pienoiskuva|Sodoman ja Gomorran tuhoutuminen. John Martin, 1852.
Raamatussa on viittauksia tekoihin, joiden katsotaan liittyvän homoseksuaalisuuteen. Kristikunta on perinteisesti tulkinnut Raamatun kirjoitusten tuomitsevan homoseksuaalisuuden kokonaisuudessaan syntinä. Homoseksuaaliset teot katsotaan synniksi erityisesti Vanhan testamentin Mooseksen kirjoissa, sekä apostoli Paavalin kirjeissä. Perinteisellä tavalla Raamattua tulkitsevat ajattelevat myös joidenkin vertauskuvien viittaavan homoseksuaalisuuteen. Toisaalta Raamatun tekstejä on tulkittu myös niin, ettei homoseksuaalisuutta pidetä ehdottomasti kristillisen katsomuksen vastaisena. Eri tulkintatavat ovat jakaneet kristikuntaa. Viime vuosikymmeninä yleinen asenneilmapiirin muutos länsimaissa on lisännyt pyrkimyksiä tulkita Raamattua uudella tavalla homoseksuaalisuden osalta.
On erimielisyyksiä siitä, tuomitseeko Raamattu homoseksuaalisuuden kokonaisuudessaan, vai käsittelevätkö kirjoitukset pelkästään homoseksuaalisuuteen liittyvää seksuaalista käyttäytymistä vai ainoastaan sellaisia tekoja, jotka ovat syntiä annetussa kulttuuriyhteydessä. Raamatun kirjojen kirjoittamisen aikaan heprean- ja kreikankielissä ei ollut omia sanoja kuvaamaan homo- tai heteroseksuaalisuutta. Sanaa homoseksuaalisuus käytti ensimmäisenä saksalainen psykiatri Karoly Maria Benkert 1800-luvun lopulla. Homoseksuaalisiin tekoihin viittaavat raamatunkohdat ovat usein niukkasanaisia, ja niissä käytetyt alkuperäiset termit toisinaan tulkinnanvaraisia. Onkin väitetty, että täysin varmaa tietoa siitä, millaista homoseksuaalista käyttäytymistä Raamatussa tarkoitetaan, ei ehkä voi saada, sillä jokainen tutkija ymmärtää termejä omasta näkökulmastaan.
Kaiken kaikkiaan Raamatusta löytyy seitsemän kohtaa, jotka suoraan viittaavat homoseksuaalisiin tekoihin. Viittauksia on sekä Uudessa että Vanhassa testamentissa, mutta Jeesuksesta tai hänen opetuksistaan kertovista teksteistä ei löydy selkeää homoseksuaalisten tekojen kieltoa. Jeesus kuitenkin selkeästi vahvistaa Vanhan testamentin lain, jossa määritellään suhtautuminen homoseksuaalisiin tekoihin (Matt.5:17-20). Jotkut tahot ovat sitä mieltä, että jos Jumala olisi hyväksynyt homoseksuaalisuuden, hän olisi ilmoittanut sen, eikä olisi esittänyt sitä tuomitsevassa valossa. Nämä tahot katsovat Raamatun johdonmukaisesti opettavan, että homoseksuaalisuus on kokonaisuudessaan synti. Tämä perustuu näkemykseen siitä, että Raamatun kirjoittaneet henkilöt ovat kirjoittaneet sen siten, kuin Jumala on sen heille ilmoittanut. Raamattu siis ilmaisisi Jumalan tahdon muuttumattomana ja pätevänä myös nykyaikaan sovellettuna. Kirjoituksia ei silloin tarvitsisi tulkita raamatullisen kielen tai kulttuurin valossa tai verrattuna muihin Raamatun kirjoituksiin. Tällöin ne voitaisiin lukea, ja niitä voitaisiin soveltaa juuri sellaisina, kuin ne on Raamatussa esitetty.
Dosentti Kari Kuula kirjoittaa, ettei Raamatun tekstejä homoseksuaalisista teoista voi jättää huomiotta mutta ei liioin ilman perusteita yleistää koskemaan homoseksuaalisuutta yleensä. Hän katsoo, että raamattuteologia tieteenalana vaatii eksegeettistä ja hermeneuttista otetta. Raamatun kirjoituksista tehdyt johtopäätökset eivät oikein tehtynä kuvasta tutkijan omaa vakaumusta. Jotkut tutkijat katsovat, että Raamattua pitää tulkita historiallisena teoksena. Sellaisena kirja kuvastaa niitä tapoja, normeja ja käsityksiä seksuaalisuudesta, joita Raamatun kirjoittamisen aikoina vallitsi. Raamatusta voi esimerkiksi myös löytää yli 100 orjuuden sallivaa tai aihetta käsittelevää jaetta, ja niillä pyrittiin oikeuttamaan orjuus Jumalan säätämänä järjestelmänä sekä estämään orjuuden kieltävän lain toteutumista Yhdysvalloissa.
