yleensä kuolleeseen kuuseen, mutta myös männyt ja koivut kelpaavat. Pesäkolo sijaitsee melko matalalla, alle kymmenen metrin korkeudella maanpinnasta. Naaras munii toukokuun alkupuolella 3-5 munaa, ja molemmat emot hautovat munia. Poikaset kuoriutuvat toukokuun loppupuolella-kesäkuun alussa.
Ravinto Muiden tikkojen tapaan pohjantikkakin syö hyönteisiä, etenkin kovakuoriaisten toukkia. Ne saattavat toisinaan syödä myös hedelmiä ja mahlaa. Pohjantikalle tunnusomaista on lahojen kuusien kuoriminen paljaaksi ruokailun yhteydessä.
Lähteet
Aiheesta muualla Toivola, Kari 1974: Pohjantikka Picoides tridactylus pesivänä Suomusjärvellä. – Lintumies 2.1974 s. 62–63. SLY.
LuontoPortti: Pohjantikka (Picoides tridactylus) ITIS: Picoides tridactylus
Luokka:Kirjotikat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit