Charles Sanders Peirce (10. syyskuuta 1839 Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat – 19. huhtikuuta 1914 Milford, Pennsylvania, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen filosofi, loogikko, luonnontieteilijä ja yleisnero.

Peirce oli koulutukseltaan kemisti, ja työskenteli 30 vuotta luonnontieteilijänä valtiollisessa tutkimuslaitoksessa. Omana aikanaan hänet myös tunnettiin ensisijaisesti luonnontieteellisestä työstään – esimerkiksi tekemistään uudistuksista tilastollisiin tutkimusmenetelmiin – ja toissijaisesti matemaatikkona. Nykyään hänet tunnetaan kuitenkin parhaiten filosofina ja loogikkona: pragmatismin alullepanijana, yhtenä merkittävimmistä semiootikoista, fallibilistisesta ja realistisesta tieteenfilosofiastaan, saksalaisesta idealismista ja Darwinin evoluutioteoriasta vaikutteita saaneen objektiivista idealismia edustavan metafysiikan kehittäjänä, sekä uraauurtavasta työstään matemaattisen logiikan saralla.

Filosofina Peirce alkoi tulla tunnetuksi vasta myöhemmällä iällään ennen kaikkea häneltä vaikutteita pragmatistiseen filosofiaansa saaneen William Jamesin ansiosta. Myöhemmin hänet on yleisesti luettu suurimpien amerikkalaisten filosofien joukkoon. Hänen filosofiansa on suurelta osin saksalaisen idealismin innoittamaa. Sen keskiössä on oppi kolmesta kategoriasta, jotka muodostavat perustan hänen filosofiselle järjestelmälleen. Sekä Peircen kuuluisa kolmijakoisen merkin käsite ja yleisemmin koko hänen semioottinen järjestelmänsä että hänen metafysiikkansa perustuvat kategoriaopille. Kategorioiden oikeuttamiseksi hän kehitti Edmund Husserlin fenomenologiaa muistuttavan, aluksi ”fenomenologiaksi” ja myöhemmin ”faneroskopiaksi” kutsumansa menetelmäksi.

Matemaattisen logiikan alalla Peirceä pidetään yhtenä merkittävimmistä koskaan eläneistä tutkijoista, ja Robert Burchin mukaan Peircen loogis-matemaattinen työ on ”laajuudessaan ja omaperäisyydessään lähestulkoon vailla vertaistaan”. Peirce esimerkiksi julkaisi kaksi vuotta ennen Gottlob Fregen Begriffsschriftin julkaisua artikkelin, jossa esitteli vahvuudeltaan Fregen järjestelmää vastaavan loogisen syntaksin. Vuonna 1886 Peirce ymmärsi, että loogisia operaatioita voitaisiin toteuttaa elektronisten piirien avulla. Samaa ajatusta soveltaen toteutettiin vuosikymmeniä myöhemmin ensimmäiset digitaaliset tietokoneet. Ks. Myös

Itse Peirce piti itseään ensisijaisesti loogikkona, ja logiikka oli hänelle enemmän tai vähemmän synonyymi semiotiikalle. Matemaattista logiikkaa Peirce kutsui logiikan matematiikaksi.

Elämä

Lapsuus ja nuoruus

pienoiskuva|Peircen synnyinkoti Cambridgessä on nyt Lesley Universityn käytössä. Peirce syntyi 10. syyskuuta 1839 Cambridgen yliopistokaupungissa Massachusettsin osavaltiossa. Hänen vanhempiaan olivat Sarah ja Benjamin Peirce. Isä Benjamin oli matematiikan ja tähtitieteen professori Harvardin yliopistossa, oman aikansa merkittävin yhdysvaltalainen matemaatikko. Ollessaan vasta 12-vuotias Peirce luki vanhemman veljensä kappaleen Richard Whatelyn Elements of Logic -teoksesta, joka oli aikansa johtava logiikan oppikirja, mistä sai alkunsa hänen koko elämän kestänyt logiikkaan ja päättelyyn kohdistunut intohimonsa.Fisch, Max, "Introduction ", W 1:xvii, ks. kohta "One episode". Hän kiinnostui myös luonnontieteistä ja filosofiasta hyvin nuorena ja luki esimerkiksi Friedrich Schilleriä ja Immanuel Kantia.

Peirce opiskeli Harvardissa ja suoritti tutkinnon kemiassa 1863."Peirce, Charles Sanders" (1898), The National Cyclopedia of American Biography, v. 8, s. 409. Harvardissa saivat alkunsa myös hänen elinikäiset ystävyytensä Francis Ellingwood Abbottin, Chauncey Wrightin ja William Jamesin kanssa. Akateeminen ura kuitenkin kariutui, mihin vaikutti eräs Peircen yksityiselämään liittynyt skandaali, ja se, että Harvardin presidenttinä vuosina 1869–1909 toiminut Charles William Eliot oli muodostanut hänestä hyvin kielteisen mielipiteen ja toistuvasti esti auktoriteetillaan kaikki ehdotukset Peircen työllistämiseksi yliopistolliseen toimeen.

