Bee Gees oli kuudella vuosikymmenellä toiminut brittiläis-australialainen yhtye. Yhtyeen keskeiset jäsenet olivat veljekset Barry (1946–), Maurice (1949–2003) ja Robin Gibb (1949–2012), ja yhtyeen nimi on muunnos sanoista ”Brothers Gibb”. Bee Gees teki kansainvälisen läpimurtonsa 1960-luvulla pop-yhtyeenä. Heistä tuli toisen kerran suosittuja 1970-luvun diskomusiikkiajalla, etenkin elokuvan Saturday Night Fever – lauantai-illan huumaa (1977) myötä. Elokuvan soundtrack sisälsi lukuisia yhtyeen menestyskappaleita.
Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Stayin’ Alive”, ”How Deep Is Your Love”, ”Night Fever”, ”Tragedy”, ”Massachusetts” ja ”Jive Talkin’”. Veljekset kirjoittivat menestyskappaleita myös muille artisteille.
Bee Geesin synty
Barry, Robin ja Maurice Gibb syntyivät Mansaarella. 1940-luvun lopulla perhe palasi isä Hugh Gibbin kotikaupunkiin Manchesteriin. Pojat alkoivat laulaa kolmiäänisesti. Heidän ensiesiintymisensä tapahtui paikallisessa elokuvateatterissa.
Vuonna 1958 Gibbin perhe muutti Redcliffeen, Australian Queenslandiin. Siellä Barry, Maurice ja Robin alkoivat esiintyä kerätäkseen taskurahaa. He herättivät paikallisen radio-DJ Bill Gatesinbrothersgibb.org mielenkiinnon ja keräsivät vähitellen nimeä itselleen harmonialaulullaan ja Barryn laulunkirjoitustaidoilla. Vuonna 1960 he esiintyivät useissa televisio-ohjelmissa, ja seuraavien muutaman vuoden aikana he aloittivat esiintymiset Queenslandin rannikon lomakohteissa, vaikka olivatkin alaikäisiä.
Australialainen tähti Col Joye innostui Barryn kappaleista ja auttoi veljeksiä saamaan levytyssopimuksen Festival Recordsin kanssa vuonna 1963. Yhtyeen nimeksi tuli Bee Gees. Kolmikko julkaisi kahdesta kolmeen singleä vuodessa ja Barry kirjoitti samalla kappaleita muille australialaisille artisteille. Pieni hitti vuonna 1965 laululla "Wine and Women" avasi tien kolmikon ensimmäisen LP-levyn äänityksiin. Barry Gibb and the Bee Gees Sing and Play 14 Barry Gibb Songs julkaistiin, mutta se ei saavuttanut suurta menestystä. Vuonna 1966 veljekset siirtyivät Spin-levymerkille, jota johti Nat Kipner. He saivat riittävästi aikaa studiossa kehittyäkseen artisteina. Kuuden kuukauden aikana he kirjoittivat ja äänittivät materiaalia kahden albumillisen verran. Sen joukossa oli single "Spicks and Specks", josta tuli heidän ensimmäinen suuri hittinsä Australiassa vuoden 1966 lopulla. Samannimisen LP:n julkaisusta ja singlen menestyksestä huolimatta Gibbin perhe päätti palata Britanniaan.
1960-luku Englannissa
pienoiskuva|oikea|Bee Gees Alankomaiden televisiossa vuonna 1968. Britanniaan saapumisensa jälkeen tammikuussa 1967 Bee Gees solmi levytyssopimuksen Robert Stigwoodin kanssa. Yhtyeeseen lisättiin australialaiset muusikot Vince Melouney (kitara) ja entinen lapsinäyttelijä Colin Petersen (rummut). Yhtyeen ensimmäinen Britannian single oli "Spicks and Specks", joka julkaistiin Festivalin ja Polydorin välisellä sopimuksella. Sopimuksesta kerrottiin Bee Geesille samoihin aikoihin kun he lähtivät Australiasta. Pian julkaistiin heidän ensimmäinen Englannissa äänitetty singlensä "New York Mining Disaster 1941" (1967), surrealistinen ja makaaberi kappale, joka päätyi Top 20:een Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Yhtyeen kolmas albumi, Bee Gees’ 1st sai hyvän vastaanoton kriitikoilta sekä yleisöltä. Albumi oli sekoitus rockia ja suurellisia balladeja kuten "To Love Somebody" sekä "I Can't See Nobody".
Single "Massachusetts" nosti trion supertähteyteen. Kappaleen sanoitus sai innoituksen Koillis-Yhdysvaltain suuresta sähkökatkosta vuonna 1965. Suomessa kappale nousi sijalle 14 ja se käännettiin nimellä "Muistan valon vain" ilman menestystä. Maailmanlaajuisesti single myi noin viisi miljoonaa kappaletta.Nyman s. 107. Suuri menestys oli myös "Words".
