thumb|300px|right|Kreikkalainen maailma 350-luvulla eaa. Filippos II (, 382–336 eaa.) oli Makedonian kuningas vuosina 359–336 eaa. Filippos yhdisti hajanaisen Makedonian voimakkaaksi kuningaskunnaksi ja uudisti sen armeijan. Hän sai valtansa alle ympäröivät alueet, kuten Traakian, Thessalian ja myös Kreikan kaupunkivaltiot. Ennen kuolemaansa hän oli suunnitellut hyökkäystä Persian valtakuntaa vastaan.Cawkwell 1978, s. 17–19. Hänen poikansa Aleksanteri Suuri toteutti isänsä suunnitelman ja valtasi koko Persian valtakunnan ja enemmänkin.
Filippos nousi valtaan 359 eaa. kaapattuaan vallan veljensä Perdikkaan alaikäiseltä pojalta Amyntaalta, jonka sijaishallitsijana Filippos oli hetken toiminut. Hän nousi sotaretkiensä ansiosta Thessalian arkontiksi ja vuonna 338 eaa. Khaironeian taistelun jälkeen Kreikan kaupunkivaltioiden Korintin liiton johtoon. Filippos salamurhattiin 336 eaa. Murhan taustalla epäillään olleen laaja salaliitto.
Nuoruus
Filippos oli vuonna 383 eaa. syntynyt kuningas Amyntas III:n ja Eurydiken poika. Eurydike kuului todennäköisesti Makedonian alaisen Lynkestisin maakunnan entiseen kuningassukuun.Cawkwell, s.26 Isän kuoltua Filippoksen vanhimmasta veljestä Aleksanteri II:sta tuli kuningas. Koska Makedonian tilanne oli erittäin tukala, Aleksanteri II:n oli lähetettävä Filippos panttivangiksi ensin Illyriaan ja myöhemmin Thebaan, joka oli Kreikan mahtavimpia kaupunkeja.
Panttivankina Filippos asui sotapäällikkö Epameinondaan ystävän, thebalaisen poliitikon Pammeneen luona. Nuori prinssi sai varmasti paljon vaikutteita ollessaan thebalaisten vieraana. Luultavasti Filippos sai siellä oppia kreikkalaisesta sodankäynnistä ja kreikkalaisten kaupunkivaltioiden poliittisesta elämästä.Cawkwell, s. 27. Näistä hänellä oli myöhemmin paljon hyötyä. Aleksanteri II salamurhattiin vuonna 368 eaa., ja Filippoksen toinen veli Perdikkas III nostettiin valtaistuimelle. Koska Perdikkas oli vielä alaikäinen, hänen holhoojakseen valittiin Aloroksen Ptolemaios, jonka käsissä todellinen valta tuli olemaan. Tultuaan täysi-ikäiseksi Perdikkas surmasi Ptolemaioksen ja otti vallan omiin käsiinsä. Hän sai Filippoksen palautetuksi pian takaisin Makedoniaan.
Filippos kaappaa vallan
Filippos nousi valtaistuimelle sen jälkeen, kun Perdikkas ja neljätuhatta sotilasta olivat kuolleet vuonna 360 eaa. sotaretkellä illyrialaisia vastaan. Julianus Justinuksen mukaan Filippos sai toimia Perdikkaan alaikäisen pojan Amyntaan sijaishallitsijana, mutta kaappasi vallan myöhemmin itselleen. Muiden lähteiden mukaan Filippos julistettiin heti Perdikkaan kuoleman jälkeen kuninkaaksi. Justinus taas väittää , että Perdikkas murhattiin, mitä kuitenkin pidetään epätodennäköisenä.Cawkwell, s. 28. Makedonian kuninkuutta havitteli moni muukin. Vaarallisin valtaistuimen tavoittelijoista oli Argaios, joka sai tukea Ateenalta. Hän nousi maihin Methonen satamakaupungissa ja sai avukseen kolmetuhatta ateenalaista palkkasoturia, joiden kanssa hän marssi kohti Makedonian vanhaa pääkaupunkia Aigaita. Filippos kokosi saatavilla olevat joukot ja yllätettyään ateenalaiset löi heidät.Cawkwell, s. 29.
Valtaistuinta havitteli myös eräs Pausanias, jota traakialalaiset tukivat. Filippoksen onnistui kuitenkin lahjoa traakialaiset. Myös Makedonian pohjoispuolella olevan Paionian heimot olivat hyökkäysaikeissa, mutta heidätkin Filippos lahjoi saadakseen vapaat kädet Argaiosta vastaan. Vuonna 358 eaa. Filippos sai kuulla, että paionialaisten kuningas Agis oli kuollut. Nyt Filippos hyökkäsi vuorostaan Paioniaan ja kukisti paionialaiset niin perusteellisesti, ettei heistä enää koskaan ollut vaaraa Makedonialle.Diodoros, 16.4.2. Jäljellä oli enää Illyrian kuningas Bardylis, jonka joukot olivat voittaneet ja tappaneet Filippoksen veljen Perdikkaan pari vuotta aikaisemmin. Filippos kokosi Bardylistä vastaan 10 000 jalkamiestä ja 600 ratsumiestä käsittäneen armeijan. Tämä yritti neuvotella Filippoksen kanssa,joka ei ollut halukas rauhanneuvotteluihin, elleivät illyrialaiset luovuttaisi takaisin aikaisemmin valtaamiaan kaupunkeja. Kesällä 358 eaa. Filippoksen joukot kukistivat illyrialaiset Herakleia Lynkestiksen taistelussa. Taistelussa kuoli yli 7 000 illyrialaista.Diodoros, 16.4.5. Taistelun jälkeen illyrialaiset suostuivat Filippoksen rauhanehtoihin, joiden mukaan he luovuttaisivat hallussaan olevat Länsi-Makedonian kaupungit.Cawkwell, s. 30.
