Johan Gustaf Sohlman (28. toukokuuta 1837 Parikkala – 22. lokakuuta 1908 Mikkeli) oli suomalainen laki- ja virkamies ja senaattori.Biografia-sampo: Johan Gustaf Sohlman Viitattu 7.2.2021.
Sohlmanin vanhemmat olivat komissiomaanmittari Adolf Sohlman ja Anna Johanna Poppius ja puolisot vuodesta 1869 Aleksandra Sofia Wallenius (k. 1871) ja vuodesta 1875 Aina Lydia Lovisa Savander (k. 1925). Sohlman tuli ylioppilaaksi 1857 ja suoritti tuomarintutkinnon 1862. Hän työskenteli uransa alussa virkamiehenä Mikkelin lääninhallituksen palveluksessa ja sitten Kuopion ja Uudenmaan läänihallituksissa. Sohlman oli Helsingin oikeuspormestari vuodesta 1882, senaatin oikeusosaston jäsen 1886–1887, 1891–1893 ja 1901–1905 sekä sen varapuheenjohtaja 1903–1905. Senaatin talousosastossa hän oli 1887–1888 siviilitoimituskunnan apulaispäällikkönä, 1888–1891 kansliatoimituskunnan päällikkönä, 1893–1899 salkuttomana senaattorina ja 1899–1901 kirkollistoimikunnan päällikkönä. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1883–1885. Sohlman joutui eroamaan senaatin oikeustoimituskunnan varapuheenjohtajan tehtävästä vuoden 1905 suurlakon seurauksena.Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7 p. 1605
Sohlman toimi talonpoikaissäädyn sihteerinä valtiopäivillä 1882 ja 1885. Hän laati vuonna 1889 senaatin kansliatoimituskunnan päällikkönä niin sanotun Sohlmanin listan niistä Suomen juutalaisista, jotka saivat luvan jäädä maahan muiden joutuessa karkotetuiksi. Useimmat Suomen tunnetuista juutalaissuvuista perityvät Sohlmanin listalla mainituista noin 150 henkilöstä.Teppo Sillantaus: ”Luvattu maa”, Helsingin Sanomien Kuukausiliite 11/2020, s. 57.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset senaattorit Luokka:Suomalaiset juristit Luokka:Suomen suuriruhtinaskunnan virkamiehet Luokka:Helsingin kaupunginvaltuutetut Luokka:Vuonna 1837 syntyneet Luokka:Vuonna 1908 kuolleet