thumb|right|Herbert von Karajan 200px|right| Herbert von Karajan (5. huhtikuuta 1908 Salzburg, Itävalta-Unkari – 16. heinäkuuta 1989 Anif, Itävalta) oli itävaltalainen kapellimestari. Hän toimi pitkään Berliinin filharmonikkojen ylikapellimestarina.
Elämä
Karajan syntyi aromanialais-kreikkalaistaustaiselle isälle ja sloveeniäidille lähellä Salzburgia, jossa hän opiskeli vuosina 1916–1926 Mozarteum-konservatoriossa. Debyyttinsä kapellimestarina hän teki Salzburg-festivaaleilla vuonna 1933. Karajan johti Wienin filharmonikkoja ensi kerran 1934 ja Berliinin filharmonikkoja 1937. Hän solmi levytyssopimuksen Deutsche Grammophon -yhtiön kanssa. Vuosina 1946–1960 Karajan oli läheisessä yhteistyössä lontoolaisen Philharmonia-orkesterin kanssa. Karajan nimitettiin vuonna 1955 elinikäiseksi Berliinin filharmonikkojen ylikapellimestariksi. Hän vieraili orkesterinsa kanssa Suomessa Sibelius-viikolla vuonna 1965.
Musiikki
Karajan levytti laajalti erityisesti romantiikan ajan teoksia, joissa hänen kaunis ja siloteltu orkesterisointinsa on saanut ylistäviä arvioita. Karajan oli suuri Sibeliuksen musiikin puolestapuhuja saksankielisellä alueella.
Levytyksiä Mozartin käyrätorvikonsertot, 1950-luku Nikolai Rimski-Korsakovin Šeherazade, 1960-luku Modest Musorgskin Näyttelykuvia (orkesterisovitus Maurice Ravel), 1960-luku Maurice Ravelin Boléro, 1960-luku Pjotr Tšaikovskin neljäs, viides ja kuudes sinfonia, 1960-luku Sibeliuksen Tapiola, 1965 Sibeliuksen neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs sinfonia, 1965–1968 Pjotr Tšaikovskin Italialainen kapriisi ja Romeo ja Julia, 1967 Haydnin Die Schöpfung Oratorio, 1969 Prokofjevin viides sinfonia, 1969 Richard Straussin neljä viimeistä laulua, 1973 (solistina Gundula Janowitz) Beethovenin yhdeksäs sinfonia, 1978 Gustav Holstin Planeetat, 1981 Mahlerin yhdeksäs sinfonia, 1982
Aiheesta muualla www.karajan.co.uk
Luokka:Itävaltalaiset kapellimestarit Luokka:Grammy-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1908 syntyneet Luokka:Vuonna 1989 kuolleet