thumb|Waldemarsudde elokuussa 2011. Gamla huset kuvassa vasemmalla ja Slottet keskellä. Waldemarsudde on Tukholmassa Djurgårdenin saarella, Ryssvikenin rannalla sijaitseva alue, jossa on historiallisia rakennuksia. Rakennuksista huomattavin on Prinssi Eugenin Waldemarsudde, joka on Ruotsin valtion omistama taidemuseo. Waldemarsudden kiinteistön on 70 000 neliömetrin laajuinen ja kolmelta suunnalta veden ympäröimä.Waldemarsudde "Parken". Päärakennus ja taidegalleria rakennettiin vuosina 1905 ja 1913 Ferdinand Bobergin ja prinssi Eugenin suunnitelmien mukaan. Niemellä on myös koko maailmassa ainutlaatuinen Waldemarsudden öljymylly 1780-luvulta. Prinssi Eugenin Waldemarsudden rakennuksia hallinnoi Ruotsin valtion kiinteistölaitos (), ja vuodesta 1993 lähtien ne ovat kansallinen rakennusmuistomerkki.
Historia Keskiajalla Djurgårdenin saaren nimi oli Valmundsön, joka myöhemmin ruotsinnettiin muotoon "Valdemarsön", joks vuorostaan antoi myöhemmin aiheen nimelle "Waldemarsudde" (vanhoissa kartoissa myös "Waldemars Udden"). Valmundsön omisti vuonna 1352 Claran luostari, ja 1440-luvulla se tuli kuninkaalliseksi metsästysalueeksi, mutta itse niemi kuului kuninkaalliseen eläintarhaan, ja sitä käytettiin myös laivanrakennukseen.von Malmborg (1966–1971), s. 323 left|thumb|Waldemarsudde 1890-luvulla. thumb|Waldemars Udden, 1836. Jo 1730-luvulla niemellä oli öljynpuristamo, ja samoihin aikoihin tuli käyttöön nimi "Valdemarsudde" (joka myöhemmin on alettu kirjoittaa W:llä). Vuonna 1737 alue luovutettiin komissaario Alströmille, joka vuorostaan luovutti sen konsortille, jolla oli öljynpuristamoon oikeuttava erioikeus. Sen valvojana toimi englantilainen Maister, joka lopulta yksin omisti koko alueen ja öljymyllyn. Maisterin kuoleman jälkeen alue myytiin tukkukauppias Carl Magnus Frisille, jonka mukaan on saanut nimensä myös lähellä sijaitseva puisto, Frisens park.
Frisin aikana Waldemarsuddesta tuli teollisuusalue. Hän rakennutti kalliolle kaksi tuulimyllyä, toisen pellavaöljyn ja väriaineiden tuotantoa, toisen lautojen sahaamista varten. Sahamylly purettiin vuonna 1849, mutta Waldemarsudden öljymylly on edelleen paikoillaan. Puistoon, jossa on Carl von Linnén patsas, Fris rakennutti alueelle myös Gamla huset - tai Gula huset -nimisen kesäasuntonsa. Vuonna 1839 tehtaat osti Kalixista kotoisin ollut tukkukauppias Johan Bergman Olson, joka oli myös puutavaran vientiyrittäjä. Hän jatkoi öljynpuristamon toimintaa ja käytti Waldemarsuddea myös lastauspaikkana ja lautatarhana.Hasselblad (1990), s. 70 Hanen purjelaivansa ankkuroitiin usein Uddenin edustalle.
