Isaac Newton (juliaanisen kalenterin mukaan 25. joulukuuta 1642 – 20. maaliskuuta 1726, gregoriaanisen kalenterin mukaan 4. tammikuuta 1643 Woolsthorpe-by-Colsterworth – 31. maaliskuuta 1727 Lontoo)Sir Isaac Newton oli englantilainen fyysikko, matemaatikko, tähtitieteilijä, alkemisti ja filosofi. Newton loi perustan klassiselle mekaniikalle teoksessaan Philosophiæ Naturalis Principia Mathematica vuonna 1687. Principiassa Newton esitteli painovoima- ja liikelakinsa. Principiaa pidetään Keplerin 1600-luvun alussa aloittaman tieteellisen vallankumouksen kohokohtana. Newtonia pidetään Gottfried Leibnizin ohella differentiaali- ja integraalilaskennan keksijänä.
Newtonia pidetään myös modernin optiikan kehittäjänä. Hän huomasi, että valkoinen valo koostuu useista eri väreistä eli eri aallonpituuksista, jotka taittuvat eri tavalla prismassa ja synnyttävät spektrin. Hän myös ymmärsi, että spektri voitiin koota uudelleen valkoiseksi valoksi toisella prismalla. Newton loi empiirisen jäähtymislain sekä tutki äänen nopeutta. Newton keksi myös oman version peilikaukoputkesta huomattuaan linssien aiheuttavan väriaberraatiota, joka oli vältettävissä peileillä.
Newton toimi Englannin parlamentissa, joskaan ei ollut aktiivinen jäsen, sekä Englannin rahapajan Royal Mintin johtajana. Myöhempi tutkimus on osoittanut, että Newton oli vahvasti uskonnollinen ja hänellä oli laaja kokoelma okkultistisia kirjoituksia. Newton tutki myös alkemiaa.
Elämäkerta Lapsuus pienoiskuva|left|Woolsthorpen kartano Isaac Newton syntyi Woolsthorpe-by-Colsterworthin kylässä Lincolnshiressä Woolsthorpen kartanossa 25. joulukuuta vuonna 1642 silloin käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan (nykyisen ajanlaskun mukaan 4. tammikuuta 1643). Hän syntyi ennenaikaisena eli keskosena, eikä hänen odotettu selviytyvän ensimmäistä elinpäivää pitempään. Newtonin isä, hänkin nimeltään Isaac Newton, kuoli noin 1. lokakuuta vuonna 1642 eli kolme kuukautta ennen esikoisensa syntymää. Isaac Newton vanhempi oli kohtalaisen varakas maanviljelijä, joskaan hänellä ei ollut minkäänlaista koulutusta. Tiettävästi hän ei edes osannut kirjoittaa omaa nimeään.
Isaac Newtonin äiti Hannah Ayscough solmi uuden avioliiton North-Withamin kirkkoherra Barnabas Smithin kanssa. Isaac oli tuohon aikaan kaksivuotias. Hänet jätettiin uuden avioliiton jälkeen äidinäitinsä Margery Ayscoughin hoidettavaksi Woolsthorpeen. Hänen lapsuutensa ei ollut kovinkaan onnellinen, ja häntä kohdeltiin kuin orpoa. James Ayscoughia, Isaac Newtonin äidinisää, ei mainita missään Newtonin myöhempää elämää koskevissa teksteissä. Hän kuoli Isaacin ollessa 10-vuotias eikä jättänyt tälle testamentissaan mitään. Arvioiden mukaan Isaacin ja hänen isoisänsä välillä ei ollut minkäänlaista suhdetta. On myös ilmeistä, että Newton oli syvästi katkera äidilleen ja isäpuolelleen, koska nämä olivat hylänneet hänet. 200px|thumb|Kaiverrus nuoresta Newtonista Newton kävi aluksi pientä kyläkoulua Stoke Rochfordissa ja sitten Skillingtonissa. Sitten hän aloitti opiskelun Grantham Grammar Schoolissa. Granthamissa hän asui paikallisen apteekkarin William Clarken luona, joskin matka koulusta kotiinkin oli vain viisi mailia (8 km). Isaac on itse kertonut, että hän ei ollut lainkaan ahkera opiskelija eikä suoriutunut opinnoista kovin hyvin. Häntä on luonnehdittu hyvin rauhalliseksi ja ujoksi, mutta hän oli myös osallisena riidoissa.
