Neste Oyj (aiemmin Neste Oil Oyj, sitä ennen Fortum Oil and Gas Oy) on suomalainen öljynjalostus- ja markkinointiyhtiö sekä maailman suurin jätteistä ja tähteistä valmistetun uusiutuvan dieselin ja uusiutuvan lentopolttoaineen tuottaja.
Nesteellä on toimintaa yhteensä 14 maassa.
Vuonna 2021 Neste oli liikevaihdolla mitattuna Suomen kolmanneksi suurin yritys.
Historia Neste on muuttunut seitsemänkymmenen vuoden aikana paikallisesta öljynjalostajasta maailman suurimmaksi jätteistä ja tähteistä jalostetun uusiutuvan dieselin ja uusiutuvan lentopolttoaineen tuottajaksi.
Nesteen juuret Naantalissa
Öljynjalostamon rakentaminen Suomeen oli ollut esillä jo ennen toista maailmansotaa. Sodan aikana huoltovarmuus nousi entistä enemmän esille ja myös saksalaisten vaatimuksesta Suomi päätti rakentaa öljy- ja bensiinituotteille turvallisen maanalaisen varastoinnin. Paikaksi valikoitui Naantali, jossa elokuussa 1944 aloitettiin suuren Tupavuoren säiliöalueen rakentaminen. Käyttöön se otettiin joulukuussa 1946. Ennakoiden suunnitellun öljynjalostamon tarpeita, vuonna 1947 pakkolunastettiin koko 246 hehtaarin alue.
1948–1997 (Neste) thumb|Neste Oy:n logo vuodelta 1963 Neste perustettiin vuonna 1948, jolloin sen tarkoituksena oli turvata Suomen energia- ja öljynhuoltoa. Suomessa ei ollut tuolloin mitään alan teollisuutta tai siihen liittyvää osaamista, vaan kaikki piti aloittaa tyhjästä. Yhtiön kotipaikaksi tuli Espoo ja se oli alusta asti valtion omistama. Toimialoja tuolloin olivat öljy- ja kemianteollisuus, kaasun välittäminen, varustamotoiminta, öljynetsintä ja -tuotanto. Toimitusjohtajana toimi tässä vaiheessa fil.maisteri Eino Erho, joka oli tehtävässä vuoteen 1955.
Nesteen alkuvuosien tapahtumat olivat kaataa koko yrityksen: Tupavuoren 1948 suurtulipalo, tappiolliseksi osoittautunut Tupavuoren säiliötilojen vuokraus ulkopuolisille öljy-yhtiöille ja Alkolle, sekä ajallisesti epäonnistunut S/T Nesteen kauppa vuonna 1948.
Vuonna 1955 yhtiön pitkäaikaisena toimitusjohtajana aloitti Uolevi Raade, joka vaikutti suuresti sen nousuun aikanaan Suomen suurimmaksi yritykseksi. Vuonna 1957 Naantaliin valmistui yhdysvaltalaista teknologiaa käyttäen Suomen ensimmäinen öljynjalostamo, Naantalin jalostamo.
Porvoon jalostamo valmistui vuonna 1965 Porvoon silloiseen maalaiskuntaan, Sköldvikiin (Kilpilahti). Alueelle tuli paljon suomenkielistä väkeä, mutta kunnalla ei ollut kykyä ottaa vastaan teollisuutta eikä välttämättä halua saada uusia suomenkielisiä asukkaitakaan. Siksi Neste huolehti monista asioista niin yksin kuin yhdessä kunnan kanssa. Yritys järjesti työntekijöille asuntoja, huolehti asuntolainojen takauksista ja tarjosi näiden käyttöön niin mökkejä Lapista kuin leirikeskuksen Emäsalossa.
1960- ja 1970-luvuilla Nesteestä tuli Suomen suurin yritys samalla kun koko maa teollistui ja autokanta kasvoi. Öljynjalostuksen lisäksi Neste alkoi etsiä ja tuottaa öljyä ja kaasua sekä kehittää kemianteollisuutta. Kylmän sodan ja siihen liittyvän bilateraalisen kaupan johdosta Suomen piti tuoda jotain Neuvostoliitosta, jos halusi viedä sinne jotain. Siksi Suomeen tuotiin venäläistä öljyä, jota Neste jalosti.