Prinssi Eugenin Waldemarsudde 130px|left|Prinssi Eugenin nimikirjain "E" portin pylväässä. Prinssi Eugen oli mieltynyt paikkaan ja tuli Waldemarsuddeen jo nuorena, jolloin hän asui läheisessä Rosendalin linnasa. Nykyisen Waldemarsudden historia alkaa vuodesta 1892, jolloin prinssi Eugen, Oskar II:n poika vuokrasi päätyhuoneen Gamla husetista. Siellä hän halusi maalata ja "nähdä joitakin kauniita päiviä kullankimalteisessa iltavalaistuksessa". Hän ei kuitenkin jäänytkään sinne vain muutamaksi päiväksi, ja seitsemän vuotta myöhemmin hän osti koko kiinteistön sen jälkeen, kun hänet oli vapautettu velvollisuudesta jatkaa alueen silloista liiketoimintaa eli lautakauppaa.
Prissi päätti varsin pian rakennuttaa Waldemarsudden alueelle pysyvän asunnon, Slottetin, ja arkkitehdiksi hän valitsi Ferdinand Bobergin. Hän muutti entisen teollisuusalueen maisemapuistoksi ja täytti puiston ja asuntonsa pääasiassa ruotsalaisten taiteilijoiden teoksilla.Hasselblad (1990), s. 71
Prinssi Eugen kuoli vuonna 1947, ja hänet polttohaudattiin Ruotsin ensimmäisenä kuninkaallisena henkilönä. Hänen uurnansa haudattiin rannalle Gamla husetin taakse. Prinssi testamenttasi koko omaisuutensa taidekokoelmineen Ruotsin valtiolle, joka luovutti sen Tukholman kaupungille. Vuonna 1995 Waldemarsudde siirtyi jälleen valtiolle. Museo muodostaa oman yksikkönsä Nationalmuseum med Prins Eugens Waldemarsudde -nimisessä valtion laitoksessa.
Waldemarsudde on kansallinen rakennusmuistomerkki.
Gamla huset right|thumb|Prinssi Eugen ateljeessaan thumb|Föreningen Konstnärernas vännerin vuosikokous "terassihuoneessa" vuonna 1944. Gamla huset (suom. Vanha talo), joka tunnetaan myös nimellä Gula huset (suom. Keltainen talo), kuuluu alkuperäiseen 1700-luvun rakennuskantaan. Talon vanhin osa on paritupa, jonka todennäköisesti rakensi Alström, Waldemarsudden omistaja vuodesta 1737 lähtien. Seuraava omistaja, Carl Magnus Fris, rakensi sen uudestaan 1780-luvulla, ja 1800-luvun puolivälissä Johan Bergman Olson rakennutti sinne lisärakennuksia. Ennen kuin Slottet valmistui, prinssi Eugen käytti Gamla husetia kesäasuntonaan. Vuonna 1965 rakennuksessa avattiin museo, joka esittelee prinssin elämäntyötä ja Waldemarsudden vanhempaa historiaa.Tiedotustaulu "Gamla Huset'issa" Vuonna 1998 vietettiin Waldemarsudden julkisen museon 50-vuotisjuhlaa, jonka edellä rakennus peruskorjattiin ja seinille palautettiin niiden alkuperäiset värit.