Eräänä päivänä Isaac oli matkalla kouluun, kun samaa koulua käynyt poika potkaisi häntä kipeästi vatsaan. Koulun jälkeen Isaac haastoi kiusaajansa, joka oli myös luokkansa paras opiskelija, tappeluun. Isaac kaatoi kiusaajansa maahan ja työnsi tämän kasvot mutaan. Isaacin voitettua tappelun muut oppilaat alkoivat arvostaa häntä. Itse hän ajatteli, että jos hän pystyi voittamaan kiusaajan tappelussa, miksei hän voisi olla myös parempi opiskelija. Pian hänestä tulikin luokkansa paras. Web archive 2017
Koulussa Isaac piti eniten opiskelusta yksin ja mekaanisten esineiden rakentelusta. Hän rakensi muun muassa tuulimyllyjä, vesikelloja ja aurinkokelloja. Hänen väitetään myös keksineen nelipyöräisen vaunun, jota ratsastaja ohjaa. Hän myös aiheutti yhden ensimmäisistä ufohavainnoista lennättämällä myöhään illalla leijaa, johon oli sidottu paperilyhty.
Isaac Newtonin isäpuoli kuoli 71-vuotiaana vuonna 1653, ja hänen äitinsä muutti vuonna 1656 takaisin Woolsthorpeen. Isaac asui suurperheessä, johon kuuluivat hänen ja äidin lisäksi myös isoäiti, velipuoli Benjamin sekä sisarpuolet Mary ja Hannah. Hänellä ei ollut muita veljiä tai sisaruksia. Isaacin äiti oli muuttanut takaisin, koska toivoi, että pojasta tulisi maanviljelijä ja sukutilan jatkaja, ja otti siksi poikansa pois koulusta. Isaacilla ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia maanviljelytaitoja eikä hän edes halunnut oppia niitä. Erään tarinan mukaan hän piileskeli opiskelemassa, kun hänen olisi pitänyt olla Granthamin torilla myymässä tilan tuotteita. Web archive 2009 Isaacin eno päätti ottaa ohjakset käsiinsä ja määräsi pojan takaisin kouluun, jotta tämä voisi valmistautua yliopistoa varten. Nyt Grantham Grammar Schoolin rehtori, Henry Stokes, lupautui ottamaan pojan luoksensa asumaan veloituksetta. Web archive 2008 Newton aloitti opiskelun uudelleen vuoden 1660 syksyllä lähinnä Trinity Collegeen pääsyä varten.
Opiskelu- ja työvuodet Cambridgessa pienoiskuva|Newtonin huone Cambridgessa sijaitsi torniportin oikealla puolella ensimmäisessä kerroksessa. Vuonna 1661 Newton aloitti opinnot Trinity Collegessa, Cambridgessa. Pian hän alkoi saada vaikutteita vanhemmilta oppineilta, jotka olivat huomanneet hänen lahjakkuutensa ja kannustivat häntä opiskelussa. Tärkeimpiä näistä olivat yliopiston opettajat Henry More ja Isaac Barrow. Molemmat olivat luonnonfilosofeja mutta harrastivat lisäksi alkemiaa, ja tämän kiinnostuksen he juurruttivat myös Newtoniin. Teologi ja matemaatikko Isaac Barrow’n vaikutuksen Newtoniin arvellaan olleen erittäin merkittävä. Noihin aikoihin koulun opetus perustui ennen muuta Aristoteleen kirjoituksiin, mutta kolmantena lukukautena opinnot olivat jo vapaampia ja Newton pääsi lukemaan moderneja ajattelijoita, kuten Descartesia, Pierre Gassendia, Galileo Galileita, Nikolaus Kopernikusta, Johannes Kepleriä ja erityisesti Robert Boylea.
