Hiroshima ja Nagasaki ovat kaksi Japanissa sijaitsevaa kaupunkia, joita vastaan Yhdysvallat hyökkäsi atomipommilla elokuussa 1945 toisessa maailmansodassa. Hiroshimaa pommitettiin 6. elokuuta ja Nagasakia 9. elokuuta. Ne ovat ainoat kohteet ihmiskunnan historiassa, joita vastaan ydinasetta on käytetty sodassa. Iskujen katsotaan olleen merkittävä tekijä toisen maailmansodan päättymisessä, sillä Japanin antautui jo saman kuun aikana.

Hiroshimassa kuoli välittömästi 70 000 ja Nagasakissa 40 000 japanilaista. Yhteensä 100 000 haavoittui. Atomipommeilla oli myös merkittäviä jälkivaikutuksia, ja vuoteen 1950 mennessä kuolleita oli yhteensä 230 000–250 000. Valtaosa uhreista oli siviilejä. Iskut osoittivat, miten voimakas ase atomipommi on: yksi pommikone kykeni tuhoamaan kokonaisen kaupungin, kun siihen aiemmin oli tarvittu satojen koneiden hyökkäys ja jopa yli 20 prosentin kalusto- ja miehistötappiot iskua suoritettaessa.

Yhdysvaltain päätöstä käyttää ydinasetta on jälkeenpäin arvosteltu. Jopa myöhempi presidentti Dwight D. Eisenhower ja kenraali Douglas MacArthur ovat todenneet Japanin olleen käytännössä lyöty. Japani olisi neuvotellut sodan lopettamisesta ja sen ehdoista, mutta Potsdamin julistus määritteli ehdot Japanin antautumisen hyväksymiselle, mikä sitoi myös Yhdysvaltoja.

Tausta Japani ja Yhdysvallat olivat käyneet Tyynenmeren sotaa joulukuusta 1941 alkaen Japanin hyökättyä Pearl Harboriin. Vuosien 1942–1943 aikana aloite sodassa oli siirtynyt Yhdysvalloille, jonka joukot alkoivat vallata Tyynenmeren saaria. Vuoteen 1945 mennessä Yhdysvallat oli kukistanut Japanin laivaston ja saanut merellä ilmaherruuden. Yhdysvallat alkoi kohdistaa Japaniin äärimmäisen tuhoisia lentopommituksia, joissa käytettiin palopommeja. Ne olivat tietoista totaalista sotaa. Tokion pommitusten on arvioitu olevan historian tuhoisin pommitus: palavien puutalojen tulimyrsky tappoi yli 100 000 siviiliä. Yhdysvaltojen ja Japanin väliset taistelut olivat verisiä, ja vuonna 1945 käydyissä Okinawan taistelussa ja Iwo Jiman taistelussa molempien osapuolten tappiot olivat huomattavia. Japani piti Yhdysvaltojen vaatimaa ehdotonta antautumista mahdottomana hyväksyä ja pyrki turhaan saamaan Neuvostoliiton välittämään suotuisammat rauhanehdot.

Yhdysvallat alkoi suunnitella operaatio Downfall -nimistä maihinnousua Japanin pääsaarille. Se kuitenkin peruttiin, kun Japani päätettiin painostaa antautumaan ydinasein; Yhdysvallat oli jo vuosia aiemmin käynnistänyt Manhattan-projektin, jonka tavoitteena oli kehittää ydinase. Ensimmäinen onnistunut ydinkoe suoritettiin heinäkuussa 1945. Iskun kohteiksi ehdotettiin aluksi Tokiota ja Kiotoa, kunnes kaupungeiksi valittiin lopulta Hiroshima ja Nagasaki.

Hiroshiman pommitus pienoiskuva|vasen|Hiroshiman ja Nagasakin kaupungit kartalla.

