Vihtori Aaltonen (18. elokuuta 1871 Tammela – 21. heinäkuuta 1898 Helsinki) oli suomalainen työläisrunoilija, joka vaikutti vanhassa työväenliikkeessä. Niin sanottuihin ”rähisijöihin” kuulunutta Aaltosta on kutsuttu yhdeksi 1890-luvun työläiskirjallisuuden tienraivaajaksi.
Elämä Vihtori Aaltonen syntyi Tammelan Perttula rutiköyhän torpparin perheeseen. Orvoksi jäätyään hän elätti itsensä 12-vuotiaasta lähtien aluksi renkinä, kunnes pääsi muutaman vuoden kuluttua maalarinoppiin sukulaisensa luokse Ikaalisten kauppalaan. Vuonna 1890 Aaltonen muutti Helsinkiin, jossa hän työskenteli maalarina kuolemaansa saakka.
Aaltonen oli jo lapsuudenkodissaan omaksunut evankelisen herätyksen ja aikoi lähetyssaarnaajaksi Ambomaalle, vaikka ei osannut lukea tai kirjoittaa. Helsinkiin muutettuaan hän hankki luku- ja kirjoitustaidon ja kiinnostui hengellisten asioiden ohella runoudesta lukiessaan J. L. Runebergin ja J. H. Erkon tuotantoa. Aaltonen suoritti myös kansanopistokursseja ja lähti raittiusliikkeen toimintaan. Aaltonen jätti pian uskonnolliset piirit ja liittyi Helsingin työväenyhdistykseen, jossa hänestä tuli yhdistyksen näkyvimpiä hahmoja ja innokkaimpia puhujia. Aaltosen runoja julkaistiin Työmies-lehdessä ja 1898 ilmestyneessä albumissa Vuossadan kynnyksellä. Hänen tuotantoaan on myös Kalevi Kalemaan toimittamassa kokoelmassa Nyt ylös kansa kaikkivalta (1975).
Äärimmäisessä köyhyydessä elänyt Aaltonen kuoli pitkään keuhkotautia sairastettuaan Marian sairaalassa heinäkuussa 1898. Hänet siunattiin vaatimattomin menoin Malmin hautausmaan perimmäiseen köyhien nurkkaukseen samanaikaisesti kahdeksan muun vainajan kanssa. Tilaisuudessa puhuivat HTY:n puheenjohtaja Hj. Hammar sekä Kössi Koskinen ja Eetu Salin. Haudalle pystytettiin ainoastaan yksinkertainen keppi, johon oli kaiverrettu hänen nimikirjaimensa.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Suomalaiset työläiskirjailijat Luokka:Vuonna 1871 syntyneet Luokka:Vuonna 1898 kuolleet