Lars Gunnar Heinrichs (31. tammikuuta 1920 Pariisi – 20. maaliskuuta 1985 Jyväskylä) oli suomalainen kenraalimajuri. Hänen vanhempansa olivat diplomi-insinööri ja jääkärieversti Karl Gunnar Heinrichs ja Elisabeth Anderzén. Majuri, kauppaneuvos Per V. Heinrichs oli hänen veljensä. Jalkaväenkenraali Axel Erik Heinrichs oli puolestaan Lars Heinrichsin setä.
Lars Heinrichs valmistui Kadettikoulusta jatkosodan aikana 1943 ja Sotakorkeakoulusta 1952 (ye-upseeri 1954). Talvisodassa hän toimi joukkueenjohtajana PPP 8:ssa ja jatkosodassa komppanianpäällikkö JR 53:ssa. Sodan jälkeen hän oli sijoitettuna eri jalkaväkirykmentteihin. Pääesikunnassa hän työskenteli toimistoupseerina 1953–1954. Hän opetti Taistelukoulussa 1954–1959. Uudenmaan prikaatin esikuntapäälliköksi hänet nimitettiin vuosiksi 1959–1961. Pääesikunnan ulkomaantoimiston päällikkönä hän oli 1961. Sotilasasiamiehenä Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa hän toimi 1961–1965. Uudenmaan rakuunapataljoonaa Heinrichs komensi vuosina 1965–1966. Pääesikunnassa hän oli tiedustelupäällikkönä 1966–1971. Kadettikoulua hän johti 1971–1974. Sisä-Suomen sotilasläänin komentajana Heinrichs toimi vuodesta 1974 eteenpäin.
Ylennykset pienoiskuva|Lars Heinrichsen aliupseerikoulutodistus, viestipataljoonan aliupseerikoulusta. Aliupseerioppilas 1937 Vänrikki 1938 Luutnantti 1942 Kapteeni 1944 Majuri 1956 Everstiluutnantti 1961 Eversti 1966 Kenraalimajuri 1974https://runeberg.org/kuka/1978/0204.html
Lähteet
Luokka:Suomalaiset kenraalit Luokka:Vuonna 1920 syntyneet Luokka:Vuonna 1985 kuolleet