Suomen Kommunistinen Puolue (lyh. SKP, ) on suomalainen kommunismia kannattava puolue. Nykymuotonsa puolue sai 1990-luvun puolivälissä, kun SKP (yhtenäisyys) (SKPy), poistettuaan nimestään jälkiliitteen, alkoi rakentaa uutta rekisteröityä puoluetta. Vanhan SKP:n, josta SKPy erkani 1980-luvun puolivälissä, poliittinen toiminta lopetettiin vuonna 1990 Vasemmistoliiton perustamisen jälkeen.
Uusi SKP on jäänyt aina ilman kansanedustajia eikä ole myöskään saanut paikkoja aluevaltuustoihin. Vuoden 2021 kuntavaaleissa SKP menetti ensi kertaa kaikki valtuustopaikkansa.
SKP poistettiin puoluerekisteristä vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen. Vuonna 2020 se kuitenkin keräsi jälleen 5 000 kannattajakorttia ja palasi täten puoluerekisteriin.
Puolue vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä ja kannattaa eroamista Euroopan unionista.http://www.skp.fi/ohjelmat.php?juttu=232
Historia Suomen Kommunistinen Puolue (yhtenäisyys) Synty
Suomen kommunistisen puolueen 1960-luvulla kärjistyneet sisäiset kiistat olivat repineet puoluetta, mutta varsinainen hajoaminen tapahtui vasta 1980-luvun puolivälissä. Vuonna 1984 pidetyn 20. edustajakokouksen jälkeen sen oppositio eli taistolaiset jäivät ulos puoluejohdosta. Oppositio ei suostunut enemmistön tarjoamaan aiempaa pienempään osuuteen paikoista puoluejohdossa. Opposition hallussa olleet piirijärjestöt käyttivät tämän jälkeen sääntömääräistä oikeuttaan kutsua koolle ylimääräisen edustajakokouksen.Kevin Devlin: Hard Times for Finland's Capitalist Communists (RAD Background Report/110 16.6.1988) Samanaikaisesti SKP:n uusi johto alkoi erottaa oppositiotoimitsijoita, ja opposition hallussa olleiden piirien alueille perustettiin uusia rinnakkaispiirejä.Poliittinen kalenteri: SKP:n hajotuksesta puolueen uudelleenrekisteröintiin. teoksessa Kolme kirjainta. SKP:n yhdeksän vuosikymmentä Marxilainen foorumi 43 (TA-Tieto 2008), s. 154–164. Oppositio suivaantui SKP:n toimenpiteistä, eikä se suostunut osallistumaan maaliskuussa 1985 pidettyyn kokoukseen, johon päästettiin myös rinnakkaispiirit. Edustajakokous vaati vähemmistöä palaamaan ruotuun syksyyn mennessä.
SKP:n keskuskomitea erotti kahdeksan oppositiopiirijärjestöä puolueesta 13. lokakuuta 1985. Oppositio ei tähän suostunut, vaan järjestäytyi 23. marraskuuta 1985 Helsingissä, jolloin perustettiin 65-jäseninen SKP:n järjestöjen toimikunta. Perustettiin myös alueellisia yhtenäisyystoimikuntia. Piirien alaisia jäseniä ja osastoja kehotettiin siirtymään uusiin järjestöihin. Toimikunta kutsui koolle SKP:n järjestöjen edustajakokouksen, joka pidettiin Tampereella 26.–27. huhtikuuta 1986. Edustajien valitseman SKP:n järjestöjen keskuskomitean puheenjohtajaksi valittiin SKP:n entinen varapuheenjohtaja Taisto Sinisalo. Huhtikuussa muodostettiin myös vaalijärjestö Demokraattinen Vaihtoehto eli Deva. Kesäkuussa kymmenen SKDL:n ryhmästä erotettua järjestöjen keskuskomitean kannattajaa järjestäytyi Devan eduskuntaryhmäksi.