Vuonna 1971 Neste osti puolet Keskon omistamasta Kesoilista.
1970-luvulla Nesteen laivasto muodosti kantavuudeltaan (1,1 miljoonan dw-tonnia) kolmasosan Suomen kauppalaivastosta. Neste Shippingin suurimpia tankkereita olivat vetoisuudeltaan 114 000 dw-tonnin sisaralukset Tiiskeri (1969) ja Enskeri (1970) sekä vuonna 1979 käytettyinä ostetut, vuosikymmenen alussa rakennetut 259 000 dw-tonnin Jaarli, Jatuli ja Jurmo.
Vuonna 1976 Suomeen valmistui ensimmäinen pilvenpiirtäjä, 83,6-metriä korkea Nesteen pääkonttori. Se rakennettiin Espoon Keilaniemeen, sillä Helsinki ei antanut rakennuslupaa niin korkealle rakennukselle.
Vuonna 1980 toimitusjohtajaksi tuli Jaakko Ihamuotila.
Yhtiö aloitti huoltamotoiminnan vuonna 1983.
Vuonna 1990 Nesteen kansainvälinen öljykauppa muodosti sen liikevaihdosta noin puolet ja öljynjalostus neljäsosan. Vuonna 1991 sen liikevaihto oli 53,025 miljardia markkaa ja yhtiön palveluksessa oli 13 685 henkilöä.
Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, öljyä ei saatu itänaapurista aiempaan tapaan, vaan sitä piti etsiä muualta. Neste oli rakentanut runsaasti kemianteollisuuden laitoksia ympäri Eurooppaa, mutta kun öljyn ja kemikaalituotteiden hinnat romahtivat, kemianteollisuus myytiin pois.
Vuonna 1991 Nesteestä tuli Finnoilin pääomistaja. Myös Kesoil siirtyi kokonaan sen omistukseen. Vuonna 1992 Union-huoltamot muuttuivat Neste-huoltamoiksi, seuraavana vuonna sama tapahtui Finnoil-huoltamoille.
Vuonna 1994 Neste alkoi toimia aiemmin Suomen rallina tunnetun kilpailun pääsponsorina. Neste Rally Finland on ralliautoilun MM-sarjan osakilpailu, jota ajetaan kesäisin Keski-Suomessa. Lokakuussa 2020 Neste lopetti Jyväskylän MM-rallin 26 vuotta kestäneen nimisponsoroinnin.
Marraskuussa 1995 yhtiö listautui Helsingin pörssin päälistalle.
1998–2005 (Neste osana Fortumia) thumb|Nesteen logo vuoteen 2005 asti (viimeinen asema 2021 asti Kemissä tällä tunnuksella). thumb|Vanhan asemailmeen mukainen Neste-asema Tallinnassa.
Vuonna 1998 Neste ja Imatran Voima fuusioitiin Fortumiksi ja Kesoil-huoltamot muuttuivat Neste-asemiksi.
Toukokuussa 2004 Fortum Oil and Gas Oy jakautui kahtia: yhtiön öljyliiketoiminta siirtyi Fortum Oil Oyj:lle ja muu toiminta Fortum Heat and Gas Oy:lle. Fortum Oil Oyj oli aluksi Fortum Oyj:n tytäryhtiö, mutta irtaantui Fortumista keväällä 2005 ja siitä syntyi Neste Oil Oyj.
2005–2014 (Neste Oil Oyj) thumb|Nesteen logo vuodesta 2006 aina 1.4.2015 saakka, jolloin nimestä pudotettiin Oil -lopputermi pois Neste Oil Oyj listautui pörssiin kesäkuussa 2005. Ihamuotilan seuraajana toimitusjohtajana aloitti Risto Rinne.