Slottet Päärakennuksen, joka Eugenin aikana tunnettiin nimellä Slottet (suom. Linna), suunnitteli arkkitehti Ferdinand Boberg, ja se valmistui vuonna 1905. Waldemarsudde oli ensimmäinen Bobergin suunnittelema yksityispalatsi, jota pian seurasi Ernest Thielin Thielska galleriet Blockhusuddenilla. Talossa on mansardikatto, joka antaa rakennukselle tietynlaisen raskaan vaikutelman. Pohjoispuolella sillä on linnamainen, jotenkin sulkeutunut julkisivu. Sisäänkäynnin luona on Carl Millesin mustasta graniitista tekemä veistos Kotkat (), joka pystytettiin paikalle vuonna 1910. Pohjoisen julkisivun ainoa koriste on Närken vaakuna, sillä prinssi Eugenilla oli Närken herttuan arvonimi. Rakennuksen eteläsivu poikkeaa täysin pohjoissivusta. Siltä puolelta se näyttää enemmänkin palatsimaiselta patriisihuvilalta suurine ikkunoineen. Terassin oven yläpuolella on aurinkokello, jonka kivestä veistetyssä yläosassa lukee: "Sole, sole gaudio" (suom. Aurinko, aurinko iloni).Tiedotustaulu Slottetin eteläsivulla
Slottetin pohjakerroksessa on seurusteluhuone, kirjasto ja työhuoneita, jotka on sijoitettu ja muotoiltu Eugenin toivomusten mukaan. Huoneet on Eugenin testamentin mukaisesti suurelta osin säilytetty prinssin aikaisessa asussaan. Alakerran huoneisiin kuuluu myös suuri salonki, joka on terassin kohdalla eteläpuolella. Prinssi itse kutsui tätä huonetta "arkihuoneeksi", mikä tuolloin oli uusi käsite. Sen kalustukseen kuuluu muun muassa Carl Malmstenin suunnittelemia empiretyylisiä tuoleja. Oven kamanan maalasi Geor Pauli. Seinällä on Ernst Josephsonin maalaus Näkki vuodelta 1884. Sen sijoitus oli luultavasti päätetty jo ennen kuin huone suunniteltiin. Salongin vierellä on terassihuone, jota nykyisin sanotaan kukkahuoneeksi, sekä ruokasali, josta avautuu näkymä merelle.von Malmborg (1966–1971), s. 325–329 Talon itäosassa on keittiö ja yksityisasuntoja. Keittiö tarkoitettiin mallikeittiöksi, tilavaksi kaakeloituine seinineen. Siellä on myös suuri haloilla lämmitettävä liesi ja sivulla pieni sähköhella. Keittiö kuuluu 1970-luvulla tehtyjen muutostöiden jälkeen talon ravintolalle.
Yksityishuoneet ovat porrasaskelman verran ylempänä, ja siellä oli myös hovimarsalkan ja adjutantin huoneet sekä vierashuone. Tässä kerroksessa oli myös prinssillä ateljeensa, josta oli korkeat ikkunat pohjoiseen. Ateljeessa on muun muassa al secco -esityöt Kalmarin oppilaitoksen seinämaalauksiin vuodelta 1933 sekä Tukholman kaupungintalon Prinssin galleriaan.von Malmborg (1966–1971), s. 331 Kaksi ylintä kerrosta ovat nykyään näyttelytiloina.Tiedotustaulu Slottetin pohjoissivulla
Lokakuussa 2001 valmistui rakennuksen peruskorjaus, jossa muun muassa kaikki tekniikka nykyaikaistettiin, ja rakennukseen asennettiin uusi valaistusjärjestelmä, uudet paloportaat ja hissi liikuntarajoitteisia varten.
Galleria right|thumb|Taidenäyttely puistossa kesällä 2007:Ulla Kraitz, Punaiset omenat vuonna 2007 Waldemarsudden näyttelyssä. Vuonna 1913 prinssi Eugen rakennutti erillisen gallerian saadakseen tilaa jatkuvasti kasvavalle taidemuseolleen. Sen hän suunnitteli läheisessä yhteistyössä Bobergin kanssa. Häntä avusti myös professori Alfred Lichtwark, taidehistorioitsija ja Hampurin taidehallin johtaja. Boberg suunnitteli gallerian saksalaiseen jugendtyyliin. Jotta galleriaan saataisiin takka ja hyvä valaistus, siihen rakennettiin neliosainen kattolyhty. Gallerian teknisiin nykyaikaisuuksiin kuului ilmanvaihtojärjestelmä ja moottoroidut, valolta suojaavat kaihtimet. Linnan ja gallerian välille rakennettiin maanalainen yhdyskäytävä.Tiedotustaulu Gallerian luona
Ferdinand Boberg sai piirustukset valmiiksi vuonna 1912, ja galleria rakennettiin seuraavana vuonna. Vuonna 1945 gallerian itäsivulle rakennettiin kaksi salia prinssi Eugenin omien piirustusten mukaan. Tällöin rakennuksen alkuperäinen symmetria rikkoutui.
