thumb|150px|right|Korpiselän epävirallinen perinnevaakuna. Vaakuna on suunniteltu Korpiselän pitäjäseuralle.
Korpiselkä (eteläkarj. Korbiselgä) on Suomen entinen kunta, Laatokan Karjalan pohjoisosassa Raja-Karjalassa silloisessa Viipurin läänissä. Se kuului Salmin kihlakuntaan, Suojärven tuomiokuntaan, Korpiselän–Soanlahden käräjäkuntaan ja nimismiespiiriin.Suomenmaa 5. osa Viipurin lääni 1926, s. 398 Korpiselän pinta-ala oli 1 476,10 km², ja siellä oli 3 584 asukasta (1939). Korpiselän naapurikuntia olivat Värtsilä, Tuupovaara, Ilomantsi, Suojärvi, Suistamo ja Soanlahti. Korpiselän pääosa luovutettiin Neuvostoliitolle 1940 ja 1944. Suomen puolelle jäänyt osa Korpiselkää liitettiin 1946 Tuupovaaran kuntaan ja Kuopion lääniin. Niistä Viipurin läänin kunnista, joista ainakin osa jäi Suomelle, oli Korpiselkä ainoa, jonka jäljelle jäänyttä osaa ei liitetty Kymen lääniin.
Historia
Korpiselän alueelta on tehty 37 kivikautista esinelöytöä, joiden lisäksi kirkonkylästä tunnetaan Linnamäki. Varhaisimpiin alueen asukkaisiin viittaavat paikannimet kuten Lapinjärvi ja saamelaisperäiset Jukajoki, Sonkajanvaara, Vuotsanjoki, Muntanjärvi, Mielunjärvi ja -joki, Hirvasjärvi, Sonkusjärvi, Tolvajärvet ja -joki sekä Vieksinki.
1500-luku
Korpiselän aluetta koskevat ensimmäiset kirjalliset maininnat ovat Venäjään liitetyn Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjasta vuodelta 1500, jossa mainitaan Korpiselän, Kokkarin, Kilpijärven, Tolvajärven ja Ägläjärven kylät. Korpijärven rannoille syntyivät 1500-luvun aikana Hoilolan, Tšiipakan ja Saaroisten kylät sekä Kokkarin lähistölle alueen keskiosaan Saavanvaaran eli Tšokin kylä, joiden lisäksi Kilpijärvi puolestaan autioitui. Ruotsi ja Venäjä sotivat alueella 1500-luvulla. Ruotsin miehitysaikana 1580-luvulla mainitaan Kokkari Pälkjärven ja Korpiselkä Tohmajärven kappeliin kuuluvina Ilomantsin pogostan kylinä sekä Korpiselän alueen itäosan kylät puolestaan Sortavalan pogostan Suojärven kappelin kylinä.
Ruotsin vallan aika
Stolbovan rauhassa vuonna 1617 Käkisalmen lääni siirtyi Ruotsille, joka alkoi luterilaistaa vanhastaan ortodoksista aluetta. Käkisalmen läänin ortodoksista väestöä alkoi muuttaa Venäjälle, pakoon Ruotsin harjoittamaa luterilaistamista ja taloudellista painostusta. Korpiselän alueen kylistä tähän muuttovirtaan liittyi 340 asukasta. Vuonna 1657 alkoi Ruptuurisota, jossa Venäjä yritti vallata Käkisalmen läänin takaisin. Ortodoksinen väestö liittyi hyökkääjän puolelle, jota se piti vapauttajana uskonnollisesta sorrosta. Venäjän yritys kuitenkin epäonnistui ja se joutui vetäytymään. Vihollisen puolelle liittyneisiin ortodokseihin kohdistui kostotoimenpiteitä, mikä sai lisää väestöä pakenemaan Venäjälle. Itään paenneiden ortodoksien tilalle tuli luterilaisia asukkaita muun muassa Savosta, mutta tästä huolimatta Korpiselän alueen asukasluku laski.
Venäjän vallan aika thumb|300px|Ägläjärven tsasouna on rakennettu 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Suuressa Pohjan sodassa Venäjä valloitti alueen ja vuonna 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan raja muodosti myöhemmän Korpiselän viivasuoran länsi- ja luoteisrajan. Sota laski alueen asukaslukua entisestään ja taloja autioitui. Rauhan myötä alueelta paenneita ortodokseja palaili vähitellen takaisin kotiseudulleen. Korpiselän alue kärsi sotatoimista jälleen Hattujen sodan aikana 1741–1743, jonka päättänyt Turun rauhan ei johtanut rajamuutoksiin Korpiselän alueella. Vuonna 1721 solmittu Uudenkaupungin rauhan raja vakiintui kuitenkin vasta Turun rauhan jälkeen ja sitä ennen rajaseudun kyläläiset viljelivät rajan toiselle puolelle jääneitä kaskimaitaan entiseen tapaan. Ruotsin puolelta tohmajärveläiset viljelivät maitaan Saarivaarassa Venäjän puolella 1740-luvulle asti, jolloin venäläiset virkamiehet perustivat Saarivaaraan ensimmäiset talot. Vastaavasti korpiselkäläiset viljelivät kaskimaitaan Ruotsin puolella Sonkajanvaarassa ja Kiitsanjärvellä, kunnes ruotsalaiset virkamiehet karkottivat heidät sieltä.
