John Bertrand Gurdon (2. lokakuuta 1933 – 7. lokakuuta 2025) oli brittiläinen kehitysbiologi ja solubiologian professori. Gurdon toimi nimeään kantavassa instituutissa Cambridgen yliopistossa. Gurdon sai vuoden 2012 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon yhdessä Shinya Yamanakan kanssa. He ovat tutkineet solujen kehittymistä ja erityisesti sitä, kuinka erilaistuneet solut voidaan ohjelmoida uudelleen kantasoluiksi.
Opiskelu ja uran alku Gurdon opiskeli Eton Collegen sisäoppilaitoksessa antiikintutkimusta, jota hän suunnitteli jatkavansa Oxfordin yliopiston Christ Churchissa. Hän ei kuitenkaan päässyt sisään ja hakikin sen sijaan lukemaan eläintiedettä.
Gurdon suoritti 1956 alemman korkeakoulututkinnon eläintieteestä, ja samana vuonna hän aloitti jatko-opinnot embryologi Michail Fischbergin laboratoriossa. Hän teki tumansiirtotutkimuksia afrikankynsisammakolla ja sai aikaan kloonattuja nuijapäitä. Gurdon esitteli löydöksensä 1958. Hän väitti, että munasolussa jo erilaistuneesta tumasta normaalin alkion. Löytö otettiin vastaan skeptisesti, sillä Robert Briggs ja Thomas King olivat aiemmin havainneet, ettei sammakkolajin Rana pipiens syntynyt normaaleja alkioita siirtämällä tumia osittain erilaistuneista soluista.
Gurdon väitteli Oxfordin yliopistossa vuonna 1960 ja teki post doc -opintoja Caltechissa Kaliforniassa. Hän tutki vuoden post doc -opintojensa aikana bakteriofagien geenejä. Hän palasi Oxfordiin eläintieteen lehtoriksi vuonna 1962 ja jatkoi siellä solujen erilaistumisessa tapahtuvia tumamuutoksia.
Professoriksi ja tunnustukset uralta Gurdon siirtyi vuonna 1972 Cambridgen yliopistoon solubiologian professoriksi ja työskenteli yliopiston molekyylibiologian laboratoriossa. Hän aloitti 1979 laboratorion solubiologian osaston johtajana. Gurdon jatkoi tutkimuksiaan tuman uudelleenerilaistumiseen liittyvien molekyylien parissa. Hän alkoi samaan aikaan saada myös tunnustusta aiemmista tutkimuksistaan, kun muut tieteilijät alkoivat havaita samoja ilmiöitä. Gurdon siirtyi 1989 syöpätutkimusinstituuttiin, joka nimettiin 2004 hänen mukaansa Cancer Research UK Gurdon Instituteksi. Hän johti instituuttia vuoteen 2001 ja keskittyi sen jälkeen täysipäiväisesti vain tutkimustyöhön.
Gurdon sai 2012 Nobelin lääketieteen palkinnon työstään solujen erilaistumisen parissa. Ennen hänen tutkimuksiaan tieteilijät uskoivat, että erilaistumista ei pysty enää purkamaan. Gurdonin tutkimustulokset ovat olleet modernin kantasolubiologian ja regeneratiivisen lääketieteen pohjalla. Hän jakoi Nobelin Shinya Yamanakan kanssa. Gurdon sai urallaan lisäksi monia muita palkintoja, Royal Societyn Royal Medalin 1985, Copley-mitalin 2003 ja Albert Lasker -palkinon lääketieteellisestä perustutkimustyöstä 2009. Gurdon kuului vuodesta 1971 Royal Societyyn, vuodesta 1980 ulkomaalaisena jäsenenä Yhdysvaltain kansalliseen tiedeakatemiaan ja vuodesta 1991 Academia Europæaan.https://www.ae-info.org/ae/Member/Gurdon_John
Lähteet
Luokka:Brittiläiset biologit Luokka:Brittiläiset professorit Luokka:Cambridgen yliopiston professorit Luokka:Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat Luokka:Copley-mitalin saajat Luokka:Ranskan tiedeakatemian jäsenet Luokka:Academia Europæan jäsenet Luokka:Vuonna 1933 syntyneet Luokka:Vuonna 2025 kuolleet