Raajärven rautakaivos toimi Raajärvellä Kemijärvellä lähellä Rovaniemen Misiä vuosina 1964–1975. Otanmäki Oy aloitti siellä rautamalmin tuotannon vuonna 1961 ja kaivostoiminta päättyi vuonna 1967. Kaivostoiminta siirtyi vuonna 1968 Rautaruukki Oy:lle, kun Otanmäki Oy fuusioitiin osaksi Rautaruukki Oy:tä. Kaivos kuului Misin rautamalmialueeseen jolla sijaitsivat myös Kärväsvaaran ja Leveäselän rautakaivokset. Misin alueelta louhittiin yhteensä yli 8 miljoonaa tonnia rautamalmia josta saatiin noin 3,5 miljoonaa tonnia rautamalmirikastetta. Raajärven osuus malmintuotannosta oli 6,5 miljoonaa tonnia. Enimmillään Raajärvellä työskenteli yli 200 työntekijää.
Raajärven malmiot löydettiin Otanmäki Oy:n malminetsinnässä vuoden 1958 lopulla. Yhtiö oli tutkinut Misin alueen magneettisia anomalioita muun muassa matalalentomittauksin, geofysikaalisin tutkimuksin ja timanttikairauksin. Malmi oli magnetiittimalmia, ja 300 metrin syvyyteen arvioitu varma malmimäärä oli noin 6,2 miljoonaa tonnia.
Kaivoksen rakentaminen alkoi syksyllä 1961 tulevan avolouhoksen, jätepadon ja asuntoalueen tiealueiden raivauksella. Ennen maantieyhteyden valmistumista tutkimus- ja rakennusmateriaalia kuljetettiin alueelle vesitse Misijärven yli. Metsähallituksen vuonna 1959 työllisyysvaroin rakentama Misin ja Raajärven välinen tie tehtiin niin leveäksi, että samalle penkereelle voitiin myöhemmin rakentaa myös rautatie. Kaivoksen yhteyteen rakennettiin myös asuntoalue palveluineen, 33 perheasuntoa sekä työntekijöiden yhteismajoitustilat, ruokala ja saunarakennus.
Raajärven kaivos suunniteltiin tuottamaan noin 240 000 tonnia magnetiittirikastetta vuodessa. Kaivosalueella sijainneessa rikastamossa malmi jauhettiin tanko- ja kuulamyllyissä ja magnetiitti erotettiin märkämagneettisella separoinnilla kahdessa vaiheessa. Suodatettu rikaste varastoitiin ulkona ja kuivattiin ainoastaan talvella. Rikaste ja palamalmi jatkojalostettiin Rautaruukki Oy:n Raahen laitoksella.
Malmin louhinta aloitettiin avolouhoksena, ja vuotuisen malmintuotannon ennakoitiin nousevan avolouhosvaiheen noin 360 000 tonnista maanalaisessa vaiheessa 450 000 tonniin. Avolouhokselta louhittu malmi murskattiin louhoksen vieressä sijainneessa lohkaremurskaamossa. Avolouhinta suoritettiin 8 metrin penkereinä ja ulotettiin noin 90 metrin syvyyteen. Avolouhoksesta louhittiin kaikkiaan noin 1,5 miljoonaa tonnia malmia ja suunnilleen sama määrä sivukiveä. Maanpoistotyöt olivat erittäin laajat, kaikkiaan noin 1,3 miljoonaa kuutiometriä, ja maapeite oli paksuimmillaan yli 30 metriä.
Maanalaista louhintaa varten kaivokselle ajettiin pyöreä, nimellishalkaisijaltaan kuusimetrinen kuilu, joka sijoitettiin malmin eteläpuolelle dolomiitti- ja albitiittivyöhykkeisiin malmin heikkojen serpentiniittikloriittikivien vuoksi. Kuilunajo alkoi elokuussa 1963. Maanalainen louhinta aloitettiin välitasolouhintana, mutta olosuhteiden pakosta jouduttiin siirtymään levylouhintaan. Kaivoksen alin louhintataso oli +320 metriä. Kiven heikkouden vuoksi yli 30 prosenttia peränajosta jouduttiin tukemaan ruiskubetonoinnilla, verkotuksella ja pultituksella, pahempia sortumia ei kuitenkaan sattunut. Raajärven alkuvaiheessa louhittiin lisäksi pieni Puron malmio avolouhintana noin 25 metrin syvyyteen, ja siitä saatiin kaikkiaan noin 80 000 tonnia malmia.
Raajärven kaivokselle johti 14 kilometriä pitkä Raajärven kaivosrata Misin rautatieasemalta. Rata oli käytössä vuosina 1963–1976. Kun liikenne radalla lopetettiin, pääosa ratapenkereestä muutettiin maantieksi, ja on nykyisin paikallistie 19772.
Rautaruukki lakkautti suunnitellusti Raajärven kaivoksen kesällä 1975 malmion ehdyttyä. Suurin osa työntekijöistä ja toimihenkilöistä siirtyi Kolariin Rautuvaaran kaivokseen sekä Mustavaaran kaivokseen. Raajärven kaivosyhdyskunta ei kuitenkaan autioitunut heti toiminnan loputtua, vaan paikalla jatkettiin Rautaruukin laitosten yhteistä varaosavalmistusta ja korjauspajatoimintaa. Vuonna 1976 yhdyskunnassa työskenteli noin 50 henkilöä.
Raajärvellä sijaitsee kaivostoiminnan jäljiltä veden täyttämä avolouhos joka on aidattu. Veden syvyys louhoksessa on 47 metriä. Myös entinen kaivostorni on säilynyt. Tämä 60 metriä maanpinnan yläpuolelle kohoava betoninen nosto- ja murskaamotorni rakennettiin liukuvalumenetelmällä poikkeuksellisissa, jopa -35 °C:n pakkasolosuhteissa loppuvuodesta 1962.
Entinen Raajärven kaivoskylä on nykyisin matkailukäytössä. Kaivoskylä on ollut muun muassa Aki Kaurismäen Ariel-elokuvan ja saksalaisen Stalingrad-elokuvan kuvauspaikkana.
Kärväsvaaran kaivos
vuosina 1959–1967 toiminut Kärväsvaaran rautakaivos sijaitsi 13 kilometrin päässä Raajärven kaivoksesta. Malmia louhittiin yhteensä 1,1 miljoonaa tonnia. Paikalla on nykyisin pieni veden täyttämä avolouhos.
Leveäselän kaivos Leveäselän kaivos sijaitsi kolmen kilometrin päässä Raajärven kaivoksesta. Kaivos oli toiminnassa vuosina 1969–1974 mutta se jouduttiin lopettamaan kaivoksen täytyttyä yllättäen vedellä. Nykyisin paikalla on veden täyttämä avolouhos jossa veden syvyys on 18 metriä. Avolouhoksen vieressä on vanha kaivostorni.
Lähteet Misi – Raajärvi – Kaivos- ja sotahistorian aarteita / Kemijärvellä. Web Archive 2012. Geologian tutkimuskeskuksen lehdistötiedote 25.2.2003 : Vikajärven kallioperäkartta valmistunut GTK:ssa (toimimaton linkki) Yle.fi Lappi 22.2.2010 : Pohjoisen rautamalmiesiintymät kiinnostavat
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Kemijärven rakennukset ja rakennelmat Luokka:Suomen kaivokset