Mongolia () on sisämaavaltio Itä-Aasiassa. Sen pohjoispuolella on Venäjä ja lännessä, etelässä ja idässä Kiinan kansantasavalta. Suureksi osaksi aron ja osittain Gobin aavikon peittämä kolmen miljoonan asukkaan maa on maailman harvimmin asuttu itsenäinen valtio.Pinta-ala, väkiluku ja pääkaupunki maittain (Area, population and capital city by country) Mongolia on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin sisämaavaltio Kazakstanin jälkeen.
Historia
pienoiskuva|vasen|Punainen alue osoittaa etnisten mongolien asuma-alueet nykyisin. Oranssi viiva on Mongolien valtakunnan raja 1200-luvun lopulla.
Varhainen historia Arkeologisten löytöjen mukaan Gobin autiomaassa on ollut ihmisiä 100 000–200 000 vuotta sitten.Origins of the Mongols Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
Vanhimmat tiedot mongoleista saattavat olla Kiinasta noin 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Mongoli-nimitys ilmestyi lähteisiin mahdollisesti 600-luvulla Tang-dynastian kronikoissa. Sitä ennen kiinalaiset olivat kutsuneet Mongolian aluetta nimellä Xiongnu.Xiongnu and Yuezhi Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.On the Documentation and Construction of Period Mongolian Names Baras-aghur Naran
Suurvalta-aika Temüžin yhdisti valtansa alle alueen muut heimot, kuten uiguurit, naimaanit ja merkiitit, ja hänestä tuli 1206 Mongolian hallitsija, Tšingis-kaani.Rise of Chinggis Khan Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989. Hän ryhtyi rakentamaan imperiumia ja hänen ratsumiehensä etenivät nopeasti Kiinaan, Keski-Aasiaan ja Venäjälle. Voittoisaan strategiaan kuuluivat hyvin organisoitu vakoojaverkosto, yllätyshyökkäykset ja kauhupropaganda mongolien vastarinnan harjoittajiin kohdistamista julmuuksista. Mongolivaltakunta ulottui laajimmillaan Kaakkois-Aasiasta Eurooppaan saakka. Viimeinen suurkaani, Kublai-kaani, hallitsi kenties kaikkien aikojen laajinta valtakuntaa – olkoonkin, että valtakunta oli silloin jo käytännössä hajonnut itsenäisiin kaanikuntiin. Se ulottui Koreasta Unkariin ja Siperiasta Pohjois-Intiaan. Kublai siirsi valtakunnan pääkaupungin Karakorumista Pekingiin ja omaksui kiinalaisen dynastianimen Yuan.Khubilai Khan and the Yuan Dynasty, 1261-1368 Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989. 1300-luvun lopussa kiinalainen Ming-dynastian ensimmäinen keisari Zhu Yuanzhang karkotti mongolit takaisin pohjoiseen.The Yuan Dynasty Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
1400-luvulta 1900-luvulle 1400-luvun alussa mongolit jakautuivat kahteen ryhmään Oiradin ja Altain alueille. Vuosina 1400–1451 käytiin pitkällinen sisällissota. Vuonna 1466 Oiradin mongolien päällikkö Dayan yhdisti jälleen suurimman osan Mongoliasta. 1500-luvun alussa alue joutui uzbekkien valtaan. Dayanin kuoltua mongolit hajaantuivat jälleen useaksi riitaisaksi heimoksi tai klaaniksi. Altan Khan (1507–1583) kävi sotaa Kiinaa vastaan ja yhdisti jälleen Mongolian. Vanhoilla päivillään hän kääntyi buddhalaiseksi, ja buddhalaisuudesta tuli valtionuskonto 1586.Mongolia in Transition, 1368-1911:Return to Nomadic Patterns Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
1600-luvun alkuun mennessä kaanin valta oli heikennyt entisestään. Kun nykyisen Koillis-Kiinan alue siirtyi mantsujen haltuun, nämä alkoivat hyökkäillä Mongolian puolelle. Vuosina 1641–1652 Venäjä levittäytyi itään Baikaljärvelle asti, joten Mongolia jäi kahden suurvallan väliin.Caught Between the Russians and the Manchus Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
Vuonna 1686 Mongoliasta tehtiin kaksi Kiinan provinssia, Ulko-Mongolia ja Sisä-Mongolia.The End of Independence Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
Vuonna 1911 Kiinan Qing-dynastia luhistui ja Kiinasta tuli tasavalta. Tällöin Venäjän tuella Ulko-Mongolia itsenäistyi Bogd-kaanin julistuksella. Kiinan tasavalta kuitenkin piti koko Mongoliaa osana Kiinaa. Myös eräät muut Mongolian osat halusivat liittyä itsenäistyneeseen Mongolian valtioon tässä onnistumatta.Period of Autonomy, 1911-21 Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
