pienoiskuva|Martin van Meytensin maalaus Ture Gabriel Bielkestä. Ture (Thure) Gabriel Bielke (3. joulukuuta 1684 Tukholma – 11. toukokuuta 1763 Tukholma) oli ruotsalainen kreivi, sotilas, valtaneuvos ja poliitikko.

Suku ja koulutus Hänen vanhempansa olivat kreivi Nils Bielke af Åkerö (1644–1716) ja kreivitär Eva Horn af Björneborg (1653–1740). Hänen isoisänsä oli Ture Nilsson Bielke (1606–1648) ja äidinäitinsä Christina Svantesdotter Banér (k. 1652). Hänen äidinisänsä oli marsalkka Gustaf Horn (1592–1657) ja äidinäitinsä tämän toinen puoliso Sigrid Bielke (1620–1679). Kreivi Carl Gustaf Bielke (1683–1754) oli hänen vanhempi veljensä.

Saatuaan syntyperänsä ja Bielke-suvun maineen arvoisen kasvatuksen Leidenin, Oxfordin ja Angers'n yliopistoissa vuosina 1696–1702 hän aloitti vuonna 1704 vapaaehtoisena sotilasuransa 20-vuotiaana ratsumiehenä isänsä ratsuväkirykmentissä. Kaarle XII:n sotaretkien aikana hän eteni kaikki arvot korpraalista kornetiksi. Hänet nimitettiin ratsuväen päälliköksi vasta vuonna 1711 sen jälkeen, kun hän oli seurannut kuningasta Benderiin ja palannut sinne oltuaan vuonna 1714 lähtien lähettiläänä Konstantinopolissa ja seurattuaan Osmanien armeijaa Prut-joelle. Benderin kalabaliikissä, jossa hän taisteli leijonan kaltaisella rohkeudella kuninkaan rinnalla, tataarit vangitsivat hänet, mutta hän onnistui pakenemaan ja seurasi Kaarlea Benderistä Didymóteichoon.

Kuninkaan paluun jälkeen Bielke osallistui Bohuslänin rykmentin everstiluutnantina Kaarle XII:n Norjan sotaretkeen ja sen päätyttyä hänestä tuli kenraalimajuri, ja hän toimi jonkin aikaa ministerinä Wienissä. Toisesta Norjan sotaretkestä Bielke sanoi muistelmissaan:"Odotamme vaikeaa sotaretkeä. Meidät on käsketty marssimaan eteenpäin, mutta tiet ovat surkeita ja kaikki muu seuraa perässä. Pian tilanne on luultavasti vielä pahempi. Mutta pidä suu kiinni, niin saat sokeria!"

— »Memoires pour servir à l’histoire de Charles XII», utgivna av C. Hallendorff 1901 under titeln T. G. Bielkes hågkomster af Karl XII.

Poliittinen ura Hänet kutsuttiin vuonna 1727 valtaneuvoskuntaan, ja hänestä tuli tuolloin yksi merkittävimpiä myssyjohtajia. Hän menetti valtaneuvoksen viran, kun myssyhallitus kukistui vuonna 1739.Facta2001, WSOY 1981, 2. osa palsta 498

Nähtyään merkittävän roolin vapauden ajan ensimmäisillä valtiopäivillä hänet kutsuttiin valtaneuvostoon vuonna 1727, jossa hän liittyi Arvid Hornin puolueeseen. Niinpä, kun hattupuolue nousi valtaan vuoden 1738 valtiopäivillä, hänet erotettiin valtaneuvostosta neljän muun kanssa, säilyttäen kuitenkin arvonimensä ja vuosittaisen eläkkeensä. Hattupuolue käytti tilaisuutta hyväkseen vuonna 1741 riistääkseen häneltä eläkkeen ja määrätäkseen hänet asumaan tiluksillaan lievästi sanottuna riittämättömien, jos edes olemassaolevien todisteiden vuoksi osallisuudestaan Gustaf Johan ​​Gyllenstiernan postimerkkisalaliittoon.

Valitettava Venäjän sota kuitenkin muutti pian valta-asemaa valtiopäivillä, ja jo vuonna 1742 Bielke sai eläkkeensä takaisin, mutta hatut onnistuivat torjumaan yritykset palauttaa hänet entiseen paikkaansa valtuustossa. Vuosien 1746–1747 valtiopäiviä edeltäneessä katkerassa valtataistelussa, jossa ratkaisu oli pitkäaikainen, Bielkeä pidettiin yhdessä Samuel Åkerhielmin kanssa hattujen "sotaneuvoston" johtavana hahmona, ja on epäilemättä heidän välilleen syntyi varsin läheiset suhteet Venäjän ministeri von Korffiin, jonka hyökkäävä ja ylimielinen käytös ratkaisi voiton hattujen hyväksi. Tämä teki Bielken täydellisen kuntoutuksen mahdottomaksi vuoteen 1761 asti, jolloin hattujen toisen valitettavan sodan jälkeen heidän valtansa alkoi murentua ja Bielke palasi valtaneuvostoon.