Vuonna 1968 julkaistiin kaksi albumia, melko raskassoundinen Horizontal sekä kevyempi pop-albumi Idea. Jälkimmäinen sisälsi kaksi uutta hittiä, "I’ve Gotta Get a Message to You" ja "I Started a Joke". Vince Melouney erosi yhtyeestä 1968. Monien kriitikoiden mielestä nämä olivat yhtyeen kultaisia vuosia. Tuon ajan Bee Gees oli freakbeat rock and roll -yhtye, jolla oli vahvat soul-vaikutteet sekä usko siihen, että kaikkia musiikkityylejä tulisi sekoittaa ja luoda näin jotain uutta. Tämä kausi päättyi Odessa-nimisen albumin julkaisun jälkeen (1969). Kyseessä oli intensiivinen ja monimutkainen prog rock -albumi, jolla käytettiin orkesteria.
Tähän mennessä Barry ja Robin olivat ajautuneet yhä suurempiin erimielisyyksiin yhtyeen suunnasta. Robert Stigwood teki selväksi olevansa Barryn johtajuuden kannalla ja Robin lähti yhtyeestä. Barry, Maurice ja Petersen jatkoivat mutta myös Petersen lähti pian. Barry ja Maurice saivat hitin "Don't Forget to Remember" Nyman s. 161. sekä julkaisivat LP:n Cucumber Castle joka oli heidän TV-spesiaalinsa soundtrack. Robin julkaisi sooloalbumin Robin's Reign, joka sisälsi hänen hyvin menestyneen debyyttisinglensä "Saved by the Bell". Sen enempää jäljelle jääneen Bee Gees -kokoonpanon kuin Robininkaan julkaisut eivät tehneet vaikutusta Yhdysvalloissa. Bee Gees hajosi 1969 lopulla. Vuonna 1970 kaikki kolme äänittivät sooloalbumit, joita ei koskaan julkaistu.
Veljekset palasivat yhteen vuoden 1970 loppupuoliskolla. Heidän tunteensa yhtyeen hajoamisesta olivat selvästi nähtävillä monissa sydänsuruja ja yksinäisyyttä käsittelevissä kappaleissa. He työstivät uutta pop-progressiivista rock-soundia ja nousivat Yhdysvaltain listoille kappaleilla "Lonely Days" (yhteenpaluualbumilta 2 Years On) sekä "How Can You Mend a Broken Heart" (albumilta Trafalgar). Nämä albumit menestyivät hyvin ja yhtye jatkoi menestystään top ten -hiteillä "My World" ja "Run To Me", joista jälkimmäinen oli irrotettu LP:ltä To Whom It May Concern, joka jäi vaatimattomalle huomiolle.
Yhtye tajusi jumittuneensa paikoilleen ja päätti lopettaa pitkään jatkuneen yhteistyön IBC Studios Londonin ja sen musiikillisen johtajan Bill Shepherdin kanssa. He asettautuivat Los Angelesiin ja äänittivät kaksi albumia lähestulkoon yhdellä kertaa vuoden 1972 lopulla. Albumien tyyli mukaili herkkää, tuohon aikaan suosittua singer-songwriter-tyyliä ja sisälsi paljon akustista kitaraa ja pianoa. Kun albumeista ensimmäinen, Life in a Tin Can, sekä siitä julkaistu single floppasivat, Stigwood ehdotti taukoa. Fanit jotka ovat kuulleet jälkimmäisen julkaisemattoman albumin nimeltään The Bee Gees Album (tunnetaan myös nimellä A Kick in the Head) pitävät sitä näistä kahdesta albumista parempana ja ovat jatkuvasti vaatineet sen julkaisemista.
Bee Geesin Yhdysvaltain levy-yhtiön, Atlantic Recordsin edustajan Ahmet Ertegünin ehdotuksesta Stigwood järjesti yhtyeelle äänityssession kuuluisan soulmusiikin tuottajan Arif Mardinin kanssa. Ensimmäinen yhteistyöstä syntynyt LP Mr Natural on rock-vaikutteisin albumi jonka Bee Gees on koskaan tehnyt. Se ei herättänyt suurempaa kiinnostusta ja Mardin rohkaisi ryhmää työstämään soul-tyyliä, jota he aina olivat rakastaneet, mutta jota he olivat ujostelleet esittää.
Veljekset pyrkivät muodostamaan oikean yhtyeen, joka voisi esiintyä niin lavalla kuin studiossakin. Ykköskitaristi Alan Kendall oli tullut mukaan vuonna 1971. Ennen Mr Natural -albumia hänen osuutensa oli pieni. Albumia varten he ottivat mukaan myös rumpali Dennis Bryonin, ja albumin jälkeen yhtyeeseen lisättiin Strawbsin entinen kosketinsoittaja Blue Weaver. Kokoonpanosta tuli 1970-luvun lopun klassinen "Bee Gees Band". Maurice, joka aiemmilla äänitteillä oli soittanut pianoa, kitaraa, urkuja, mellotronia ja bassoa sekä eksoottisempia soittimia kuten mandoliinia ja syntetisaattoria, keskittyi nyt bassoon.