SKP jatkoi erottamisia perjantaina 13. kesäkuuta 1986, jolloin puolueesta erotettiin 494 osastoa ja 17 kaupunki- tai aluejärjestöä.Sääntöjä rikkoneiden järjestöjen erottaminen. Teoksessa SKP:n 21. edustajakokous (SKP 1987), s. 94. Erotettu oppositio otti elokuussa käyttöön nimen Suomen Kommunistinen Puolue (yhtenäisyys) ja se kutsui koolle uuden edustajakokouksen. Puheenjohtaja Sinisalon mukaan sana yhtenäisyys puolueen nimessä ilmensi ”lujaa pyrkimystä koota kaikki SKP:n voimat”.Taisto Sinisalo: SKP:n järjestöjen keskuskomitean selostus SKPy:n 21. edustajakokoukselle. Teoksessa Suomen Kommunistisen Puolueen (yhtenäisyys) 21. edustajakokous 5.–7.6.87 Dipoli, Espoo (SKPy 1987), s. 37. SKPy:n "21." edustajakokous kokoontui Espoossa 5.–7. kesäkuuta 1987. SKPy koki itsensä ainoaksi todelliseksi ja oikeaoppiseksi kommunistiseksi puolueeksi Suomessa. SKP:n puheenjohtaja Arvo Aalto oli sen mukaan kaapannut puolueen laittomasti paperijäsenten avulla.ks. SKP:n järjestöjen edustajien kokous 26.–27.4.1986 Tampere (SKP:n järjestöjen keskuskomitea 1986); Suomen Kommunistisen Puolueen (yhtenäisyys) 21. edustajakokous 5.–7.6.87 Dipoli, Espoo (SKPy 1987); Yrjö Hakanen: Kenen asialla kommunistit? Teoksessa Entäs kun tulee se yhdestoista? Suomettumisen uusi historia (Toim. Johan Bäckman) (WSOY 2001), s. 459.
Oikeustaistelu
Oppositio aloitti oikeustaistelun SKP:tä vastaan heti maaliskuun 1985 ylimääräisen edustajakokouksen jälkeen. Taisto tuotti tulosta, ja joulukuussa 1986 Helsingin raastuvanoikeus julisti sääntömuutokset ja niiden perusteella tehdyt erottamiset mitättömiksi. Hovioikeus vahvisti raastuvanoikeuden päätöksen 11. kesäkuuta 1987 – päivää ennen SKP:n 21. edustajakokousta, joka tämän seurauksena päätti erottaa oppositiojärjestöt uudelleen. Heinäkuussa 1988 Korkein oikeus vahvisti päätöksen alkuperäisten erottamisten laittomuudesta. Helmikuussa 1989 raastuvanoikeus tuomitsi laittomiksi myös vuoden 1987 erottamiset. Hovi- ja korkein oikeus vahvistivat tuomion vuonna 1992.
SKPy oli SKP:stä erillinen organisaatio, jolla oli oma riippumaton johtonsa. Jatkuvien oikeusprosessien vuoksi SKPy:n johdon ja järjestöjen asema oli kuitenkin puolivirallinen, mistä johtuen SKPy:tä ei koskaan viety puoluerekisteriin. Se olisi puolueen kannattajien mukaan merkinnyt SKP:n vapaaehtoista luovuttamista revisionistien käsiin. SKPy pyrki osallistumaan SKP:n toimintaan, mutta puolueen enemmistöjohto ei tälle lämmennyt. Tapahtuneiden laittomuuksien ansiosta SKPy:n kannattajat saivat kuitenkin oikeuden osallistua vuoden 1990 edustajakokoukseen.