Vuonna 2008 Rinne jäi eläkkeelle ja hänen seuraajanaan toimitusjohtajana aloitti vuorineuvos Matti Lievonen.
Marraskuussa 2010 Neste käynnisti Singaporessa maailman suurimman uusiutuvaa dieseliä valmistavan laitoksen, jonka tuotantokapasiteetti oli 800 000 tonnia vuodessa. Laitos käytti raaka-aineena palmuöljyä sekä muita uusiutuvia raaka-aineita, ja sen investointikustannukset olivat 550 miljoonaa euroa. Greenpeace vastusti palmuöljyn käyttöä sen ympäristövaikutuksien takia. Neste sitoutui käyttämään ainoastaan vastuullisesti tuotettua palmuöljyä. Palmuöljyn sertifiointia varten perustettuun RSPO-järjestöön kuului tuottajia, kansalais- ja ympäristöjärjestöjä sekä palmuöljyn käyttäjiä kuten isoja länsimaisia energia- ja kulutustavarayhtiöitä.
Vuonna 2011 Rotterdamissa käynnistettiin laitos, joka vastasi kooltaan Singaporen laitosta. Laitoksen investointikustannukset olivat 670 miljoonaa euroa.
Huhtikuussa 2013 Neste kertoi aloittaneensa yhteistyön metsäkadon torjuntaan keskittyvän TFT-organisaation (The Forest Trust) kanssa. Neste luopui varustamotoiminnasta ja myi vuoden 2013 aikana kahdeksan Neste Shippingin omistamaa alusta – viisi säiliöalusta ja kolme hinaajaa – Huoltovarmuuskeskuksen ja työeläkeyhtiö Ilmarisen puoliksi omistamalle laivayhtiölle, jolta Neste alkoi vuokrata aluksia. Omistajayhtiö toimii vain omistajana, liikennöinnistä huolehtii erillinen hoitovarustamo. Huoltovarmuudesta vastaaminen kuului Nesteen tehtäviin, mutta se sopi huonosti kansainvälisillä markkinoilla toimivalle yritykselle. Omistusvaihdoksen jälkeen miehistö pysyi suomalaisena ja laivat Suomen lipun alla. Neste Oil jätti itselleen kolme säiliöalusta sekä ruotsalaisen Stenan kanssa puoliksi omistetut laivat, jotka oli tarkoitus myydä myöhemmin. Niitä ei tarvittu huoltovarmuuden säilyttämiseen.
2015–2019 (Neste Oyj) thumb|Neste K (2016–2024) Helmikuussa 2015 Neste kertoi vaihtavansa nimensä Neste Oil Oyj:stä Neste Oyj:ksi. Muutoksen taustalla oli kasvun hakeminen uusiutuvista raaka-aineista, kuten biopohjaisista kemianteollisuuden tuotteista. Lievosen mukaan yhtiö oli paitsi perinteinen öljynjalostaja, myös maailman suurin uusiutuvan dieselin valmistaja, joten fossiiliseen raakaöljyyn viittaava termi Oil ei antanut oikeaa kokonaiskuvaa yhtiöstä. Nimi otettiin käyttöön kesäkuussa.
Vuonna 2016 myös yhtiön Neste Oil -asemaketju lyhensi nimensä. Neste-ketjuun kuului lähes 800 asemaa Suomessa, minkä lisäksi sillä oli 258 asemaa Baltian maissa ja Venäjällä Pietarin alueella.
Marraskuussa 2018 Lievosen jäädessä eläkkeelle hänen seuraajanaan aloitti belgialais-saksalainen Peter Vanacker. Joulukuussa Neste ilmoitti tehneensä noin 1,4 miljardin euron arvoisen investointipäätöksen Singaporeen, joka lisää sen uusiutuvien tuotteiden kokonaiskapasiteettia Singaporessa vuosittain 1,3 miljoonalla tonnilla. Vuoteen 2022 mennessä Nesteen uusiutuvien tuotteiden vuotuisen kokonaistuotantokapasiteetin arvioitiin olevan lähes 4,5 miljoonaa tonnia.