Kukistettuaan kaikki vihollisensa Filippos sai helposti pidetyksi vallassaan koko Makedonian. Perinteisesti kuningas hallitsi varsinaista Makedoniaa Pellan kaupungista. Illyrian rajalla lännessä olevat pienemmät makedonialaiset maakunnat (Lynkestis, Orestis, Elimiotis ja Tymfaia) olivat tähän asti olleet enemmän tai vähemmän itsenäisiä. Maakuntien aatelisetvietiin Pellaan kuninkaan hoviin, ja tärkeiden aatelisten lapset kasvatettiin kuninkaan lasten kanssa (osittain panttivankeina). Filippos sai myös maakunnat tiukemmin valtansa alle solmimalla tärkeitä avioliittoja. Filippos solmi vuonna 357 eaa. avioliiton Epeiroksen kuninkaan tyttären Olympiaan kanssa. Filippos oli saanut valtaansa myös Illyrian rajalla ja Traakiassa sijaitsevia tärkeitä kaivoksia, joiden tuottamilla arvometalleilla hänestä tuli yksi koko kreikkalaisen maailman varakkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista hallitsijoista.,
Sota Thessaliassa
Ferain tyranni Iason oli 370-luvulla eaa. yrittänyt saada Makedonian eteläpuolella olevan Thessalian valtaansa, mutta ei ollut onnistunut. Iasonin seuraajat olivat jatkaneet yrityksiä alistaa koko Thessalia. Aluksi Theba Kreikan silloisena suurvaltana oli estänyt heitä, mutta 350-luvulla Theban kukistuttua Ferai oli alkanut taas laajentua. Thessalialaiset olivat liittoutuneet poliittisesti liittoon, jonka johtajaksi valittiin arkontti. Filippos teki ensimmäiset sotaretkensä Thessaliaan vuonna 358 ja valtasi tuolloin luultavasti Perrhaebian maakunnan, joka sijaitsi Makedonian ja Thessalian raja-alueella. Samoihin aikoihin Filippos meni naimisiin erään thessalialaisen Larissan kaupungista kotoisin olevan Filinnan kanssa. Larissalaiset vastustivat Ferain laajentumisyrityksiä ja näkivät varmasti Filippoksen mahdollisena liittolaisena.Cawkwell, s. 61.
Vuonna 353 eaa. Filippos sai kutsun tulla avustamaan thessalialaisia sodassa Feraita vastaan. Ferai oli saanut liittolaisekseen Fokiin. Filippos kukistikin helposti fokislaisten 7 000 sotilasta käsittäneen armeijan. Pian fokislainen Onomarkhos saapui Thessaliaan suuren armeijan kanssa ja kukisti Filippoksen taistelussa kahdesti. Filippoksen oli pakko palata Makedoniaan, mutta hänen kerrotaan sanoneen, ettei hän lähtenyt pakoon, vaan perääntyi lyödäkseen takaisin suuremmalla voimalla. Vuonna 352 eaa. hän palasikin ja valtasi piirityksen jälkeen Ferain satamakaupungin Pagasain. Hädissään ferailaiset kutsuivat taas Onomarkhoksen apuun. Fokislaiset saapuivat 20 000 jalkaväensotilaan ja 500 ratsumiehen voimin. Ferailaisilla itsellään joukkoja oli ehkä noin 2 000. Filippos kutsui thessalialaiset koolle ja vaati heitä liittoutumaan kanssaan. Thessalialaiset valitsivatkin Filippoksen arkontikseen. Virka oli elinikäinen, mutta todellisuudessa Thessaliasta tuli tämän jälkeen osa Makedoniaa seuraavaksi 150 vuodeksi. Filippoksen johtamat makedonialaiset ja thessalialaiset kohtasivat Ferain ja Fokiksen joukot niin sanotussa Krookuskentän taistelussa. Filippoksella oli saman verran jalkaväkeä kuin hänen vastustajillaan, mutta hänellä oli ylivoima ratsuväessä. Armeijaan kuului ehkä noin 3 000 ratsuväen sotilasta. Filippoksen ratsuväki osoittautuikin ylivoimaiseksi taistelussa, jossa 6 000 fokislaista menetti henkensä. Onomarkohos kaatui taistelussa, ja yli 3 000 fokislaista otettiin vangiksi. Filippoksen käskystä fokislaiset sotavangit teloitettiin hukuttamalla.Gabriel 2010, s. 137–138. Ferai antautui taistelun jälkeen Filippokselle.Cawkwell, s. 62. Ferain johtajat saivat poistua kaupungista 2 000 palkkasotilaansa kanssa.
