Madeiransitruunaperhonen (Gonepteryx maderensis) on erittäin uhanalaiseksi luokiteltu Madeiralla endeemisenä tavattava päiväperhonen. Joissakin lähteissä sitä pidetään eteläeurooppalaisen kleopatran (Gonepteryx cleopatra) alalajina s. 101. Lajin siivet ovat kellertävät ja siipiväli 52–61 mm. Harvalukuisen lajin elintavat tunnetaan huonosti.
Koko ja ulkonäkö Molemmilla sukupuolilla etusiipien kärki on terävä ja takasiivissä on lyhyt kannus. Siipien alapinnat ovat kellanvihreät, ja niissä on ruskeat keskitäplät. Siipien yläpinnoilla keskitäplät ovat oranssinpunaiset, ja siiven reunassa, siipisuonten päissä on tummemmat täplät. Koiraalla siipien yläpinnan pohjaväri on kirkkaan sitruunankeltainen, mutta etusiivissä yläpinta on reunoja lukuun ottamatta kirkkaan oranssi. Naaraalla siivet ovat yläpuolelta kauttaaltaan vaaleankeltainen ja etusiivet ovat etureunastaan hiukan oranssinsävyiset. Siipiväli on 52–61 mm.A. Franquinho et al. (2009) "The life cycle of the little known and endangered endemic Madeiran Brimstone Butterfly Gonepteryx maderensis Felder, 1862 (Pieridae)". Nota lepid. 32(2), 145
Toisin kuin muiden sitruunaperhosten, madeiransitruunaperhosen siipien alapinnat eivät heijasta ultraviolettivaloa, mikä lienee sopeutuma sen tapaan yöpyä ja viettää huonon sään jaksot ultraviolettia heikosti heijastavien laakeripuiden lehtien alapinnoilla.Learn about butterflies
Levinneisyys ja lentoaika Madeiransitruunaperhosta tavataan ainoastaan Madeiran saaren laurisilvametsissä 500–1500 metrin korkeudella merenpinnasta. Lajin nykyinen elinalue on supistunut viiteen esiintymispaikkaan, joiden pinta-ala on alle 500 km². s. 103 Perhosia lentää lähes ympäri vuoden. Ainoastaan marraskuusta tammikuuhun niillä on jonkinlainen talvilepo, joka sekin katkeaa lämpimällä säällä.
Elinympäristö ja elintavat Laji on harvalukuinen ja yksilömäärät ovat laskussa. Madeiransitruunaperhosta tavataan vain suppealla alueella Madeiran ikivihreissä lehtimetsissä sekä ruohostomailla. Vuotuisten sukupolvien määrää ei varmuudella tunneta, mutta kasvatusten perusteella sukupolvia on vain yksi.
Perhosen elintavat tunnetaan huonosti. Naaras munii pitkänomaiset, kellanvalkoiset, ennen kuoriutumistaan oranssinkeltaisiksi muuttuvat munat yksitellen nuorille lehdille tai niiden ruodille. Toukat ovat aktiivisia lähinnä vain yöllä ja nahanluonnin jälkeen syövät vanhan toukkanahkansa. Häirittynä toukat pudottautuvat silkkirihman varaan. Toukka ja kotelovaiheet yhdessä kestävät noin kuukauden. Aikuisia perhosia tavataan heinäkuusta kesäkuuhun, ja talvikuukausina ne viettävät jonkinlaista talvilepoa. Talvikuukausina aikuiskuolleisuus lienee merkittävää, sillä loppuvuodesta perhosia tavataan enemmän kuin kevätpuolella. Eroon vaikuttanee kuitenkin myös kevätkuukausien heikommista säistä aiheutuva perhosten haluttomuus lähteä lentoon.
Laji on luokiteltu kansainvälisesti erittäin uhanalaiseksi, ja sen säilymistä uhkaavat ensisijaisesti maa- ja metsätalous sekä metsäpinta-alan pieneneminen.
Ravintokasvi Toukan ravintokasvi on nyppypaatsama (Rhamnus glandulosa).
Lähteet
Aiheesta muualla Bestimmungshilfe des Lepiforums Fauna Europaea
Luokka:Kaaliperhoset Luokka:Madeira Luokka:Uhanalaiset selkärangattomat