Abraham de Moivren mukaan Newtonin kiinnostus matematiikkaa kohtaan heräsi syksyllä vuonna 1663, jolloin hän osti astrologiaa koskevan kirjan messuilta Cambridgessa. Pian hän huomasi, ettei ymmärtänyt lainkaan siinä käytettyä matematiikkaa, joten hänen oli opeteltava sitä enemmän. Yrittäessään lukea trigonometriaa käsittelevää kirjaa hän huomasi pian myös geometrian osaamisensankin olevan heikkoa. Hän päätti aloittaa geometrian opiskelun lukemalla Barrow’n kääntämän teoksen Eukleideen Alkeet. Luettuaan Alkeet, jonka lukemisen hän oli vähällä lopettaa kesken, hän jatkoi opiskelua William Oughtredin Clavis Mathematica -teoksen avulla ja jatkoi vielä Descartesin La Géométrie'hin sekä moniin muihin kuuluisten matemaatikkojen teoksiin.
Vuonna 1665 hän kehitti myöhemmin Newtonin binomikaavaksi nimetyn lauseen ja alkoi myöhemmin tutkia differentiaalilaskentaan johtanutta matematiikkaa. Newton valmistui yliopistosta samana vuonna, mutta yliopisto suljettiin pian, koska Lontoossa riehunut paiserutto oli levinnyt myös Cambridgeen. Newton palasi kotiinsa Woolsthorpeen Lincolnshireen, jossa hän kahden vuoden ajan työskenteli optiikan, mekaniikan, painovoiman ja differentiaalilaskennan parissa.
Kun Trinity College taas aloitti toimintansa vuonna 1667, Newton valittiin opettajakuntaan. Kaksi vuotta myöhemmin, hieman ennen kuin hän täytti 27 vuotta, hänet valittiin Barrow’n seuraajaksi Lucas-professoriksi. Enimmäkseen Newton luennoi tutkimusaiheistaan, matematiikasta, optiikasta ja mekaniikasta. Pääosan ajastaan hän käytti tieteelliseen tutkimukseen. Hänellä oli varsin vähän oppilaita, eikä hän opettanut paljon. Newtonin luennot eivät herättäneet mielenkiintoa, koska hänen sanotaan luennoineen hyvin vaikeaselkoisesti.
Lontoo ja Royal Society thumb|150px|left|Isaac Newton 46 vuoden ikäisenä
Newton hyväksyttiin vuonna 1672 Royal Societyn jäseneksi, ja samalla hän esitteli kehittämäänsä peilikaukoputkea. Samana vuonna Newton julkaisi ensimmäisen tieteellisen artikkelinsa, joka käsitteli valoa ja värejä, Philosophical Transactions of the Royal Society seuran sarjassa. Newtonin esittämiä ajatuksia myös vastustettiin. Robert Hooke ja Christiaan Huygens kritisoivat sitä, että Newton pyrki osoittamaan valon olevan pienten hiukkasten liikettä. Hooken ja Newtonin välit heikkenivät selvästi vuonna 1675, kun Hooke väitti Newtonin varastaneen häneltä joitakin optiikkaan liittyviä tuloksia.
Kirjeiden perusteella tiedemiehet sopivat riitansa, mutta Newton etääntyi Royal Societystä, koska Hooke oli yksi seuran johtajista. Newton julkaisi optiikkaa käsittelevän teoksen Opticks (1704) vasta Hooken kuoleman jälkeen. Hän kävi valoteoriastaan myös kiivasta kirjeenvaihtoa englantilaisten jesuiittojen kanssa. Tämä kirjeenvaihto johti Newtonin henkiseen väsymykseen ja vakavaan emotionaaliseen kriisiin vuonna 1678. Seuraavana vuonna hänen äitinsä kuoli, minkä jälkeen hän oli tekemisissä toisten ihmisten kanssa mahdollisimman vähän. Yhdeksän vuoden kuluttua hän julkaisi pääteoksensa, Principian.