Ura tutkijana

Vuosina 1859–1891 Peirce työskenteli joukossa tieteellisiä tutkimuslaitoksia United States Coast Surveyn palkollisena,Burch, Robert (2001, 2010), "Charles Sanders Peirce", Stanford Encyclopedia of Philosophy. nauttien vaikutusvaltaisen isänsä suojelua tämän kuolemaan saakka 1880, mitä kautta hän myös säästyi osallistumiselta Yhdysvaltain sisällissotaan. Osana tutkimustyötään Peirce vieraili viidesti Euroopassa, ensimmäisen kerran vuonna 1871 osana auringonpimennystä havainnoivaa ryhmää. Euroopassa hän tutustui henkilökohtaisesti Augustus De Morganiin, William Stanley Jevonsiin ja William Kingdon Cliffordiin, brittiläisiin matemaatikoihin ja loogikoihin, joiden ajatukset olivat lähellä hänen omiaan. Vuosina 1869 Peirce toimi assistenttina Harvardin astronomisessa observatoriossa työskennellen tähtien kirkkauden ja Linnunradan muodon määrittämisen ongelmien parissa.Moore, Edward C., and Robin, Richard S., eds., (1964), Studies in the Philosophy of Charles Sanders Peirce, Second Series, Amherst: U. of Massachusetts Press. On Peirce the astronomer, see Lenzen's chapter. Huhtikuussa 1877 hänet äänestettiin jäseneksi Yhdysvaltain kansalliseen tiedeakatemiaan.B:367

1880-luvulla Peircen välinpitämättömyys byrokratiaa kohtaan lisääntyi ja hänen aikataulunsa venyivät. Hän omisti yhä suuremman osan ajastaan filosofisille tutkimuksilleen ja kirjoitti vuosina 1883–1909 tuhansia artikkeleita filosofiasta, logiikasta ja tieteestä Century Dictionary -ensyklopediaan.See "Peirce Edition Project (UQÀM) - in short " from PEP-UQÀM. Vuonna 1885 paljastui, että Coast Surveyn henkilökunta oli syyllistynyt julkisten varojen väärinkäyttöön. Peirce vapautettiin lopulta syytteistä, mutta laitoksen ylitarkastaja Julius Hilgard erotettiin virastaan. Peirce kuitenkin irtisanoutui ylitarkastaja Thomas Corwin Mendenhallin kehotuksesta. Hän ajautui työttömäksi eikä koko loppuelämänsä aikana saanut nauttia vakituisesta palkkatyöstä.

Vuonna 1879 Peirce sai toiminimityksen luennoidakseen logiikasta Johns Hopkinsin yliopistossa, missä hänen työtään kohtaan osoitettiin suurta mielenkiintoa. Kyseessä oli hänen uransa ainoa toiminimitys yliopistomaailmassa.In 1885 (B:369); in 1890 and 1900 (B:215, 273); in 1891 (B:215–216); and in 1892 (B:151–152, 222). Peircen elämäkerran kirjoittaneen Brentin mukaan hän ei koskaan osannut epäillä, että hänen yrityksensä päästä osalliseksi apurahoista tai akateemisista viroista kariutuivat toistuvasti kanadalais-amerikkalaisen Simon Newcombin peitetyn vastustuksen vuoksi.B:150–154, 195, 279–280, 289. Brent myös epäilee, että Peircen epäonneen vaikutti hänen vaikea persoonallisuutensa.B:xv Keith Devlin sitä vastoin katsoo, että Peirce oli liiaksi edellä aikaansa, jotta akateeminen valtavirta olisi kyennyt ymmärtämään ja arvostamaan hänen työtään.

Selvää kuitenkin on, että Peircen yksityiselämä vaikeutti hänen urakehitystään. Kun hänen ensimmäinen vaimonsa Melusina Fay Peirce oli jättänyt hänet vuonna 1875,B:98–101 hänellä oli suhde tulevan toisen vaimonsa Juliette Peircen kanssa ensimmäisen avioliiton ollessa edelleen voimassa. Vaikka välit ensimmäiseen vaimoon olivat jo katkenneet ja vaikka Peirce nai Julietten saatuaan eron vuonna 1883, viktoriaanisessa Uudessa Englannissa tapaus oli huomattava skandaali. Newcomb sai aikaan Peircen irtisanomisen vuonna 1884 sillä perusteella, että tämä oli elänyt ja matkustanut yhdessä naisen kanssa, jonka kanssa ei ollut avioitunut, vieläpä entisen avioliiton ollessa voimassa.B:150–151, 368.

