Hyttyset (Culicidae) ovat kaksisiipisten hyönteisten heimo, johon kuuluu monia verta imeviä lajeja. Puhekielessä hyttysiä kutsutaan usein nimellä sääsket tai itikat. Tieteellisesti kaikki hyttyset ovat sääskiä, mutta kaikki sääsket eivät ole hyttysiä: sääsket (Nematocera) ovat kaksisiipisten (Diptera) alalahko, jonka yksi heimo ovat hyttyset.
Hyttysiä on tunnistettu noin 3700 eri lajia. Näistä noin kuusi prosenttia imee verta ihmisistä ja näistä edelleen puolet levittää ihmisille vaarallisia tauteja. Suomen alueella hyttyslajeja oli tavattu vuoteen 2023 mennessä 44 lajia.
Piirteitä Useimpien muiden sääskien tapaan hyttyset ovat lentäviä hyönteisiä, joilla on kaksi siipeä, väristinpari, solakka vartalo ja kuusi pitkää jalkaa. Useimpien lajien naaraat imevät imukärsällään verta muista eläimistä. Hyttyset etsivät uhrinsa hengityksen hiilidioksidin, ihon lämmön ja tuoksun perusteella. Hyttysten koko vaihtelee, mutta ne ovat harvoin yli 16 millimetriä pitkiä. Useimmat hyttyset painavat alle 2,5 milligrammaa, mutta suurimmat lajit ovat jopa 10 milligramman painoisia. Useimmat kotiympäristössä tavattavat hyttyset eivät lennä yli sadan metrin matkoja, mutta hyödyntämällä ilmavirtauksia tietyt hyttyslajit voivat vaeltaa kymmenien kilometrien päähän synnyinseudultaan.
Lisääntyminen thumb|Hyttysen toukkia veden pintakalvoon kiinnittyneinä. Naaras munii seisovaan veteen, ojiin ja metsälammikoihin 300–1 000 munaa. Munat talvehtivat ja kuoriutuvat vasta seuraavana kesänä. Vedessä elävällä toukalla ei ole jalkoja, vaan se liikkuu kiemurtelemalla takaruumistaan. Toukka luo nahkansa noin kolme kertaa, jonka jälkeen se siirtyy kotelovaiheeseen. Sekä toukka että kotelo hengittävät ilmaa takaruumiinsa hengitysputken kautta. Toukka käy läpi täydellisen muodonmuutoksen ja kehittyy hyttyseksi 2–3 viikossa. Muodonmuutoksen nopeus riippuu veden lämpötilasta.
Täysikasvuinen hyttynen elää pisimmillään 3–4 viikkoa, mutta se saattaa kuolla monista syistä aikaisemminkin. Esimerkiksi kuivuus ja pakkanen hävittävät hyttyset nopeasti. Lisäksi hyttyset ovat monien lintujen, hämähäkkien ja sammakoiden ravintoa. Myös ihminen tappaa Suomessa hyttysiä.
Koirashyttynen elää lyhyen elämän. Se juo vain kukkien mettä, parittelee ja kuolee. Myös naaras juo ravinnokseen kukkien mettä. Naaraat imevät verta, koska hedelmöittyneet munat tarvitsevat proteiineja kehittyäkseen. Vain harvat hyttyslajit keräävät toukkana tarpeeksi ravintoa lisääntyäkseen ilman veriateriaa.
Alkukesän lämpö ja kosteus lisäävät hyttysten määrää.
Hyttyset taudinlevittäjinä Hyttysillä on suuri merkitys monien tartuntatautien, erityisesti malarian, levittäjinä. Noin kolme prosenttia 3 700:sta tunnistetusta hyttyslajista levittää ihmisille vaarallisia tauteja. Maailmanlaajuisesti merkittäviin hyttysen levittämiin sairauksiin kuuluvat malarian lisäksi denguekuume, keltakuume, lymfaattinen filariaasi, chikungunya, zika, Japanin aivotulehdus ja Länsi-Niilin virus. Vuonna 2015 näille taudeille alttiina oli noin puolet maapallon väestöstä. Hyttyset tappavatkin ihmisiä enemmän kuin mitkään muut eläimet: yli 725 000 ihmistä kuolee vuosittain hyttysten levittämiin tartuntatauteihin.
Nykyisin Suomessa hyttyset levittävät pogostantautia, Inkoon tautia, Chatangavirusta sekä jänisruttoa. Hyttysten levittämät taudit ovat jossain määrin yleistymässä myös kehittyneissä maissa. Chikungunya on jo aiheuttanut Etelä-Euroopassa kotoperäisiä epidemioita, ja denguekuume levinnee tulevaisuudessa myös Eurooppaan. Hyttysten levittämien tautien ehkäisy saattaa olla mahdollista geeniajureiden avulla.Wartiovaara, Kimmo: Ihmiskunnan DNA : Elämän koodin kirjoitus, s. 129–131. Tallinna: Duodecim, 2022..