Pommit pudotettiin varta vasten muodostetun 509. pommitus- ja kuljetuslentorykmentin () B-29 Superfortress -pommikoneista. Rykmentti oli sijoitettu Tinianin saarelle Mariaaneille. Hyökkäykseen osallistui aina kolme konetta, itse pommikone, mittauskone ja valokuvauskone. Niiden edellä kohteissa kävivät säätiedustelukoneet, sillä pommit piti pudottaa selkeällä säällä.Herlin 1961, s. 85. Mittauskoneena käytettiin Great Artiste -pommikonetta (suom. Suuri Taituri), ja valokuvauksen hoiti kone #91, Necessary Evil (suom. Tarpeellinen Paha).

Kohteena ollut kaupunki Hiroshima oli japanilainen satamakaupunki, joka oli ollut vanhastaan merkittävä varuskuntakaupunki. Siellä oli myös merkittävää sotavarusteluun liittyvää tehdastuotantoa. Yhdysvaltalaiset välttivät kaupungin pommittamista ennen atomipommin käyttöä, sillä he halusivat tutkia pommin aiheuttamia tuhoja.Thomas & Witts 1981, s. 173, 192. Lisäksi kaupungin lähettyvillä ei ollut tiedustelutietojen mukaan liittoutuneiden sotavankileiriä.Thomas & Witts 1981, s. 284. Japanin yllä kävi ennen Tibbetsin konetta kolme tiedustelukonetta, joiden saamien tulosten perusteella suositeltiin Hiroshimaa.

Pommi pienoiskuva|Little Boy Hiroshimaan iskettiin aiemmin testaamattomalla uraanipommilla Little Boyllä (”Pikkupoika”). Se pudotettiin Hiroshimaan 9 450 metrin korkeudesta Enola Gay -nimisestä Boeing B-29 Superfortress -pommikonesta, jota ohjasi lentorykmentin komentaja, eversti Paul Tibbets. Pommi räjähti 6. elokuuta 1945 kello 8.15 (JST) pudottuaan vapaasti 550 metrin korkeuteen. Pommin teho oli noin 13 TNT-kilotonnia, mikä on nykyisiin ydinaseisiin verrattuna varsin vähän, mutta se tappoi välittömästi noin 75 000 ihmistä.

Pommin massa oli 4 000 kilogrammaa ja voima 15 kilotonnia. Pommin paino oli 4 000 kiloa, ja siinä käytettiin uraani-235-isotooppia. Vastaavaa pommia ei ollut koskaan ennen testattu. Se oli kolmen metrin pituinen ja 71 senttimetriä leveä. Se oli pitkulainen, hieman tavanomaista lentopommia muodoltaan muistuttava. Pommin sisällä oli tykki, joka ampui uraanimöhkäleen uraanirenkaiden sisässä olevaan koloon, niin että uraanimassa tuli kriittiseksi ja pommi räjähti. Räjäytysmekanismi oli kolmivaiheinen: ensin oli sekuntiajastin, sitten neljä barometria, joista kahden oli oltava samaa mieltä ensin sytytyksen edetessä kohti finaalipistettä. Lopuksi oli lyhytaaltotutka, joka mittasi etäisyyttä maanpinnasta. Koska ydinlataus laukaistiin sähköisesti, tarvitsi se virtalähteekseen 24 voltin pariston.Thomas & Witts 1981, s. 305.

Lentäjien turvatoimet pienoiskuva|Pommikone Enola Gay miehistöineen. Pommin turvallisuutta lisättiin sillä, että se viritettiin räjähdyskuntoon vasta lennon aikana. Sähkösytytin asennettiin paikoilleen noin neljää tuntia ennen pommitusta. Tämän jälkeen oli olemassa mahdollisuus, että läheisen ukkosen sähkökenttä räjäyttäisi pommin. Viimeisenä pommiin kierrettiin vihreiden tulppien tilalle punaiset tulpat, jotka tekivät siitä käyttökuntoisen aseen. Koneen miehistöstä suurin osa ei tiennyt lastina olevan atomipommi: he tiesivät ainoastaan, että pommin teho vastasi noin 20 000 tonnia trotyyliä.Herlin, H., 1960/1961. s. 89 Nykymittapuiden mukaan Hiroshiman pommi ei ollut kovin turvallinen, sillä teoreettisesti katsoen oli mahdollisuudet subkriittisten uraanipalojen ennenaikaiseen yhtymiseen, mikä olisi aiheuttanut fission liian aikaisin ja tappanut koneen miehistön.Thomas & Witts 1981, s. 270–271.