Helmikuussa 2019 Neste kertoi jakavansa uusiutuvien tuotteiden liiketoiminta-alueen toukokuusta alkaen kolmeen liiketoimintayksikköön: Renewable Aviation, Renewable Polymers and Chemicals ja Renewable Road Transportation sekä yhteen operatiiviseen alustaan (Renewables Platform), joka vastaa uusiutuvien tuotteiden tuotannon ja toimitusketjun johtamisesta ja kehittämisestä. Heinäkuussa Neste myi Venäjän-huoltamoketjunsa venäläiselle Tatneft- öljy- ja kaasujätille. Kauppaan kuului polttoaineterminaalin lisäksi 75 asemaa Pietarin alueella. Neste oli Suomen suurin yhteisöveron maksaja.
2020– (Neste Oyj)
Maaliskuussa 2020 Neste sijoitti saksalaiseen Sunfire-yritykseen, joka kehittää korkean lämpötilan elektrolyysiteknologiaa. Sunfiren patentoimalla teknologialla voidaan tuottaa uusiutuvaa vetyä sekä muuntaa vettä ja hiilidioksidia petrokemian tuotteiden raaka-aineiksi. Syyskuussa Neste aloitti Yt-neuvottelut, jotka koskivat Naantalin jalostamon sulkemista syksyyn 2022 mennessä, sillä fossiilisten polttoaineiden kysyntä oli heikentynyt globaalisti samalla kun ylikapasiteetti oli kasvamassa. Naantaliin oli tarkoitus jättää terminaali- ja satamatoiminnat ja keskittää jalostamotoiminta Porvooseen. Porvoossa valmistetaan muun muassa vähärikkisiä polttoaineita ja kehitetään uusiutuvien ja kierrätysraaka-aineiden jalostamista. Bitumin tuotanto oli tarkoitus lopettaa. Jalostamon sulkemisella ei ole suurta vaikutusta yhtiön tuotantomääriin, sillä Naantalin ja Porvoon tuotantolaitokset toimivat käytännössä yhtenä jalostamona. Naantalin jalostamon rooli oli syöttää syöttöainetta Porvoon jalostamolle. Syyskuussa Neste myi osakkeensa Nynas AB:ssa Bitumina Industries -yritykselle. Neste oli omistanut yhtiöstä 49,99 prosenttia. Syyskuussa Neste, Fortum, Metsä Group ja Nokia voittivat Business Finlandin kilpailun, johon se oli haastanut kansainvälisesti toimivia yritysverkostojen vetureja ratkaisemaan merkittäviä tulevaisuuden haasteita. Business Finland lupasi rahoittaa hankkeita yhteensä 60 miljoonalla eurolla. Yritysten oma rahoitus, jolla ne lisäävät investointejaan tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin oli yhteensä satoja miljoonia euroja.
Joulukuussa 2021 toimitusjohtaja Vanacker ilmoitti eroavansa yhtiöstä siirtyäkseen LyondellBasellin toimitusjohtajaksi.
Maaliskuussa 2022 Neste ja yhdysvaltalainen Marathon Petroleum kertoivat perustavansa yhteisyrityksen, josta kumpikin omistaa puolet. Yritykset aikoivat sijoittaa yhteensä noin 1 800 miljoonaa euroa Marathonin Martinezissa sijaitsevan öljyjalostamon muutostöihin. Loppuvuodesta lähtien jalostamon oli tarkoitus tuottaa uusiutuvaa dieseliä vuosittain noin 2,1 miljoonaa tonnia. Vanacker jatkoi tehtävässään huhtikuuhun 2022. Toukokuussa hänen seuraajanaan aloitti Matti Lehmus, joka oli oli työskennellyt yrityksessä vuodesta 1998 lähtien ja kuulunut Nesteen johtoryhmään vuodesta 2009 lähtien. Toukokuussa 2024 Nesteen toimitusjohtajaksi nimitettiin Heikki Malinen.
Organisaatio thumb|Nesteen pääkonttori Espoon Keilaniemessä