Kommunistivallan aika Neuvosto-Venäjän synty heikensi venäläisten voimaa Mongoliassa. Kiinalaiset joukot valtasivat hetkeksi Mongolian pääkaupungin vuonna 1919 sotaherra Xu Shuzhengin johdolla. Neuvosto-Venäjää vastustaneet, vuoteen 1920 mennessä bolševikkien Siperiassa lyömät valkoiset joukot vetäytyivät Siperiasta osin myös Mongoliaan. Lokakuussa 1920 Mongoliaan saapui valkoisten joukkoja paroni Roman von Ungern-Sternbergin johtamina. Nämä joukot voittivat kiinalaiset helmikuussa 1921 Ulan Batorissa käydyssä taistelussa. Tämä loi pysyvän uhan Neuvosto-Venäjälle, joka varusti mongolialaisen armeijan. Kommunistit voittivat kiinalaiset joukot maaliskuussa 1921, minkä jälkeen neuvostoliittolaisia joukkoja saapui maahan tukemaan 11. heinäkuuta 1921 luotua itsenäistä Mongoliaa, josta tuli vuonna 1924 Bogd Khanin kuoleman jälkeenBawden C.R. The Modern History of Mongolia, 1968, Praeger publishers, New York, pp. 261-263 Mongolian kansantasavalta.Revolutionary Transformation, 1921-24 Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
Neuvostoliitto torjui Japanin hyökkäykset Mongolian miehittämiseksi vuonna 1939. Vuonna 1945 puna-armeija vapautti myös Sisä-Mongolian Japanin miehityksestä, jolloin 20. lokakuuta 1945 pidetty kansanäänestys johti alueen liittämiseen osaksi Mongoliaan. Vuosina 1939–1952 Mongoliaa johti stalinistista politiikkaa Neuvostoliiton suojeluksessa harjoittanut marsalkka Horloogijn Tšoibalsan. Sekä Kiinan tasavalta että Kiinan kansantasavalta tunnustivat Mongolian itsenäisyyden sodan jälkeen, mutta Kiinan ja Neuvostoliiton ajautuessa riitoihin 1958 Mongolia tuki Neuvostoliittoa ja sinne sijoitettiin Neuvostoliiton sotilastukikohtia. Myös Taiwanille ajettu Kiinan tasavalta piti vuoteen 1999 asti Ulko-Mongoliaa osana Kiinaa ja tunnusti vasta 1990-luvulla Ulan Batorin itsenäisen Mongolian pääkaupungiksi.http://www.taipeitimes.com/News/taiwan/archives/2002/09/10/167505 Mongolia liittyi YK:hon vuonna 1961.Mongolia profile – Timeline BBC News Suomi solmi diplomaattisuhteet Mongolian kanssa vuonna 1962.Ilkka Pastinen: Yläkerran ylhäisyys, s. 171. Helsinki: Otava, 1995. .
Kommunistisen Mongolian johdossa oli vuosikymmeniä Jumžagijn Tsedenbal, joka toimi pääministerinä vuosina 1952–1974 ja valtionpäämiehenä vuosina 1974–1984. Tsedenbal hallitsi autoritaarisesti ja hänen ympärilleen luotiin henkilökultti. Suhteet Neuvostoliittoon olivat äärimmäisen läheiset. Ulkopolitiikassa Mongolia oli täysin Neuvostoliiton linjoilla muun muassa Neuvostoliiton ja Kiinan kiistoissa, ja maan ulkomaankauppa suuntautui lähes kokonaisuudessaan Neuvostoliittoon. Horloogijn Tsoibalsan kuoleman jälkeen vuonna 1952 Tsedenbalista tuli maan ja hallitsevan puolueen ehdoton johtaja. Hän hallitsi itsevaltaisesti yli kolme vuosikymmentä vuoteen 1984 saakka. Tuolloin Tsedenbal tuli syrjäytetyksi ollessaan Moskovassa, jonne hän jäi maanpakolaiseksi.
Demokratisoituminen Vuonna 1990 kommunistinen puolue salli muut puolueet. Vuoden 1992 perustuslain myötä Mongolian nimestä poistui kansantasavalta-määrite ja maassa järjestettiin monien puolueiden kesken parlamentti- ja presidentinvaalit. Talousjärjestelmän siirtäminen kapitalistiseen malliin oli vaikeaa 1990-luvun alun yleismaailmallisen lamakauden aikana. Virkaatekevä presidentti Punsalmaagiin Otširbat valittiin presidentiksi 6. kesäkuuta 1993 57,8 prosentin osuudella annetuista äänistä. Hän erosi Kansan vallankumouspuolueesta ja edusti sitten demokraattista oppositiota.Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 1994, s. 114. Otava 1993
Mongolian kansanvallankumouksellinen puolue (MPRP) hallitsi Mongoliaa 75 vuotta, koko kommunistivallan ajan ja sen jälkeenkin vuoteen 1996. Vuoden 1992 uuden perustuslain mukaisissa ensimmäisissä vaaleissa MPRP sai suurvoiton – 71 paikkaa kaikkiaan 76 paikasta. Vuonna 1996 kuitenkin oppositio sai suuren vaalivoiton. Mongolian kansanvallankumouksellinen puolue muutti vuonna 2010 nimekseen Mongolian kansanpuolue MPP ja puolue vertasi ideologiaansa Ison-Britannian työväenpuolueeseen ja Saksan sosiaalidemokraatteihin. Kansanpuolueen merkittävin vastavoima oli Demokraattinen puolue (DP). Mongolian kansanvallankumouksellisen puolueen (MPRP) vanhaa nimeä alkoi kuitenkin käyttää puolueesta eronnut pieni ryhmittymä.