Kolmas pyhä sota right|thumb|300px|Delfoin Apollonin temppelin raunioita. Delfoissa sijaitsi yksi antiikin ajan tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista oraakkeleista, Delfoin oraakkeli. Niin sanottu kolmas pyhä sota käytiin etupäässä Fokiin ja Theban välillä temppelin hallinnasta. Niin sanottu kolmas pyhä sota oli alkanut vuonna 356 eaa., kun fokislaiset olivat ottaneet Delfoin temppelien varoja puolustautuakseen Theban aggressioita vastaan. Ateena ja Sparta olivat asettuneet fokislaisten puolelle Thebaa vastaan. Myös thessalialaiset sotivat Theban puolella, ja Filippoksen oli Thessalian arkonttina vaikea olla sekaantumatta sotaan. Filippos painotti sotilailleen sodan uskonnollista luonnetta ja määräsi heidät laittamaan päähänsä laakeriseppeleet.Gabriel 2010 s. 135.
Krookuskentän taistelun jälkeen 352 eaa. Filippos marssi etelään, mutta fokislaiset ja aferailaiset palkkasotilaat puolustivat Thermopylain solaa, jonka läpi Filippoksen olisi hyökättävä. Myös fokislaisten liittolaiset Ateena ja Sparta lähettivät apujoukkoja, joista pääsi ennen Filipposta meriteitse perille ateenalaisten 5 000 sotilasta. Nähdessään vastassa olevat joukot Filippos päätti olla hyökkäämättä ja palasi Makedoniaan.Cawkwell, s. 66.
Sota Ateenaa vastaan Amfipolis
Amfipoliin kaupunki sijaitsi Traakiassa Strymonjoen varrella. Ateenalaiset olivat aikoinaan perustaneet kaupungin, mutta olivat menettäneet sen Ateenan imperiumin luhistuttua peloponnesolaissodan aikana. Amfipolis sijaitsi strategisesti tärkeällä paikalla, koska sen alueella oli ainut paikka, josta saattoi helposti ylittää Strymonin sen alajuoksulla. Alueella sijaitsi myös tärkeitä kaivoksia, joita Filippos himoitsi. Filippoksen noustessa Makedonian valtaistuimelle vuonna 359 eaa. Amfipoliissa oli Perdikkaan lähettämä varuskunta, joka puolusti kaupunkia ateenalaisia vastaan. Filippoksen oli kuitenkin luovuttava kaupungista Makedonian toivottoman tilanteen takia. Vuonna 357 eaa. Filippos oli jo saanut Makedonian tukevasti valtaansa. Hän yritti saada Amfipoliin asukkaita liittoutumaan kanssaan, mutta mielipiteet olivat muuttuneet ja kaupungista oli tullut demokratia. Osa kaupungin asukkaista oli kuitenkin valmiita tukemaan Filipposta, mutta he olivat pettyneitä, kun hän oli vetänyt pois makedonialaisen varuskunnan. Filippos aloitti kaupungin piirittämisen. Monen vuoden vihanpidon jälkeen amfipolislaisten oli pakko lähettää avunpyyntö Ateenaan.Cawkwell, s. 73–74.
Ateenalaiset eivät kuitenkaan auttaneet Amfipolista. Filippos lähetti ateenalaisille kirjeen, jossa hän lupasi luovuttaa kaupungin Ateenalle vallattuaan sen. Theopompoksen historiassa on myös säilynyt katkelma, jonka mukaan ateenalaiset yrittivät taivutella Filipposta luovuttamaan heille Amfipoliin sitä vastaan, että Filippos saisi Pydnan kaupungin. Lopulta ateenalaiset kuitenkin ymmärsivät, ettei Filippoksella ollut aikomustakaan luovuttaa Amfipolista heille. Ateena ja Makedonia ajautuivat näin keskenään sotaan.Cawkwell, s. 75.
Sodan alkuvaiheessa ateenalaiset käyttivät Thasoksen saarta tukikohtanaan ja yrittivät häiritä Filippoksen toimia. Ateenalaisten yritykset olivat kuitenkin vähäisiä eivätkä aiheuttaneet Filippokselle tappioita. Ateenalaisten komentaja Khares toimi 20 laivan kanssa Amfipoliin lähistöllä ja löi taistelussa pienen joukon Makedonian alaisia palkkasotilaita. Lisäksi Ateenan laivasto yritti asettaa Makedonian kauppasaartoon. Makedonialle tärkeitä vientituotteita olivat puu ja piki. Yhteensä tullimaksuista kertyi kuninkaalle 40 talenttia vuodessa. Makedonialla itsellään ei ollut laivastoa, mutta makedonialaiset merirosvot toimivat aina Euboialla asti. Luultavasti Ateenan laivasto oli liian pieni saadakseen mitään aikaiseksi.