KTP irtautuu
SKP:n oppositio alkoi jakautua 1970-luvun loppupuolella ja osa marxismi-leninismin nimeen vannoneista alkoi kritisoida myös opposition johtoa. Tätä jyrkkää linjaa ajoi etenkin Markus Kainulainen ja hänen johtamansa SKP:n Uudenmaan piiri. Kun SKPy päätettiin jättää puoluerekisterin ulkopuolelle, Kainulaisen ryhmä vastusti tätä ja vaati uuden virallisen puolueen perustamista. SKPy:n nähtiin takertuneen yhtenäisyys-tunnukseen tilanteessa, jossa se ei enää vaikuttanut realistiselta.Heikki Männikkö: Suomen kommunistisen liikkeen historiaa 1960 – 1980 -luvuilta (Jäänmurtaja 2/2006) aiemmin toiminut linkki: http://www.mlys.net/murtaja/jm4.pdf (luettu 1.1.2007) Edustajakokouksessa 1987 SKPy:n johto varoitti tämän linjan kannattajia,Taisto Sinisalo: SKP:n järjestöjen keskuskomitean poliittinen selostus SKP(y):n 21. edustajakokoukselle. Teoksessa Suomen Kommunistisen Puolueen (yhtenäisyys) 21. edustajakokous (SKPy 1987), s. 37-39. mutta nämä eivät noudattaneet kehotuksia, vaan alkoivat organisoida uutta puoluetta. Rauhan ja Sosialismin puolesta – Kommunistinen Työväenpuolue (KTP) perustettiin keväällä 1988. KTP:n perustajat kokivat toiminnallaan turvaavansa itsenäisen marxilais-leniniläisen puolueen olemassaolon Suomessa ja kritisoivat SKPy:tä lähtemisestä revisionistisille gorbatšovilaisille linjoille.
Vaikea yhteiselo Vasemmistoliitossa
Vuonna 1988 SKP:ssä ja SKDL:ssä alettiin keskustella puolueiden yhdistämisestä uudeksi kokonaisuudeksi. SKPy osallistui keskusteluihin, mutta se vastusti kommunistisen puolueen lakkauttamista. SKPy ei halunnut uutta puoluetta, vaan uuden, SKDL:ää laajemman, vaali- ja yhteistyöjärjestön, johon SKP voisi osallistua. Helmikuussa 1990 pidetyssä SKP:n 22. edustajakokouksessa SKPy:n kannattajat estivät enemmistön suunnittelemat sääntömuutokset, joilla puolueen toiminta oli tarkoitus lopettaa. Esko-Juhani Tennilä valittiin SKPy:n puheenjohtajaksi 1989 Jouko Kajanojan erottua. Kajanoja riitautui muiden kanssa SKP:n toiminnan jatkamisesta.Matti Virtanen: Moskovan outo viesti (Helsingin Sanomat 16.8.1992) Tennilä on kirjoittanut ottaneensa tehtävän vastaan varmistaakseen SKPy:n ja Devan osallistumisen Vasemmistoliitto-hankkeeseen, jos tilaisuus avautuisi.Esko-Juhani Tennilä: Švejkin poika (Otava 2004), s. 255–256.
Vasemmistoliitto perustettiin huhtikuussa 1990 ja puolueeseen päästettiin myös SKPy:n kannattajat. Liiton johtoelimiin valittiin muutamia SKPy:n johdon jäseniä. Kesäkuussa 1990 Deva päätettiin sulauttaa Vasemmistoliittoon. Syksyllä Devan kansanedustajat liittyivät Vasemmistoliiton eduskuntaryhmään; luovuttuaan ensin SKPy:n johtopaikosta osana sopimusta puolueiden yhdistymisestä. Yhteistoiminta ei kuitenkaan sujunut kivuttomasti. Jo 1991 Vasemmistoliiton johdossa alkoi esiintyä vaatimuksia SKPy:n kannattajien erottamisesta. Vaateita esitti muun muassa puoluesihteeri Matti Viialainen.Taistolaisilla edessä häätö vasemmistoliitosta vaalien jälkeen (Helsingin Sanomat 2.2.1991) Myös SKPy:n jäsenistöllä oli erilaisia näkemyksiä Vasemmistoliitossa toimimisesta.Pekka Vuoristo: Kysymys vasemmistoliitosta hallitsi taistolaiskommunistien kokousta. Skp-y lähti etsimään uudenlaista sosialismia veteraanien nurinasta huolimatta (Helsingin Sanomat 20.5.1991) Yhteistyöstä neuvoteltiin ahkerasti,Pekka Vuoristo: Vasemmistoliitto ja Skp-y ovat etsineet sopua järjestöriitaan (Helsingin Sanomat 18.3.1994) mutta Vasemmistoliiton puoluekokous päätti kesäkuussa 1995 kieltää kaksoisjäsenyyden. Kommunisteja oli alettu erottaa puolueesta huhtikuussa. Kiista johti SKPy:n kannattajien poistumiseen Vasemmistoliiton toiminnasta ja puolueiden välit viilenivät. Toisaalta monet 1980-luvulla SKPy:ssä ja Devassa toimineet menivät aktiivisesti mukaan Vasemmistoliiton toimintaan.