Suomessa miesten homoseksuaalisuus oli rikollista 1281-1971. Vuonna 1281 Ruotsin piispa Brynolfin kirkollinen säännös määräsi homoseksuaaliset teot rangaistaviksi viitaten Raamatun Sodoman miehiin, jotka halusivat seksiä miesten kanssa. Maallinenkin oikeus teki homoseksuaaliset teot (sodomian) rangaistaviksi vuonna 1608.
Vanha testamentti Vanhassa testamentissa homoseksuaalisuuteen viitataan muutamia kertoja. Kuula (2005) esittää kolme Vanhan testamentin kirjoittamisen aikaan mahdollista homoseksuaalista käyttäytymismuotoa: seksuaalinen, kultillinen sekä häpäisytarkoituksessa tehty homoseksuaalinen teko. Kultillisella homoseksuaalisuudella tarkoitetaan sitä, mitä tiedetään tuon ajan sellaisista kulttuureista, joissa miespuoliset pyhäkköpalvelijat tarjosivat itseään toisille miehille. Useat raamattuteologit ovat sitä mieltä, että Vanhatestamentillisessa kulttuurissa homoseksuaalisen teon vastaanottaminen ja erityisesti homoseksuaalisen raiskauksen (anaaliyhdyntä) kohteeksi joutuminen oli häpeällistä ja nöyryyttävää ja vei mieheltä hänen kunniansa.
Ensimmäinen Mooseksen kirja 19:1-11, Tuomarien kirja 19:16-30 Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvusta 19 löytyy kertomus siitä, kuinka Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran kaupungit asukkaiden syntisyyden tähden. Kertomuksen yhteys homoseksuaalisuuteen perustuu siihen, että Sodoman miehet kokoontuvat Lootin kodin eteen iltana ennen kaupungin tuhoa ja vaativat saada maata Lootin kotiinsa majoittamien kolmen miespuolisen enkelin kanssa. Aikaisemmin kirjoituksessa kerrotaan, että Jumala oli päättänyt tuhota Sodoman jo ennen kuin enkelit olivat saapuneet kaupunkiin ja siis ennen kaupungin miesten esittämää vaatimusta (1. Moos. 18:17-33).
Samantapainen kertomus kaupungin miesten hyökkäyksestä kuvataan Tuomarien kirjassa 19:16-30. Molemmissa kertomuksissa on kyse homoseksuaalisen raiskauksen uhkasta. Raamattuteologien keskuudessa vallitsee nykyisin laaja yksimielisyys siitä, että kummassakaan kertomuksessa ei ole kyse homoseksuaalisuudesta sinänsä, vaan pyrkimyksestä opettaa vieraanvaraisuuteen sekä oikeudenmukaisuuteen suhteessa köyhiin ja muukalaisiin. Molemmissa kertomuksissa isäntä suojelee vierastaan häpäisyltä ja epäoikeudenmukaiselta raivolta. Teema vieraiden suojelusta on todennäköisesti peräisin antiikin ajalta, sillä Kreikan jumalten Zeuksen ja Hermeksen kerrotaan usein esiintyneen ihmisinä saadakseen selville, ketkä heidän kannattajistaan olivat vieraanvaraisia. Vieraanvaraisuus oli Antiikin aikana huomattavasti arvostetumpi ominaisuus kuin nykyisin, ja ajateltiin, että jumalat haluavat ihmisten olevan vieraanvaraisia.
Raamatullisena aikana vieraanvaraisuuden arvostus on todennäköisesti ollut yhtä suuri, antoihan Jeesuskin monet opetuksistaan nimenomaan tarjotun aterian aikana. Molemmissa kertomuksissa isännän vierasta kohtaan osoittama suojelu menee niin pitkälle, että hän on valmis antamaan omat neitseelliset tyttärensä vihaiselle miesjoukolle sen vieraan sijaan, jolle on luvannut suojan kattonsa alta. Molemmissa kertomuksissa isäntä vetoaa väkijoukkoon sanomalla, että miehet/mies ovat hänen vieraitaan (1. Moos. 19:7-8, Tuom. 19:23-24). Aikansa kulttuuriseen yhteyteen tarinan näyttäisi liittävän myös se, että Sodoman asukkaiden toiminta erosi siitä vieraanvaraisuudesta, jota Aabraham osoitti näille kolmelle vieraalle Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa 18:1-8. Kuula arvelee, että joukkoraiskauksen taustalla olisi ollut häpäistä kaupunkiin saapuneet miehet, eikä niinkään seksuaalinen halu.