Eric Clapton ehdotti levyn työstämistä Criteria Studioilla, missä hän oli juuri levyttänyt 461 Ocean Boulevardin. Bee Gees meni studioon vuoden 1975 alussa. He tekivät edelleen balladeja, mutta noin viikon kuluttua he noudattivat Mardinin ja Stigwoodin neuvoja ja loivat nopeatempoisempia kappaleita kuten "Jive Talkin'" ja "Nights on Broadway", jonka loppupuolen taustalaulussa kuullaan Barryn ensimmäisiä falsetti-kokeiluja. Yhtye piti uudesta soundistaan. Myös suuri yleisö huomasi uuden tyylin ja Main Course -LP sijoittui hyvin listoilla.
Seuraava levytys Children of the World oli sekoitus Barryn uudelleenlöytämää falsettia ja tanssittavia kappaleita. Ensimmäisen singlen "You should be dancing" johdolla se toi Bee Geesille tähtiaseman, jollaista he eivät olleet aiemmin saavuttaneet Yhdysvalloissa. Uusi soundi ei kuitenkaan ollut kovin suuressa suosiossa joidenkin yhtyettä jo 1960-luvulla fanittaneiden joukossa. Puhtaaseen diskoon verrattuna tämä oli kuitenkin soinniltaan lähempänä rockia ja poppia.
Sekä "Jive Talkin'" että "You should be dancing" olivat myöhemmin mukana Saturday Night Fever -soundtrackilla ja elokuvassa.
1970-luku ja lauantai-illan huuma
Live-albumin tehtyään yhtyeen jäsenet päättivät yhdessä osallistua pian julkaistavan elokuvan, Saturday Night Feverin, soundtrackin tekoon. Albumi rikkoi monia soundtrackien myyntiennätyksiä, ja neljä Bee Gees -hittiä ("Stayin' Alive", "How Deep Is Your Love", "More Than a Woman", ja "Night Fever") sijoittuivat ykköseksi ja aloittivat diskomusiikin kulta-ajan. He kirjoittivat myös kappaleen "If I Can't Have You", jonka Yvonne Elliman lauloi listaykköseksi. Saturday Night Feverin suosio oli niin suurta, että kaksi eri versiota kappaleesta "More Than A Woman", yksi Bee Geesiltä ja toinen Tavaresilta, nousivat listoille samoihin aikoihin. Saturday Night Fever -albumi on sittemmin myynyt yli 30 miljoonaa maailmanlaajuisesti ja on kaikkien aikojen myydyin soundtrack. Bee Geesistä tuli suositumpi kuin koskaan, he myivät jopa enemmän kuin The Beatles. Näihin aikoihin Barry ja Robin kirjoittivat "Emotion"-kappaleen vanhalle ystävälleen, Samantha Sangille, joka teki siitä top 10 -hitin. Bee Gees lauloi kappaleen taustalla. Vuotta myöhemmin Barry kirjoitti Broadway-musikaaliin perustuvan elokuvan Grease nimikkobiisin, jonka Frankie Valli esitti. Bee Geesin jäsenet esiintyivät myös vuoden 1978 elokuvassa Kersantti Pippuri, joka perustuu The Beatlesin klassikkoalbumiin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band.
Neljäs Gibbin veljeksistä, nuorin veli Andy Gibb, keräsi myös suurta suosiota julkaistessaan dance-albumeita. Diskon suosio hiipui kuitenkin nopeasti ja 1970-luvun loppuessa nousi laaja anti-Bee Gees -liike. Yhtye sai silti aikaan vielä yhden Saturday Night Feveriä seuranneen moninkertaista platinaa myyneen albumin, Spirits Having Flown. Se merkitsi etääntymistä pois diskorytmeistä ja toi yhtyeelle kolme Top 10 -hittiä: "Tragedy," "Too Much Heaven" (alun perin kirjoitettu John Travoltan elokuvaa Moment By Moment varten mutta ei kuitenkaan käytetty) ja "Love You Inside Out". Levytyssessioiden välissä yhtye nauhoitti "Desire"-kappaleen, jossa Andy laulaa pääosuudet; single sijoittui neljänneksi Andy Gibb -julkaisuna.
Bee Geesin onni nousi ja laski diskokuplan myötä. Vastaisku diskoa vastaan syöksi suurelta osin yhtyeen Amerikan-uran laskuun; kevään 1979 jälkeen yhtye sai enää kaksi pienehköä top 40 -hittiä ja yhden top 10 -hitin vuoden 1989 comebackilla One. Heidän kansainvälinen suosionsa kärsi kuitenkin vähemmän vahinkoa; vuosien 1987 ja 1998 välillä yhtye sai vielä viisi top 5 -hittiä Britanniassa.
1980- ja 1990-luvut