Newton koki seuraavan romahduksen vuonna 1693. Tämän jälkeen hän jäi sivuun aktiivisesta tutkimustyöstä. Romahdukselle on ehdotettu useita vaihtoehtoisia syitä: Newton oli saanut myrkytyksen alkemististen kokeiden seurauksena, hän oli turhautunut omiin tutkimuksiinsa, hänen ystävyytensä sveitsiläissyntyisen Fatio de Duillierin kanssa oli päättynyt, ja hän kärsi uskonnollisista ongelmista. Newton itse syytti vähäistä unta, mutta se oli ehkä pikemminkin ongelman oire kuin syy. Newton kärsi mielenterveydellisistä ongelmista koko elämänsä ajan.
Useat Newtonin teksteistä tuhoutuivat hänen laboratoriossaan sattuneessa tulipalossa vuonna 1693. Tarinan mukaan palon aiheutti Newtonin koira Diamond, joka hyppäsi pöydälle ja kaatoi kynttilän, minkä seurauksena 20 vuoden työ tuhoutui. Tapahtuman jälkeen Newtonin kerrotaan sanoneen koiralleen: ”Voi Diamond, Diamond. Minkä vahingon sinä pikkuinen oletkaan tehnyt.” Historioitsijat eivät ole kuitenkaan täysin varmoja edes siitä, oliko Newtonilla koskaan koiraa. thumb|150px|Newtonin hauta Westminster Abbeyssa
Newton oli Englannin parlamentin jäsen Cambridgen yliopiston edustajana vuosina 1689–1690 ja 1701–1702. Ainoa muistiinpantu kommentti, jonka Newton lausui parlamentin täysistunnossa, oli ehdotus ikkunan sulkemisesta vedon estämiseksi. Web archive 2011Lehti 1988, Isaac Newton – Jättiläisen hartioilla, s. 15 Vuonna 1696 Newton siirtyi töihin kuninkaalliseen rahapajaan Royal Mintiin, jossa oli käynnissä suuri rahauudistus (Great Re-coinage of 1696), ja vuonna 1699 hänestä tuli rahapajan johtaja. Rahapajan johtajana Newtonista tuli myös hyvin varakas. Vuonna 1701 hän vetäytyi velvollisuuksistaan Cambridgessa.
Kahden vuoden kuluttua hänestä tuli Royal Societyn puheenjohtaja, ja hänet valittiin uudelleen joka vuosi aina kuolemaansa asti. Royal Societyn puheenjohtajana Newton johti Englannin tiedettä. Asemansa vuoksi hän joutui riitoihin kuninkaallisen tähtitieteilijän John Flamsteedin kanssa. Vuonna 1705 Englannin kuningatar Anna löi Isaac Newtonin ritariksi. Newton oli ensimmäinen tiedemies, joka lyötiin ritariksi. Newtonia ei tosin aateloitu työstään tieteen parissa tai rahapajassa.
Newtonin viimeiset vuodet olivat raskaita. Hänen ja Leibnizin välille puhkesi kiista siitä, kumpi keksi differentiaalilaskennan ensimmäisenä. Newton työskenteli laskennan parissa paljon aikaisemmin mutta julkaisi tavalliseen tapaansa tulokset myöhään. Leibniz oli sillä välin ehtinyt jo julkaista oman tutkimuksensa. Nykyään kunnia laskentatavan keksimisestä annetaan molemmille. Newtonia arvostettiin hyvin paljon, vaikka hän sai osakseen myös kritiikkiä.