Vuonna 1764 laaditussa tutkintapöytäkirjassa mainitaan Korpiselän alueen kylissä olleen 46 kantataloa, mutta viljelmien luku oli tilanosat ja uudisasutukset mukaan lukien 96. Asukkaita oli samana vuonna 626, joista 390 oli miehiä ja 236 naisia. Pöytäkirjan tiedoissa mainitaan lisäksi 82 hevosta, 99 lehmää ja noin 30 hehtaaria peltoa. Korpiselän länsiosaan syntyi 1700-luvulla uudisasutuksen leviämisen myötä kaksi uutta kylää: Saarivaara ja 1500-luvulla autioitunut Kilpijärvi. Itäosassa Ägläjärveltä levisi asutus Kitilänselkään ja Yläjärvelle. Venäjän viranomaiset hyödynsivät Ruotsin puolisen Pohjois-Karjalan asukkaiden tapaa käydä kauppaa Laatokan suunnalla ja järjestivät 1700-luvulla Korpiselän markkinoita.
Venäjälle siirtyneessä Vanhassa-Suomessa tuli voimaan 1700-luvulla lahjoitusmaajärjestelmä, kun keisari lahjoitti laajoja maa-alueita aatelisille. Lahjoitusmaiden talonpojat maksoivat veronsa tämän jälkeen kruunun sijasta lahjoitusmaan omistajalle ja ne suoritettiin pääasiassa päivätöinä. Koko Korpiselän aluekin lahjoitettiin Suojärven mukana, johon se silloin kuului, kreivi Buturlille vuonna 1760.
Autonomian aika
Keisarin määräyksellä Vanha-Suomi ja Korpiselkä sen mukana liitettiin autonomiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Autonomian ajalla Korpiselästä muodostui oma pitäjänsä ja sittemmin kuntansa. Kehitystä haittasi kuitenkin 1700-luvulta periytynyt lahjoitusmaajärjestelmä.
Pitäjän muodostuminen
Korpiselän kylässä oli ollut Pyhälle Nikolaokselle pyhitetty tsasouna jo 1600-luvulla ja 1770-luvulla sen tilalle rakennettiin kirkko. Korpiselän alueen kylistä muodostettiin Suojärven alainen ortodoksinen kappeliseurakunta vuonna 1799 ja itsenäinen seurakunta siitä muodostettiin vuonna 1815. Soanlahden luterilaisen seurakunnan alainen Korpiselän rukoushuonekunta perustettiin vuonna 1885 ja luterilainen kirkko valmistui 1890. Kunnallinen hallinto perustettiin Korpiselkään vuoden 1865 kunnallisasetuksen mukaisesti ja kuntakokousten pöytäkirjat ovat tallella vuodesta 1877 lähtien.Nurmiluoto 1995, s. 63 Ensimmäinen kansakoulu perustettiin kirkonkylään vuonna 1886. Isojako Korpiselän kylissä suoritettiin vuoden 1890 tienoilla, jonka seurauksena asutus levisi laajemmalle vanhoista kyläkeskustoista.
Lahjoitusmaakysymys
Lahjoitusmaajärjestelmä säilyi Vanhassa-Suomessa vielä autonomian aikanakin ja 1800-luvulla Korpiselkä siirtyi Suojärven lahjoitusmaan osana Kreivitär Anna Orlovoi-Tsestemenskajan omistukseen. Keisarin vuonna 1826 antama asetus teki lahjoitusmaat lahjoitusmaaisäntien täydeksi omaisuudeksi ja heillä oli rajoittamaton oikeus määrätä päivätöitä ja veroja sekä häätää niskuroivat talonpojat mailtaan. Näin lahjoitusmaatalonpojat menettivät omistusoikeuden maihinsa ja heidän asemansa lähenteli jo maaorjuutta. Lahjoitusmaakysymys ratkaistiin vuoden 1867 valtiopäivillä, jolloin päätettiin Suomen valtion lunastavan lahjoitusmaat, jonka jälkeen talonpojat saisivat lunastaa ne pitkäaikaisen valtionlainan avulla. Korpiselän maat lunastettiin valtiolle vuonna 1873, mutta korpiselkäläiset talonpojat olivat kruunun lampuoteina vuoteen 1899 asti, jolloin he saivat itsenäisen talonpojan perintökirjansa. Ägläjärven talonpojat saivat perintökirjansa kuitenkin vasta 1922.