Raamatussa ei ole suoria todisteita siitä, että Sodoman asukkaiden synti olisi ollut homoseksuaalisuus, mutta Juudaksen kirjeen 1:7 sekä Hesekielin kirjan 16:49-50 on joskus katsottu viittaavan homoseksuaalisuuteen yhtenä Sodoman synneistä. Muualla Vanhassa Testamentissa, Toorassa sekä Nevi'imissä, Sodoman kaupungin tuhoa käytetään laajasti esimerkkinä Jumalan voimasta. Näitä viittauksia löytyy seuraavista kirjoista: Viides Mooseksen kirja 29, Jesajan kirja 1, 3 ja 13, Jeremian kirja 49 ja 50, Valitusvirret 4, Aamoksen kirja 4:11 sekä Sefanjan kirja 2:9. Toisaalla puhutaan Sodoman kaupungin synneistä, mutta ei määritellä tarkemmin, mistä synneistä on kyse (5. Moos. 32, Jer. 23:14, Valit. 4). Nimeltä Sodoman synneistä mainitaan Raamatussa sen sijaan aviorikos, valehtelu ja petos (Jer. 23:14), paatuneisuus (Matt. 11:20-23 "etteivät ne olleet tehneet parannusta" ), huoleton elämä (Luuk. 17:28), siveettömyys ja luonnonvastaiset himot (Juud. 1:7, ks. alla) sekä riettaus (1. Piet. 2:7). Edellä mainitun riettaus -synnin alkuperäinen hepreankielinen sana aselgeiais on suomenkielisessä Raamatussa käännetty myös sanoiksi irstaus (Mark. 7:22, Ef. 4:19, 1. Piet. 4:3, 2. Piet. 2:18, Room. 13:13) sekä siveettömyys ja hillittömyys (2. Kor. 12:21). Juud. 1:4 käyttää jälleen sanaa riettaus. Hesekielin kirja 16:49-50 antaa pisimmän selityksen Sodoman synneistä: 49 Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään. 50 He kävivät yhä julkeammiksi ja ryhtyivät minua uhmaten yhä uusiin iljettävyyksiin, ja silloin minä pyyhkäisin heidät pois, kuten olet nähnyt.< Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että Hesekielin kirjassa luetellut Sodoman synnit käsittäisivät myös homoseksuaalisuuden. Tämä perustuu kirjan englanninkieliseen versioon ja sanaan "abomination" (Ezekiel 16:49-50, New American Standard Bible ), josta suomenkielisessä Raamatussa on käytetty käännöstä "iljettävyys". Tämä yhteys sanan "abomation" ja homoseksuaalisuuden välillä on johdettu siitä, että samaa sanaa on käytetty myös Kolmannessa Mooseksen kirjassa 18:22 sekä 20:13 (ks. alla) englanninkielisen Raamatun KJV-käännöksessä. Sen sijaan NIV- ja NET -käännökset käyttävät Kolmannessa Mooseksen kirjassa sanaa "detestable". "Abomination" - termin taustalla ovat alkuperäisessä hepreankielisessä Raamatussa sanat shiqquwts ja sheqets, jotka juontuvat sanasta shâqats taikka sanat תֹּועֵבָה, tōʻēḇā tai to'e'va (substantiivi) tai ta'ev (verbi). Kaikille näille sanoille on johdettu useampia merkityksiä ja niitä käytetään alkuperäisessä Raamatussa monessa yhteydessä. Sanaa "abomination" on myös käytetty kuvaamaan monenlaisia syntejä.
Kolmas Mooseksen kirja Kolmannen Mooseksen kirjan luvuissa 18 ja 20 annetaan käskyt: Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko. (3.Moos. 18:22) sekä Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa. (3. Moos. 20:13)
Näitä jakeita on jo historiallisista ajoista pidetty sekä kristinuskossa että juutalaisuudessa selkeinä, kaikkia homoseksuaalisia tekoja koskevina kieltoina. Teologiselta kannalta merkittävänä on pidetty sitä, että kyse on Jumalan itsensä Moosekselle antamista käskyistä. Nykyisessä kristinuskoa koskevassa teologisessa tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että molemmat em. jakeista liittyvät ns. Mooseksen lakeihin, joiden tarkoituksena oli alun perin erottaa Israelin pyhä kansa kaikista pakanakansoista, etenkin egyptiläisistä, joita he olivat paenneet, sekä kanaanilaisista, joiden keskuudessa he nyt asuivat. Tämän vuoksi kristinuskoa ja juutalaisuutta koskevien tutkimushaarojen lähestymistavat Mooseksen kirjoihin ovat nykyisin usein erilaiset.
Juutalaisuus ja Mooseksen lait Mooseksen kirjoissa luetellut säännöt liittyvät siihen liittoon, jonka Jumala oli tehnyt Israelin kansan kanssa vapauttaessaan heidät egyptiläisten orjuudesta ja niillä on edelleen keskeinen merkitys juutalaisuudessa, jossa Mooseksen kirjat tunnetaan Toorana. Tämän Vanhan Liiton eli Lakiliiton merkkinä on ympärileikkaus. Edellä mainitut, homoseksuaalisia tekoja koskevat jakeet ovat osa säännöskokonaisuutta, joka kattaa Kolmannen Mooseksen kirjan jakeet 17-26, ja jotka joissain yhteyksissä tunnetaan puhtaus- ja pyhyyssäädöksinä. Niiden keskeinen sanoma on, että ihmisestä tulee epäpuhdas, jos hän koskettaa jotain epäpuhdasta. Epäpuhtauden lähteitä olivat tyypillisesti ruumiin eritteet, kuollut ruumis, epäpuhtaat eläimet tai väärin valmistettu ruoka.