Myöhäiset vuodet

pienoiskuva|vasen|Arisbe. Vuonna 1887 viidettäkymmenettä ikävuottaan lähestyvä Peirce käytti osan perinnöstään ja osti Pennsylvaniasta läheltä Milfordin kaupunkia kahdeksan neliökilometrin tilan.B:191–192, 217, 270, 318, 321, 337. Hän muutti vaimoineen tilalla sijainneeseen 1854 rakennettuun suurikokoiseen maalaistaloon, joka remontoitiin ulkoasua myöten Peircen suunnitelmien mukaan. Peircet elivät Charlesin ”Arisbeksi” nimeämällä tilalla lopun elämäänsä.B:369–374. Pariskunta kärsi toistuvasti köyhyydestä ja puutteesta. Peirce omistautui filosofisille tutkimuksilleen, eikä tilan taloudenpito mennyt lainkaan hänen epärealististen suunnitelmiensa mukaan. Pian pariskunnalla ei ollut varaa kustantaa edes talonsa lämmitystä talvella, ja he joutuivat syömään paikallisen pankkiirin lahjoittamaa vanhaa leipää. Peircen veli James Mills Peirce, hänen naapurinsa ja muutamat muut ihmiset selvittivät lopulta omaisuusverot ja kiinnitykset.B:271. Tila ei koskaan tuottanut taloudellista voittoa. Peirce itse sai vähäisiä tuloja lähinnä muutamista insinööritieteellisistä konsultaatiotehtävistä ja kirjoittamistaan arvosteluista The Nation -lehteen. Hän teki myös käännöksiä Smithsonian-instituutille.

Vaikka Peirce joutui kokemaan välillä kovia viimeisinä vuosikymmeninään, aikakausi oli kuitenkin samalla filosofisesti hänen tuotteliaintaan, vaikka hän ei saanutkaan ainuttakaan aloittamistaan kirjahankkeista valmiiksi.B:371 The Monist -lehdessä 1890-luvulla julkaistu esseesarja, samoin kuin suurin osa hänen semioottisista ja pragmatismia käsittelevistä kirjoituksistaan ja hänen kypsä diagrammaattinen logiikkansa syntyivät juuri Arisbessä.

Monist-lehden kaikkiaan neljästätoista artikkelista koostuneesta julkaisusarjasta on kiittäminen tuomari Francis C. Russellia, joka esitteli Peircen lehden toimittajalle Paul Caruselle ja omistajalla Edward C. Helelerille.B:205–206 Näiden kirjoitusten lisäksi hän julkaisi lukuisia artikkeleja Baldwinin Dictionary of Philosophy and Psychology -teokseen vuosina 1901–1905. Tosin noin puolet Peircen nimissä olevista artikkeleista näyttäisivät olevan Christine Ladd-Franklinin käsialaa.B:374–376 Peirce myös anoi apurahaa kirjan kirjoittamista varten vastaperustetusta Carnegie-instituutista, mutta anomus hylättiin, syypäänä tälläkin kertaa Newcomb.B:279–289.

Hänen vanha ystävänsä ja ihailijansa William James auttoi Peirceä suuresti hänen vaikeimpina vuosinaan. James muun muassa järjesti ystävälleen tilaisuuden pitää kaksi luentosarjaa lähellä Harvardia (1898 ja 1903), mistä hänelle myös maksettiin.B:261–4, 290–2, 324. Ja mikä olennaisinta, James kirjoitti vuosien 1907–1910 välillä joka vuosi ystävilleen Bostonin älymystöpiireissä pyynnön tukea Peirceä taloudellisesti. Syntyi rahasto, jota jatkettiin myös Peircen kuoleman jälkeen, sillä hänen leskensä jatkoi elämäänsä Arisbessä. James myös omisti kirjansa Will to Believe Peircelle, ja Peirce testamenttasi omaisuutensa Jamesin vanhimmalle pojalle, siltä varalta, jos hänen vaimonsa Juliette sattuisi kuolemaan ennen häntä.B:306–7 & 315–6

Peirce kuoli Milfordissa Pennsylvaniassa 19. huhtikuuta 1914, kaksikymmentä vuotta ennen vaimoaan. Hänellä ei ollut lapsia kummassakaan avioliitossa.B:77

Julkaisut elinaikana

Työskennellessään Coast Surveyn palveluksessa Peirce julkaisi joukon tieteellisiä ja tieteen menetelmäoppia käsitteleviä kirjoituksia muun muassa Coast Surveyn omassa julkaisussa että American Journal of Mathematics -lehdessä. Vuonna 1870 hän julkaisi pitkän matemaattista logiikkaa käsittelevän artikkelin ”Description of a Notation for the Logic of Relatives” Memoirs of the American Academy of Arts and Sciences -julkaisussa. Artikkelissa Peirce esitteli ensimmäisenä historiassa, kaksi vuotta ennen Fregen Begriffsschriftiä, täydellisen syntaksin minkä hyvänsä paikkaluvun relaatioiden logiikalle.

Peirce kirjoitti ja julkaisi tänä valmistumistaan seuranneena ajanjaksona myös filosofisia tutkimuksiaan. Näistä vaikutusvaltaisin lienee ollut Popular Science Monthly -lehdessä julkaistu artikkeli ”Kuinka selkeytämme ideoitamme” (1878), jota voidaan pitää pragmatistisen filosofian perustavana kirjoituksena. Samassa lehdessä osana samaa ”Illustrations of the Logic of Science” -julkaisusarjaa julkaistiin myös tieteenfilosofian kannalta merkittävät kirjoitukset ”Kuinka käsityksiä muodostetaan” (1877), ”The Doctrine of Chances” (1878) ja ”Induction, Deduction and Hypothesis” (1878).