Avioliitot ja jälkeläiset Bielke avioitui kreivitär Charlotta Christina Piperin (1693–1727), marsalkka, kreivi Carl Piperin ja maanomistaja, liikenainen, kreiviChristina Törnflychtin tyttären kanssa 12. toukokuuta 1715 Högestassa.

Heille syntyivät lapset:

Eva Charlotta Bielke (1717–1794), Gyllenkrookin vapaaherrallisen suvun esiäiti, avioitui marsalkka Fredrik Gustaf Gyllenkrookin kanssa. marsalkka Nils Adam Bielke (1724–1792), avioitui 1) hovineiti Ulrika Elenora von Dübenin kanssa; tämän kuoltua lapsivuoteeseen avioitui tämän sisarpuolen 2) vapaaherratar Fredrika Eleonora von Dübenin kanssa, avioliitoista syntyi kaikkiaan seitsemän lasta. Christina Sophia Bielke (1727–1803), Rudenschöldin kreivillisen suvun esiäiti, avioitui valtaneuvos, vapaaherra, kreivi Carl Rudenschöldin kanssa; heidän tyttärensä oli kreivitär Magdalena Rudenschöld.

Bielke avioitui toisen kerran 25. helmikuuta 1731 kreivitär Anna Margareta Oxenstierna af Croneborgin (1692–1755) kanssa, joka oli ministeri, Zweibrückenin kuvernööri Gabriel Oxenstierna af Croneborgin ja kreivitär Christina Oxenstierna af Södermören tytär. Anna Margareta Oxenstierna oli eversti Carl Ulrik Torstensonin leski.

Heille syntyi yksi lapsi:

Axel Bielke (1732–1752), kamariherra, kuoli naimattomana 30-vuotiaana.

Maine ja omaisuus Ture Gabriel Bielke kuoli 78-vuotiaana 11. toukokuuta 1763. Hänen katsottiin edustavan ulkonäkönsä ja ylhäisen syntyperänsä ansiosta erittäin päteväksi puoluejohtajaksi, ja siksi hän oli aina vastustajiensa elävän pelon kohde. Hänet on haudattu Riddarholmin kirkkoon Torstensson-suvun hautakuoriin.

Bielkestä tuli yksi aikansa rikkaimmista miehistä kahden avioliittonsa kautta. Hän omisti muun muassa Tureholmin linnan (vanha nimi Gäddeholm korvattiin myöhemmällä kuningas Aadolf Fredrikin vierailun aikana vuonna 1761) ja Ulvsundan linnan, varsinaiset kartanot Örbyhusin linnan, Beatebergin, Stenstan, Bottnan ja Lennartsnäsin kartanot Uplannissa, Högestan ja Baldringenin Skånessa, Strömsrumin Smålannissa, Frugårdenin Länsi-Götanmaalla, Segersjön Närkessä jne.

Bielken toinen puoliso, kreivitär Anna Margareta Oxenstierna oli aikalaisten mukaan hänen poliittinen kumppaninsa. Serkkunsa Charlotta von Liewenin ja tyttärensä Sigridin tavoin hän oli myssypuolueen jäsen. Kun Arvid Hornin asema heikkeni, Oxenstiernan katsottiin olevan Bielken kritisoidun käytöksen takana, kun tämä kyseenalaisti Hornin aseman, koska Oxenstierna oli kehottanut Bielkeä ottamaan suuremman paikan valtiopäivillä vuonna 1738.

Helmikuun 27. päivänä 1764 pidettiin muistopuhe kuningas Aadolf Fredrikin vapaamuurariloošissa Ture Gabriel Bjelkelle. Bielke nimitettiin Serafiimiritarikunnan ritariksi ja Miekkaritarikunnan komentajaksi vuonna 1748. Vuonna 1760 hänet valittiin Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi numero 166.

Hän rakennutti arkkitehti Carl Hårlemanin piirustusten mukaan Tureholmin linnan vuosina 1728–1745.

Lähteet

Luokka:Ruotsalaiset poliitikot Luokka:Ruotsalaiset sotilaat Luokka:Valtaneuvokset Luokka:Vuonna 1684 syntyneet Luokka:Vuonna 1763 kuolleet