Juuri ennen Japanin rannikolle saapumista miehet pukivat ylleen tulenkestävästä kankaasta ja terässuomuista tehdyt erikoispuvut, joiden piti suojata mahdolliselta ilmatorjuntatulelta. Lisäksi joka miehelle oli luovutettu erityiset polaroidut hitsaajanlasit, jotka suojaisivat heidän näkönsä pommin kirkkaalta valonvälähdykseltä. Koneen navigaattorin Theodore J. Van Kirkin ranteessa oli erityinen koneen nimellä varustettu erikoisrannekello, joka oli asetettu näyttämään Hiroshiman aikaa.Herlin 1961, s. 128.

Pommin pudottaminen Miehistö veti suojalasit silmilleen hieman ennen pommin räjähdystä. Pommi irtosi kiinnikkeistään kello 08.15, ja huomattavasti kevyempänä kone hypähti noin kolme metriä korkeammalle. Pommi näytti hetken aikaa vaappuvan ilmassa ennen kuin alkoi pudota. Pommi lensi ilmassa yhdeksän kilometriä. 43 sekunnin kuluttua pommin ujeltaessa kohti maata sen ilmanpainevipu toimi. Hiroshiman radion kuulutus jäi kesken lauseen, missä tehtiin Chugokun alueelle ilmoitettu ilmavaaran varoitus.Thomas & Witts, 1977/1981: s. 339 Pommi osui noin 300 metrin päähän kohteestaan Aioin sillasta, mutta näin pienellä etäisyyden erolla ei ollut tässä merkitystä. Pommin räjähdyskohdalla oli Shiman sairaala.

Kun pommi räjähti, välähti kirkas, sinivalkoinen valo ja kuultiin ukkosen jyrähdystä muistuttava ääni.

Kun pommi oli pudotettu, koneen ohjaaja Tibbets käänsi koneen takaisinpäin ja syöksyyn, että päästäisiin mahdollisimman kauas pommin räjähdyksen tieltä. Seuraavaksi näkyvä välähdys sokaisi, vaikka miehistöllä oli suojalasit päällä. Pommi räjäytettiin tarkoituksella ilmassa noin 560 metrin korkeudessa kello 8.16, jolloin ihmiset olivat kodeissaan. Toinen kone kierteli jonkin aikaa Hiroshiman yllä kuvaamassa, jolloin sen miehistö näki tuhon valtavuuden ja oli kauhuissaan siitä. Tulipaloja syttyi joka puolella.Herlin 1961, s. 125.

Pommin vaikutus Hiroshimaan

Pommin räjähdyksessä syntyneen tulipallon lämpötila oli yli miljoona astetta. Pommin kehittämä kuumuus oli niin suuri, että kattotiilet sulivat 600 metrin päässä, mikä vaatii 2 000 astetta. 510 metrin päässä sulivat savitiilet yli 1 300 asteessa. Hautakivien kiille suli 380 metrin päässä 900 asteen lämpötilassa.Hershey 2015, s. 120. Kiillotettu graniitti muuttui karkeaksi suorasta lämpösäteilystä.

Räjähdyspaikan kohdalla maanpinnassa lämpötila oli noin 3 000–4 000 tai 5 000–6 000 celsiusastetta, mikä sulatti raudan. Lähellä räjähdyksen maanpintakeskustaa ihmisistä jäi vain varjokuvia asfalttiin noin 500 metriin asti, kun ruumis höyrystyi.Thomas & Witts 1976/1981, s. 343–344. Noin yhden kilometrin säteellä suojaamattomat ihmiset saivat kolmannen asteen palovammoja, jotka tappoivat heidät viikossa. Palovammat tappoivat käytännössä kaikki suojattomat noin kahden kilometrin säteellä.Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s. 78. 1,2 kilometrin säteellä ihmisten sisäelimet paloivat suorasta lämpöaallosta.