Taksonomia ja evoluutio Vanhin anatomialtaan nykyisen kaltainen hyttynen on löydetty 79 miljoonaa vuotta vanhasta kanadalaisesta meripihkasta liitukaudelta. Vanhempi yksilö mutta primitiivisemmillä piirteillä, on säilynyt burmalaisessa meripihkassa 100–90 miljoonaa vuotta. Kaksi muuta löydettyä hyttysfossiilia ovat muuttuneet hyvin vähän moderneista hyttysistä 46 miljoonassa vuodessa. Nämä fossiilit ovat myös varhaisimmat koskaan löydetyt joilla on säilynyt verta vatsassa. Vaikka liitukautta vanhempia fossiileja ei ole löydetty, tuoreet tutkimukset viittaavat siihen että varhaisimmat eroavaisuudet Anophelinaen ja Culicinaen hyttysten välillä ilmaantuivat 226 miljoonaa vuotta sitten.
Luokittelu Hyttysten heimoon kuuluu kaksi alaheimoa ja 113 sukua.
Alaheimo Anophelinae Horkkahyttyset Anopheles Bironella Chagasia
Alaheimo Culicinae Aedeomyia Aedes Armigeres Ayurakitia Coquillettidia Culex Culiseta Deinocerites Eretmapodites Ficalbia Galindomyia Haemagogus Heizmannia Hodgesia Isostomyia Johnbelkinia Limatus Lutzia Malaya Mansonia Maorigoeldia Mimomyia Onirion Opifex Orthopodomyia Psorophora Runchomyia Sabethes Shannoniana Topomyia Toxorhynchites Trichoprosopon Tripteroides Udaya Uranotaenia Verrallina Wyeomyia Zeugnomyia
Suomen hyttyslajit Suomessa tiedetään esiintyvän vähintään 44 eri hyttyslajia.
Alaheimo Anophelinae Viisi lajia suvussa Anopheles, alasuku Anopheles. Etelänhorkkahyttynen Anopheles claviger Pohjanhorkkahyttynen Anopheles beklemishevi Anopheles maculipennis -lajiryhmä (s.l.) Horkkahyttynen Anopheles messae Anopheles maculipennis s.s. (sensu stricto) Anopheles daciae
Alaheimo Culicinae Suomessa 39 lajia on jaettu neljään heimoon ja edelleen 4 sukuun (Aedes, Coquillettidia, Culex ja Culiseta: Wilkerson ym. luokituksen mukaan) tai 7 sukuun (Aedes, Aedimorphus, Coquillettidia, Culex, Culiseta, Dahliana ja Ochlerotatus: Reinert et al. luokituksen mukaan).
Aedini Pikkuhyttynen Aedes (Aedes) cinereus Aedes (Aedes) geminus Aedes (Aedes) rossicus Kiusahyttynen Aedes (Aedimorphus) vexans tai Aedimorphus vexans Rengashyttynen Aedes (Ochlerotatus) annulipes Lehtohyttynen Aedes (Ochlerotatus) cantans Suolahyttynen Aedes (Ochlerotatus) caspius Toukohyttynen Aedes (Ochlerotatus) cataphylla Metsähyttynen Aedes (Ochlerotatus) communis Helohyttynen Aedes (Ochlerotatus) cyprius Tiheikköhyttynen Aedes (Ochlerotatus) diantaeus Luhtahyttynen Aedes (Ochlerotatus) dorsalis Piinahyttynen Aedes (Ochlerotatus) excrucians Tulvahyttynen Aedes (Ochlerotatus) euedes Ruskuhyttynen Aedes (Ochlerotatus) flavescens Jänkähyttynen Aedes (Ochlerotatus) hexodontus Tunturihyttynen Aedes (Ochlerotatus) impiger Pohjanhyttynen Aedes (Ochlerotatus) intrudens Kirjohyttynen Aedes (Ochlerotatus) leucomelas Varjohyttynen Aedes (Ochlerotatus) nigrinus Tundrahyttynen Aedes (Ochlerotatus) nigripes Taigahyttynen Aedes (Ochlerotatus) pionips Lapinhyttynen Aedes (Ochlerotatus) pullatus Aapahyttynen Aedes (Ochlerotatus) punctodes Korpihyttynen Aedes (Ochlerotatus) punctor Rantahyttynen Aedes (Ochlerotatus) riparius Aedes (Ochlerotatus) sticticus Dahliana geniculata
Culicini Culex (Barraudius) modestus Lintuhyttynen Culex (Culex) pipiens Culex (Culex) torrentium Sammakkohyttynen Culex (Neoculex) territans
Culisetini Isokirsihyttynen Culiseta (Culiseta) alaskaensis Rengaskirsihyttynen Culiseta (Culiseta) annulata Valjukirsihyttynen Culiseta (Culiseta) bergrothi Culiseta (Culiseta) subochrea Viitahyttynen Culiseta (Culicella) morsitans Ruskokirsihyttynen Culiseta (Culicella) ochroptera
Mansoniini Elohyttynen Coquillettidia richiardii
Lähteet
Aiheesta muualla European Mosquito Bulletin Hyttysten karkoitus Pirkka Utrio (1976) Identification key to Finnish mosquito larvae (DIPTERA, CULICIDAE). Annales Agriculturae Fenniae, Seria Animalia Nocentia n. 88, vol. 15, 128–136 Hyttyset Hyonteismaailma.fi, Transmeri
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit