Euroopan avaruusjärjestö (, ESA; , ASE) on kansainvälinen avaruusjärjestö, joka on perustettu vuonna 1975. Siihen kuuluu 22 eurooppalaista jäsenmaata. Järjestön pääjohtaja on vuodesta 2021 lähtien toiminut itävaltalainen Josef Aschbacher.
Järjestön saavutuksiin kuuluu muiden muassa laskeutuminen Saturnuksen kuun Titanin pinnalle (Huygens vuonna 2005) ja laskeutuminen komeetan pinnalle (Rosetta/Philae vuonna 2014) sekä aikansa tarkin kosmisen taustasäteilyn kartoitus (Planck vuosina 2009–2013). Järjestö on myös kehittänyt ja laukaissut Ariane- ja Vega-kantoraketteja ja osallistunut miehitettyjen lentojen ohjelmiin kuten Kansainvälinen avaruusasema.
Historia
Perustaminen
ESA perustettiin vuonna 1973 kehittämään eurooppalaista avaruustutkimusta. Se aloitti työnsä kaksi vuotta myöhemmin. ESA muodostettiin kahden 1960-luvun alussa perustetun eurooppalaisen avaruusorganisaation, ESRO:n ja ELDO:n, fuusiona. Nämä erillään toimineet tahot olivat jo tehneet yhteistyötä ja synergiaetujen vuoksi ne päätettiin yhdistää. Perustajavaltioiden ministerit hyväksyivät ESAn peruskirjan 15. huhtikuuta Brysselissä pidetyssä Eurooppalaisessa Avaruuskonferenssissa. ESROn ja ELDOn edustaja hyväksyivät peruskirjan 30. toukokuuta Pariisissa pidetyssä konferenssissa. Peruskirja tuli virallisesti voimaan vasta 30. lokakuuta 1980 vaikka toiminta alkoikin heti 1975. Edeltäjiltään siirrettyjen ohjelmien lisäksi ESA alkoi laajeta operationaaliseen avaruustoimintaan.
Edeltäjäjärjestöt ESRO:n (European Space Research Organisation) perustusasiakirjat allekirjoitettiin 1962, ja toiminta aloitettiin 1964. Se rakensi alkujaan vain tieteellisiä satelliitteja, sittemmin myös sää- ja tietoliikennesatelliitteja. Sen jäsenmaat olivat Belgia, Iso-Britannia Espanja, Hollanti, Italia, Ranska, Ruotsi, Länsi-Saksa, Sveitsi ja Tanska. Aloite perustamiseen tuli italialaiselta professori Edoardo Amaldilta ja muilta CERNin keskeisiltä henkilöiltä. ESRO:n toiminnan laajentuessa taloudenhoito vaikeutui, koska isot ohjelmat nielivät enenevästi rahaa, ja jäsenvaltioiden oli vaikea myöntää sille riittävää rahoitusta 1970-luvulla, jolloin inflaatio, työttömyys jne. alkoivat vaivata Länsi-Euroopankin kansantalouksia.
European Launcher Development Organisation (ELDO) pyrki rakentamaan eurooppalaisen raskaan kantoraketin, Europan, epäonnistuen pyrkimyksessään. Sen 6 jäsenmaata olivat Belgia, Iso-Britannia, Hollanti, Italia, Ranska ja Länsi-Saksa. Aloite tuli Englannilta, joka oli luopumassa Blue Streak -ydinohjuksensa kehittämisestä. Eisenhowerin hallitus painosti Englantia siirtymään Yhdysvalloissa valmistettavien Polaris-ohjusten käyttäjäksi, kuten tapahtuikin. Englanti halusi kyseisen keskimatkan ohjuksen kehityskustannuksistaan jotain hyötyä itselleen. ELDO:a on pidetty muun muassa projektinhallinnallisena painajaisena eri maiden risteävien tavoitteiden vuoksi. Europa-kantoraketin seuraajaksi tuli pääasiassa CNESin kehittämä LS3-raketti, josta tuli kaupallisesti menestynyt Ariane 4 -kantoraketti.
Laajeneminen Irlanti liittyi ESA:an jo perustamisvuonna 1975, Itävalta ja Norja vuonna 1987. Suomi liittyi vuonna 1987 ESA:n liitännäisjäseneksi ja 1. tammikuuta 1995 alkaen jäseneksi (samaan aikaan kuin Suomen EU-jäsenyys alkoi). Suomea ovat seuranneet 2000-luvulla Portugali (2000), Luxemburg (2005), Kreikka (2005), Tšekki (2008), Romania (2011), Puola (2012), Viro (2015) ja Unkari (2015). Kanada on ollut vuodesta 1979 ESA:n yhteistyöjäsen. Bulgaria, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Slovakia ja Slovenia ovat myös yhteistyöjäseniä.
Vuodet 2003–2015 Vuosina 2003–2015 ESA:n pääjohtajana toimi ranskalainen Jean-Jacques Dordain. Tänä aikana järjestön jäsenmäärä kasvoi 15:stä kahteenkymmeneen ja toiminnan laajeneminen jatkui. ESA:n ensimmäinen planeettaluotain Mars Express saapui Marsiin. Näitä seurasi Huygens, Venus Express ja Rosetta. Myös Maata tarkkailevia satelliitteja laukaistiin. ESA:n ja Euroopan unionin yhteistyönä aloitettiin Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmän ja GMES-ohjelman Sentinel-kaukokartoitussatelliittien laukaisut.
Miehitetyssä avaruustoiminnassa Kansainvälisen avaruusaseman (ISS) rakentamisen päävaihe saatiin päätökseen. Automated Transfer Vehicle -ohjelman rahtilennot ISS:lle suoritettiin ja sen tekniikkaa sovittiin käytettäväksi Nasan Orion-aluksen huoltomoduulissa.
Vuodet 2015–2021 Vuosina 2015–2021 ESA:n pääjohtajana toimi Johann-Dietrich Wörner. Hänet on palkittu useilla palkinnoilla.
Jäsenmaat Varsinaiset jäsenet pienois|oikea|300px| thumb|300px|
Euroopan avaruusjärjestöllä on 22 jäsentä. Näiden lisäksi Kanadalla on ESA:n kanssa yhteistyösopimus, jonka johdosta se osallistuu joihinkin ESA:n projekteista. Kanadalla on myös paikka ESA:n neuvostossa. JäsenvaltioESA-sopimusKansallinen ohjelma/yhteysjärjestö NSO BELSPO CDTI EI UKSA ASI FFG ISARS Luxinnovation Norjan avaruuskeskus FCT CBK PAN CNES ROSA Ruotsin avaruushallinto DLR Business Finland SSO DTU Space CCMTSA HSO Enterprise Estonia ESA:n ja Euroopan unionin välisen yhteistyön lainopilliset perusteet määriteltiin kehyssopimuksessa, joka tuli voimaan toukokuussa 2004. Euroopan avaruuspolitiikka CSALatvian avaruusvirastoLiettuan avaruusvirastoSlovakian avaruusvirastoSlovenian Talous-, turismi- ja urheiluministeriö Huomautukset
Jäsenehdokkaat Plan for European Cooperating State eli PECS-sopimuksen puitteissa yhteistyötä tekevät EU-maat voivat toimia ESAn ohjelmissa ennen jäsenyyttä ja jäsenyyttä huokeammin kustannuksin.
Unkari oli ensimmäinen maa, joka solmi viisivuotisen yhteistyösopimuksen ESAn kanssa vuonna 2003. Sopimusta jatkettiin viidellä vuodella vuonna 2008. Unkarilla on avaruusjärjestö, Magyar Űrkutatási Iroda, joka toimii Liikenneministeriön (Transport, Communication and Water Management) alaisuudessa. Viro on solminut vastaavan sopimuksen vuonna 2007. Latvia ja ESA solmivat PECS-sopimuksen 23.7.2009.http://www.spacemart.com/reports/Latvia_Signs_Cooperation_Agreement_With_ESA_999.html Latviasta tuli seitsemäs PECS-maa vuoden 2015 alussa.http://www.esa.int/About_Us/Welcome_to_ESA/Latvia_becomes_seventh_ESA_European_Cooperating_State Kypros (kreikkalainen osa) solmi ESAn kanssa yhteistyösopimuksen 1. syyskuuta 2009.http://www.esa.int/esaCP/SEMTH0I7KYF_index_0.html 7.10.2010 Liettua solmi yhteistyösopimuksen ESAn kanssa.http://www.esa.int/About_Us/Welcome_to_ESA/Lithuania_signs_Cooperation_Agreement Sloveniasta tuli kuudes PECS-maa vuoden 2010 alussa.http://www.spacemart.com/reports/Slovenia_Becomes_Sixth_ESA_European_Cooperating_State_999.html 28.4.2010 Slovakia solmi yhteistyösopimuksen ESAn kanssa.http://www.esa.int/SPECIALS/About_ESA/SEMYC1KPO8G_0.html Malta solmi 23. helmikuuta 2012 ESA-yhteistyösopimuksenhttp://www.esa.int/esaCP/SEMH012YRYG_index_0.html Malta signs Cooperation Agreement, 23 February 2012 8.4.2015 Bulgaria solmi yhteistyösopimuksen ESAn kanssa.http://www.esa.int/About_Us/Welcome_to_ESA/Bulgaria_becomes_tenth_ESA_European_Cooperating_State
Budjetti + Tulot 2013JäsenvaltioOsuus(milj. €)Osuus(%) % % % % % % % % % % % % % % % % % % % % % % % % % %
Rahoitus Vuoden 2004 puolivälissä ESA:lla oli 1 904 työntekijää. Sen budjetti vuodelle 2005 oli 2 977 miljoonaa euroa – vuonna 2011 ESA:n budjetti on edelleen 2 975 miljoonaa euroa, joka merkitsi sitä, että 14 sen jäsenmaista korotti vuosimaksuaan ESA:lle huolimatta julkisen velan ongelmista EU-kansantalouksissa.http://www.spacenews.com/civil/110121-esa-budget-rises.html Budjetin päälle tulee ”kolmansien tahojen ohjelmat”, lähinnä EU:n Galileo-satelliittipaikannusohjelma ja EU:n GMES Sentinel-kaukokartoitussatelliittien rahoitusosuus, jotka yhdessä merkitsevät vuonna 2011 ESA:lle 778 miljoonan euron tuloa vuosittain ja EUMETSAT maksaa ESA:lle noin 200 miljoonaa euroa. ESAn suurimmat rahoittajat ovat Ranska (29 %), Saksa (23 %), Italia (14 %) ja Englanti (9 %). Nämä neljä suurinta jäsenmaata rahoittavat 75 % ESA:n toiminnasta.
Euroopan (pois lukien Venäjän ja Ukrainan) avaruustoiminta työllistää 40 000 ihmistä. Euroopan avaruustoiminnan volyymi on noin viisi miljardia euroa. ESA kattaa tästä noin 60 % ja on siten Euroopan suurin ja maailman toiseksi suurin avaruusjärjestö. ESA:n avaruustoiminta on sen peruskirjan mukaisesti rauhanomaista, ja valtaosa myös muusta EU-alueen avaruustoiminnasta on siviililuonteista.
Suomen rahoitusosuus ESAssa on 0,6 % eli noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. EU:n avaruustoimintaan Suomi maksaa EU-veron kautta BKT-osuutensa mukaisesti noin prosentin. Suomen avaruusteollisuudessa työskentelee noin 150–180 ihmistä.