Pommi tappoi heti noin 75 000 ihmistä ja tuhosi 90 prosenttia kaupungista. Noin kolmasosa kuolleista oli sotilaita. Pommin aiheuttama tuho kaupungissa oli valtava. Ensin tuli sokaiseva välähdys ja valtava kuumuus. Jonkin ajan kuluttua paineaalto kaatoi ihmisiä ja tuhosi rakennuksia. Tulella ja paineaallolla pommi teki huomattavaa tuhoa noin 2–2,5 kilometrin säteellä.Hamai 2015, s. 1. Lopuksi radioaktiivinen säteily tappoi monet heistä, jotka selvisivät hengissä räjähdyksestä.

pienoiskuva|Hiroshima atomipommin jäljiltä. pienoiskuva|vasen|280px|Pommin tuhoympyrät. Complete = täydellinen, severe = paha, moderate = kohtalainen ja light = vähäinen tuho. Hiroshiman 5 PSI:n tuhoympyrä, jossa 50 % kuolee, oli 1,67 kilometrin etäisyydellä. Tämä vastaa täydellistä tuhoa. Ihmiset selvisivät yleensä hengissä 3,2 kilometrin päässä.

Varjovaikutukset olivat tavallisia, tummat kuviot paloivat puhki ja kasvojen toinen puoli saattoi palaa. Laajalla alueella tapahtui hiiltymistä tyypillisesti tulipalloon päin olleilla paljailla pinnoilla, sillä räjähdysenergia vapautui lyhyessä ajassa. Vielä neljän kilometrin päässä puhelinpylväät hiiltyivät 240 asteessa,Hershey 2005, s. 120. mutta tavallisempaa tämä oli 1,65–2,4 kilometrin päässä. Puiden lehdet muuttuivat ruskeiksi vielä 2,4 kilometrin päässä. Iho paloi vielä 3,5–4 kilometrin päässä. Tyypillinen paloetäisyys oli 2,3 kilometriä. Tulipallon läpimitta oli lopulta yksi kilometri.

pienoiskuva|290px|Hiroshiman pommin vaikutukset kartalla. Punaisella merkitty alue kuvaa tulipalojen laajuutta.

Laajeneva tulipallo käynnisti paineaallon. Shiman sairaalan kivipylväät upposivat paineen voimasta maahan. Paine räjähdyksen alla oli 4,5–6,7 tonnia neliömetriä kohden. Betonirakennukset tuhoutuivat noin 500 metrin päässä ja tiilirakennukset vielä 1,5 kilometrin päässäHamai 2015, s. 1.. Tuho oli täydellinen 750 metrin säteellä ja kaikki rakennukset tuhoutuivat kokonaan. Pahoja tuhoja oli 1,5 kilometriin asti, ja siitä kahteen kilometriin saakka kohtalaista. 1,8–2 kilometrin päässä rakennusvauriot olivat vakavia. Kolmen kilometrin päässä tuho oli osittaista. Mutta puurakennuksia ei pystytty täällä jälkikäteen korjaamaan. Paineaalto eteni kolmen kilometrin päähän alle kuudessa sekunnissaKokonaistutkimus ydinaseista 1983, s. 79.. Paineaallon jälkeen tuli ulospäin puhaltava tuuli, jonka nopeus 1,5 kilometrin päässä oli 90 metriä sekunnissa. Tuuli kuljetti avomaalla ihmisiä ja ihmisiin pirstaleita, jotka vammauttivat ja tappoivat. Paineaalto ja tuuli sortivat rakennuksia. Niinpä paine tappoi lähes kaikki noin 1,5 kilometrin säteelläKokonaistutkimus ydinaseista 1983, s. 80..