Itsenäisyyden aika
Talvisota
Talvisodan sytyttyä marraskuun viimeisenä päivänä 1939, alkoi Puna-armeijan 139. divisioona edetä Suojärven pohjoispuolitse Korpiselän kautta Värtsilään. Se koostui kolmesta jalkaväkirykmentistä, panssareista ja tykistöstä, joita vastaan Suomella oli laittaa neljä erillispataljoonaa, yksi kenttätykistöpatteri ja yksi jalkaväkitykkijaos. Korpiselän itäosien kylät saivat evakuoimismääräyksen vasta sodan sytyttyä, mikä vaikeutti suomalaisten alivoimaista puolustusta siviiliväestön osin sekasortoisen paon tukkiessa tiet. Puolustuksen viivytysasemaksi määrätty Ägläjärven linja petti itsenäisyyspäivänä 1939 ja seuraavana päivänä puna-armeija oli jo Tolvajärvellä. Rintama pysyi Tolvajärvellä joulukuun 12. päivään, jolloin alkoi Tolvajärven–Ägläjärven taisteluna tunnettu suomalaisten vastahyökkäys, jossa puna-armeijan 139. divisioona kärsi raskaita tappioita ja joutui perääntymään. Suomalaisten vastahyökkäys kesti useita päiviä, Ägläjärven kylä vallattiin takaisin 22. joulukuuta ja puna-armeija työnnettiin Aittoelle asti, jossa rintama pysyi talvisodan loppuun asti. Tolvajärven–Ägläjärven taistelu oli suomalaisten ensimmäinen merkittävä hyökkäysvoitto.
Kun talvisodan päättänyt Moskovan rauha astui voimaan 13. maaliskuuta 1940, oli rintama Aittojoella Korpiselän itäpuolella ja koko kunta Suomen hallussa. Rauhansopimus edellytti kuitenkin lähes koko kunnan luovuttamista Neuvostoliitolle ja niin alkoi evakuointi myös Korpiselän läntisimmissä osissa. Luovutetun alueen suuruus oli 1 366,29 km² eli 93 prosenttia koko kunnan pinta-alasta. Suomen puolelle jäi aivan Korpiselän läntisin osa, niin kutsuttu Tynkä-Korpiselkä, joka koostui Hoilolan, Mannervaaran, Ruhovaaran, Saarivaaran, Meriinahon ja Saaroisten kylistä. Tosin näistäkin menetettiin osia. Korpiselän kirkonkylä jäi luovutetulle alueelle vain kahden kilometrin päähän uudesta rajasta. Luovutetulla alueella oli 2 553 asukasta eli 71,2 prosenttia koko kunnan väestöstä. Heidät evakuoitiin Hankasalmelle ja sieltä osa siirrettiin myöhemmin Mikkelin lähistölle Otavaan.Nurmiluoto 1995, s. 64 Kesäkuussa 1940 hyväksytyn pika-asutuslain mukaisesti heidät oli tarkoitus asuttaa Nurmeksen ympäristöön.
Jatkosota
Väestön sijoittaminen pika-asutuslain mukaisille alueille oli vasta alkutekijöissään, kun Korpiselän luovutetut alueet vallattiin takaisin jatkosodan alussa heinäkuussa 1941. Moskovan rauhassa 1940 menetetyt alueet palautettiin Suomen yhteyteen 6. joulukuuta 1941 annetulla julistuksella ja samaan aikaan annettu laki jatkoi sotilashallintoa palautetulla alueella. Niinpä Korpiselänkin kunnalliselämä toimi sotilashallinnon alaisena vuoden 1943 alkuun, jolloin siirryttiin eräitten muiden talvisodan jälkeen osittain luovutettujen kuntien tavoin siviilihallintoon. Pika-asutuslain toteuttaminen keskeytettiin väestön alkaessa palata kotiseudulleen takaisin valtauksen jälkeen 1941. Korpiselkään palasi jatkosodan aikana vuoteen 1944 mennessä noin 90 prosenttia sieltä evakoiduista asukkaista. Jatkosodan aikana asuinrakennusten lisäksi korjattiin molemmat kirkot sekä osa kouluista. Jatkosodan lopulla kesällä 1944 alkanut Neuvostoliiton suurhyökkäys johti Korpiselän uudelleen evakuointiin. Tällä kerralla väestö evakuoitiin Pohjanmaan ruotsinkieliselle alueelle.Nurmiluoto 1995, s. 65 Jatkosodan päättänyt Moskovan välirauhansopimus astui voimaan 19. syyskuuta 1944 ja Korpiselästä oli luovutettava sama alue kuin talvisodankin jälkeen. Suomen puolelle jääneen Tynkä-Korpiselän asukkaat pääsivät sodan päätyttyä palaamaan koteihinsa. Luovutetun Korpiselän asukkaat asutettiin uuden maanhankintalain mukaisesti Vieremälle ja Sonkajärvelle.
Korpiselkäläisiä sotilaita kuoli talvi- ja jatkosodassa yhteensä 138, joista Korpiselän sankarihautoihin on haudattu 87. Korpiselän sankarihaudat sijaitsevat kirkonkylässä: ortodoksinen kirkon vieressä ja luterilainen luterilaisella hautausmaalla. Korpiselkä- seura pystytti vuonna 1996 kirkon viereiselle sankarihaudalle ekumeenisen muistokiven, jonka arkkipiispa Johannes vihki. Kivessä on teksti Tällä paikalla lepäävien sodissa 1939–1944 kaatuneiden korpiselkäläisten muistolle ja 87 sankarivainajan nimet.
Tynkä-Korpiselkä