Puisto Prinssi Eugen oli hyvin kiinnostunut kasveista ja puutarhoista, ja hänen yksityisessä kirjastossaan oli monia teoksia aiheesta. "Taiteen jälkeen ovat kukat suurin iloni", kirjoitti prinssi Eugen eräässä kirjeessään vuodelta 1901. Prinssi Eugen etsi matkoillaan aina puistoja ja puutarhoja. Erityisesti hän ihaili Alhambran puutarhoja. Kun hän hankki kiinteistön, siellä oli jo laitureita sekä pengerrettyjä kukkaistutuksia ja hedelmäpuutarha. Ensimmäisinä vuosina sinne istutettiin suuri määrä puita, muun muassa poppeleita riviin rannalle niin, että ne muistuttivat eteläeurooppalaisia sypressejä. Waldemarsuddeen muotoiltiin penkereitä vaihtelevine ulkorakennuksineen, kävelyteineen, istumapaikkoineen ja näkymineen. Puutarhaan sijoitettiin etupäässä ruotsalaisten kuvanveistäjien teoksia. Prinssi Eugen sijoitutti sinne myös jäljennöksiä vanhemmista teoksista, kuten Samothraken Niken, joka on terassilla salongin edessä, sekä Auguste Rodinin Ajattelijan, joka istuu terassin muurin edessä katsoen veteen ja ajatellen. Puutarhassa on myös kasvihuoneita ja orangeria.
Puistossa on kaksi paksua tammea: "Prinssi Eugenin tammi", jota pidetään Djurgårdenin suurimpana elossa olevana tammena, sekä "Trädgårdseken", vanha tammi gallerian sisäänkäynnin luonna. "Trädgårdseken", jonka runkoa ympäröi istuinpenkki, on prinssi Eugenin vuonna 1902 istuttama. Tästä tammesta on kuitenkin jäljellä vain kuollut kanto.
Muita rakennuksia right|thumb|Veräjätupa. Kiinteistön alueella on useita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia, jotka kuuluvat Waldemarsudden rakennusmuistomerkkiin. Ektorpet (suom. Tammitupa), joka rakennettiin luultavasti 1800-luvun vaihteen aikoihin ja joka on vanha kalastajan mökki. Ennen sitä ympäröivät nyttemmin puretut talousrakennukset. Prinssi Eugenin aikana sitä käytettiin yksityisasuntona. Prinssin kuoleman jälkeen se rakennettiin uudestaan, ja se toimii kesäisin kahvilana. Veräjätupa rakennettiin vuonna 1905 Bobergin piirustusten mukaan portinvartijan asunnoksi. Talossa on puinen runko ja panelointi. Kvarngården (suom. Myllypiha) on rapattu puuhuvila, joka rakennettiin alun perin 1700-luvulla. Tukkukauppias Alexander Bergsten rakennutti sen vuonna 1901 uudestaan prinssi Eugenin toimeksiannosta korvaukseksi Bergstenin asuintalosta, joka purettiin uuden päärakennuksen tieltä. Uudisrakennuksen piirsi Hjalmar Engström. Personalvillan (suom. Henkilökunnan huvila, tunnetaan myös Puutarhamestarin asuntoina) rakennettiin vuonna 1902, ja myös sen suunnitteli Boberg. Huvila on kaksikerroksinen, ja sillä on puinen runko ja kivinen perusmuuri. Sen julkisivu on päällystetty kalkkilaastilla. Taloa ympäröi keittiökasvitarha kasvilavoineen ja kasvihuoneineen. Rundtemplet (suom. Pyörötemppeli) on kaikutemppeli vuodelta 1904, ja Gustav Lindgrenin mukaan sen suunnitteli prinssi itse. Kahdeksankulmainen temppeli on sijoitettu kalliolle lähelle rantaa.