Uusi SKP Organisaation luonti thumb|100px|1990-luvun puolivälissä SKP:n uudistumista korostettiin uudella puoluetunnuksella.
Elokuun 1993 puoluekonferenssissa SKP(y) esitti SKP:n toimintaa jatkavan edustajakokouksen koolle kutsumista. Kokous pidettiin marraskuussa 1994 ja edustajat päättivät uuden rekisteröidyn puolueen perustamisesta sekä hyväksyivät puolueelle uuden ohjelman. Tästä kokouksesta lähtien yhtenäisyys-lisäystä ei enää käytetty.Pekka Vuoristo: Kommunistit vaaleihin Pekkasen työryhmän esityksiä vastustamalla Idänkaupan romahdus puraisi Skp-y:n taloutta (Helsingin Sanomat 28.11.1994) Joulukuussa 1995 uuden SKP:n hallussa olleet vanhan SKP:n piirijärjestöt esittivät Heljä Ketolan johtamalle SKP:n keskuskomitealle ylimääräisen edustajakokouksen pitämistä. Keskuskomitea vastusti esitystä ja asia vietiin oikeuteen, mutta Uudenmaan lääninhallitus päätti hyväksyä kokouksen pitämisen toukokuussa 1996. Korkein hallinto-oikeus vahvisti päätöksen ja edustajakokous pidettiin elokuussa. SKP:n enemmistöjohto lopetti taistelun puolueesta.
Muodollisesti SKP:n uusi järjestörakenne luotiin Pakinkylän Veljet -urheiluseuran pohjalle. Seuran nimi sääntöineen muutettiin Suomen Kommunistiseksi Puolueeksi sen jälkeen, kun yhdistysrekisterissä ollut – 1992 konkurssiin haettu – vanha SKP oli nimetty Järjestöyhdistys Tähdeksi vuoden 1996 ylimääräisessä edustajakokouksessa. Järjestöjä kierrätettiin, koska uusi SKP ei halunnut ottaa vastuulleen vanhan SKP:n 1980-luvun sijoitusseikkailuissa syntyneitä velkoja.Puoluerekisteriin merkityt ja siitä poistetut puolueet (Oikeusministeriö)Arto Astikainen: Skp nousee haudasta. Puheenjohtaja Yrjö Hakanen näkee jo ennusmerkkejä radikalismin tulosta Suomeen (Helsingin Sanomat 24.11.1996) Nimen vaihtaneen edustajakokouksen jälkeen kutsuttiin koolle uusi ja epävirallinen SKP:n toiminnan jatkamista tahtovien järjestöjen kokous, jossa puolueelle hyväksyttiin uudet säännöt, ohjelma ja johto. Kyseisen kokouksen jälkeen Pakinkylän Veljet piti oman sääntömääräisen kokouksensa, hyväksyi edeltäneen kokouksen päätökset sääntöineen ja otti SKP:n piirijärjestöt jäsenikseen."Uuden SKP:n" synnytystuskat (Työkansan Sanomat 12/1996)
Puoluerekisterissä
Uusi SKP merkittiin puoluerekisteriin helmikuussa 1997. Se ei ole saanut eduskuntavaaleissa yhtään kansanedustajaa ja vuosina 2003 ja 2011 puolue on pudonnut puoluerekisteristä sekä palannut takaisin kerättyään uudet 5 000 kannattajakorttia.Kolme puoluetta pois puoluerekisteristä Vuonna 2019 puolue putosi jälleen puoluerekisteristä, mutta palasi sinne jälleen 2021.