Reijo Eljas Heinonen (s. 3. lokakuuta 1938 Helsinki) on naantalilainen Joensuun yliopistosta eläkkeelle vuonna 2003 jäänyt yleisen teologian professori ja kirjailija.
Reijo E. Heinosen vanhemmat olivat taidemaalari, professori Aarre Heinonen ja laulajatar, kirjailija Tuomi Elmgren-Heinonen.
Heinonen kirjoitti ylioppilaaksi Munkkiniemen yhteiskoulusta 1958. Hän valmistui Helsingin yliopistosta teologian kandidaatiksi 1965, teologian maisteriksi 1966 ja filosofian maisteriksi 1986. Teologian tohtoriksi hän valmistui Tübingenin yliopistosta vuonna 1972. Hänen saksankielisen väitöskirjansa (1972) otsikkona oli Die Bremer Deutschen Christen : ein Beitrag zur Theologie und Kirchenpolitik der Deutschen Christen im Dritten Reich. Väitöskirja julkaistiin vuonna 1978 osin uusittuna ja tiivistettynä monografiana.
Turun yliopistossa hän on aikaisemmin opettanut uskonnon didaktiikkaa ja toiminut kirkkohistorian dosenttina. Lisäksi hän on toiminut asiantuntijana Islamilaisessa koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestö ISESCO:ssa. Heinonen on puhunut pitkään maailmanlaajuisen etiikan ja kulttuurien välisen vuoropuhelun puolesta; hänen kirjoittamiinsa kirjoihin lukeutuu muun muassa vuonna 1995 julkaistu Vastuun aika, jossa käsitellään kansainvälisten vaikuttajien myönteisen suhtautumisen välttämättömyyttä, jotta eettinen tietoisuus muuttuisi.
Heinonen on toiminut Rauhankasvatusinstituutin puheenjohtajana. Hän sai vuonna 2009 tuolloin ensimmäisen kerran jaetun Kultainen sääntö -palkinnon kunnianosoituksena pitkään jatkuneesta työstään maailmanlaajuisen etiikan puolesta. Palkinnon antoivat kansainvälinen Uskot ilman rajoja -järjestö sekä United Religions Initiative (URI).
Heinonen luennoi ympäri maailmaa ja kirjoittaa myös tieteellisiä artikkeleita muun muassa saksaksi. Hänen tieteelliseen tuotantoonsa kuuluu yli 100 saksan- tai englanninkielistä julkaisua. Hänen kirjoittamia kirjoja ovat muun muassa: Työ ja yhteys (1969), Die Bremer Deutschen Christen : ein Beitrag zur Theologie und Kirchenpolitik der Deutschen Christen im Dritten Reich (1972, väitöskirja) Anpassung und Identität. Theologie und Kirchenpolitik der Bremer Deutschen Christen 1933-1945 (1978, aiemman väitöskirjan uusittu ja tiivistetty versio), Aineenopettajan koulutus kulttuuripolitiikan ristivedossa (1987), Perhosen perspektiivi (1993), Arvomuisti kehitysyhteistyössä (1997) ja Hiljaiset vedet - vastuunvirrat (2006).
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla Heinosen julkaisut:
Luokka:Joensuun yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Suomalaiset teologit Luokka:Vuonna 1938 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Suomalaiset professorit