Aiemmin maata yksin johtanut Mongolian kansanvallankumouksellinen puolue hävisi vaalit ensi kerran 1996 mutta nousi uudelleen hallitusvastuuseen 2000–2004 ja 2006–2012 pienempien puolueiden tuella. Demokraattinen puolue voitti vuoden 2012 parlamenttivaalit ja vuoden 2016 vaalit voitti taas ylivoimaisesti Mongolian kansanpuolue MPP. Vuonna 2009 valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi ehdokas, joka ei kuulunut Mongolian kansanvallankumoukselliseen puolueeseen: Demokraattisen puolueen Tsahiagiin Elbegdorj,, joka valittiin toiselle kaudelle vuonna 2013.Heinäkuussa 2017 uudeksi presidentiksi valittiin myös Demokraattista puoluetta edustava Khaltmaa (Haltmaagiin) Battulga.
Poliittinen epävakaus on ollut ongelma Mongoliassa. Demokraattisen perustuslain tultua voimaan vuonna 1992 maassa oli vuoteen 2018 mennessä ollut 15 hallitusta, jotka ovat olleet vallassa keskimäärin puolitoista vuotta. 2020-luvulla mittavat korruptioskandaalit ovat heikentäneet luottamusta maan hallitukseen ja poliittisiin puolueisiin.
Maantiede
thumb|Naadam Mongolia rajoittuu pohjoisessa Venäjään ja etelässä, idässä sekä lännessä Kiinaan. Maa on pääosin tasaista ylänköä, jota halkovat muutamat suurehkot joet, kuten Selenga ja Kerulen. Lännessä kohoavat Altaivuoret (korkein huippu Hüiten, 4 374 m), Uliastain itäpuolella Hangaivuoret ja pääkaupungin Ulan Batorin koillispuolella Hentiivuoret. Noin 70 prosenttia maan pinta-alasta on aroa; lisäksi 8 prosenttia on metsää lähinnä Venäjän rajan tuntumassa. Eteläisin osa kuuluu varsinaiseen Gobin aavikkoon. Maan länsi- ja pohjoisosat ovat seismisesti aktiivisia alueita; siellä on kuumia lähteitä ja lukuisia maanjäristyksiä.Geography Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
Mongolian suurimman järven Uvs Nuurin (3 350 km²) allas on ollut Unescon Maailmanperintöluettelossa vuodesta 2003. Alueella ovat edustettuina kaikki itäisen Euraasian merkittävimmät biomit, kuten aro, taiga, hiekka-aavikko ja vuoristokasvillisuus. Siellä elää uhanalaisia lumileopardeja ja argaaleita.Uvs Nuur Basin Unesco World Heritage
Mongoliassa vallitsee mannerilmasto, jolle on ominaista lämpimät tai kuumat kesät sekä hyvin kylmät ja kuivat talvet. Ulan Bataarissa vuoden kylmimmän kuukauden tammikuun keskimääräinen alin lämpötila on −25 °C, kuumimman kuukauden heinäkuun keskimääräinen ylin 21,8 °C. Suurin osa sateesta saadaan kesällä; sademäärät vaihtelevat vuoristoalueiden 350–500 millimetristä keskiosien 100–200 millimetriin aavikkoalueiden jäädessä toisinaan ilman vettä koko vuonna.Climatological Information Ulanbataar WMO Mongolia Country Guide BBC weather
Mongolia on niitä maita, joissa talvet ovat pidentyneet ja kylmentyneet ilmastonmuutoksen vuoksi 2000-luvulla. Zud-niminen sääilmiö, joka tarkoittaa erityisten rajuja lumipyryjä yhtäkkisesti haudaten muun muassa karjaa alleen, on lisääntynyt. Kerrotaan myös, että syksyä ei vuonna 2025 nähty oikeastaan ollenkaan, vaan kovat pakkaset tulivat suoraan lehdessä olevien puiden niskaan ja lehdet jäätyivät puihin kiinni.
Provinssit
Mongolia koostuu 18 provinssista eli aimakista sekä neljästä kunnasta, jolla on provinssiin rinnastettava asema. Provinssien jaetut osat ovat nimeltään sum, ja edelleen jaettuna bag.Mongolia Statoids thumb|340px|Mongolian kartta
Arkhangai Bajan-Ölgii Bajanhongor Bulgan Govi-Altai Govisumber Darhan-Uul Dornogovi Dornod Dundgovi Zavhan Orhon Övörhangai Ömnögovi Sühbaatar Selenge Tuv Uvs Hovd Hövsgöl Hentii Ulan Bator
Politiikka