Menot
Organisaatio Pääjohtajat
ESA:a ovat johtaneet: Roy Gibson, Englanti, 1975–1980 Erik Quistgaard, Tanska, 1980–1984 Reimar Lüst, Saksan liittotasavalta, 1984–1990 Jean-Marie Luton, Ranska, 1990–1997 Antonio Rodotà, Italia, 1997–2003 Jean-Jacques Dordain, Ranska, 2003–2015 Johann-Dietrich Wörner, Saksa, 2015–
Neuvosto +Neuvoston kokoukset Paikka Aika Pariisi 14.-15.2.1977 Rooma 30.-31.1.1985 Haag 9.-10.11.1987 München 18.-20.11.1991 Granada 9.-10.11.1992 Toulouse 18.-20.10.1995 Pariisi 4.-5.3.1997 Bryssel 11.-12.5.1999 Bryssel 16.11.2000 Edinburgh 14.-15.11.2001 Pariisi 27.5.2003 Berliini 5.-6.11.2005 Haag 25.-26.11.2008 Napoli 20.-21.11.2012
Koska ESA on monikansallinen valtioiden rahoittama organisaatio, sen päätöksiä tekevät eri maiden edustajat ESA:n neuvostossa ja eri ohjelmien ohjelmakomiteoissa. Neuvosto on ylin päättävä elin.
22. kesäkuuta 2005 sen puheenjohtajaksi valittiin 2 vuodeksi saksalainen Sigmar Wittig. Hänen seuraajakseen tuli vuonna 2007 ruotsalainen Per Tegner, jota seurasi CDTIn pääjohtaja Marice Lucena, jota seurasi kesäkuussa 2010 englantilainen David Williams.
Neuvosto kokoontuu noin joka kolmas vuosi ministeritasolla, edellisen kerran vuonna 2012. Tällaisissa kokouksissa ESA:n jäsenmaat tekevät 3–5 vuoden ajaksi sitovat rahoituspäätöksensä ja usein myös paljon pitempiaikaisia linjauksia. Suomea edustaa näissä kokouksissa ministerikokouksissa kauppa- ja teollisuusministeri.
EU ja ESA ovat pitäneet yhteisiä ministeritasoisia European Space Councileita vuodesta 2003 alkaen likimain vuosittain. Syy tähän on EU:n suurempi rooli Länsi-Euroopan avaruustoiminnassa ja ESA:n rahoittajana.
Direktoraatit ja ohjelmat ESA:n toiminta toteutetaan ohjelmittain, joita hoitavat direktoraatit (osastot). Vuonna 2003 ESA:n organisaatiota uudistettiin. Tällöin osa osastojen nimistä ja johtajista vaihtui.
Direktoraatteihin ja niiden hallintoon liittyvät alla mainitut ESA:n komiteat ja niiden 16. kesäkuuta 2010 valitut puheenjohtajat: Administrative and Finance Committee/Hallinto- ja talouskomitea: puheenjohtaja B. Sode-Mogensen (Tanska) Industrial Policy Committee/Teollisuuspolitiikkakomitea: Harald Posch (Itävalta) 2008–2012 International Relations Committee/Kansainväliset suhteet: S. Callari (Ranska) Security Committee/Turvallisuus: B. Fredriksson (Ruotsi) Science Programme Committee/Tiedeohjelma: L. North (Ruotsi) Earth Observation Programme Board/Kaukokartoitusohjelma: M. Borgeaud (Sveitsi) Joint Board on Communication/Tietoliikenneohjelma: Gert Kraft (Saksa) Programme Board on Satellite Navigation/Navigaatio-ohjelma: A. Cramrossa (Italia) Human Spaceflight, Microgravity, and Exploration/Miehitetyt lennot: R. de Groot (Hollanti) Launchers Programme Board/Kantoraketit: J. Droz (Ranska) Space Situational Awareness/Avaruustilannekuva: Hannu Koskinen (Suomi)
Toimipisteet thumb|ESA:n päämaja Pariisissa, Ranskassa. thumb|Ilmakuva teknologiakeskus ESTECin alueesta Noordwijkissa, Hollannissa. thumb|ESAn lennonjohtokeskus ESOC Darmstadtissa, Saksassa. ESAn keskeiset toimipisteet ovat: Pariisissa sijaitseva päämaja. Siellä toimii noin 390 ihmistä. Pääjohtajina ovat toimineet muun muassa Reimar Lust (Saksa), Luton (Ranska), Rodota (Italia), J.-J. Dordain (Ranska).