Jan-Mikael Johannes Järvinen (s. 26. helmikuuta 1988 Pirkkala) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa SM-liigajoukkue Ilveksessä. Hän on joukkueen kapteeni. Järvinen on pelipaikaltaan keskushyökkääjä.

Järvinen pelasi uransa alussa Ilveksessä ja HPK:ssa ennen siirtymistään Tapparaan, jossa hän pelasi kahdeksan kautta ja voitti kaksi Suomen-mestaruutta. Vuodet 2019–2022 hän pelasi ulkomailla ennen siirtymistään Ässiin vuonna 2022. Ässissä hän pelasi neljä kautta 2022–2026, joista viimeiset kaksi kapteenina. Hän palasi kasvattajaseuraansa Ilvekseen vuonna 2026.

Maajoukkueessa Järvinen on voittanut alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa hopeaa vuonna 2006. Hän pelasi ensimmäiset MM-kilpailunsa 37-vuotiaana vuonna 2025.

Ura Seuraura Juniorivuodet ja aika Mestiksessä (2006–2011) Järvinen on Ilveksen kasvatti. Hän voitti vuonna 2006 B-nuorten Suomen-mestaruuden. Järvinen nostettiin seuran SM-liigarinkiin kaudeksi 2006–2007, jolloin hän pelasi SM-liigassa kolme runkosarjaottelua ilman tehopisteitä. Järvinen teki liigadebyyttinsä 5. lokakuuta 2006 Rauman Lukkoa vastaan. Hän pelasi kuitenkin suurimman osan kaudestaan vielä Ilveksen A-nuorissa, jonka paras pistemies hän oli tehoilla 15+27=42. Järvinen jakoi A-nuorten SM-liigan pistepörssin kahdeksannen sijan Ässien Mika Niemen kanssa.

Huhtikuussa 2007 Järvinen teki kolmivuotisen sopimuksen HPK:n kanssa, jonne hän siirtyi pitkän tähtäimen hankintana. Järvinen pelasi ensimmäisellä sopimuskaudellaan kolme SM-liigaottelua. Kauden 2008–2009 hän pelasi muutamia A-nuorissa vietettyjä otteluita lukuun ottamatta kokonaan lainalla Mestiksessä. Järvinen pelasi yhden ottelun Lempäälän Kisassa ja loput 32 ottelua Savonlinnan Pallokerhossa. Myös kausi 2009–2010 kului lähes kokonaan Savonlinnassa. Lainasopimus pidennettiin loppukautiseksi lokakuussa 2009. Järvinen pelasi myös yhden SM-liigaottelun HPK:ssa.

Kesäkuussa 2010 Järvinen teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen SaPKon kanssa. Joukkueen varakapteenina toiminut Järvinen teki kaudella 2010–2011 48 runkosarjaottelussa tehot 20+34=54, joilla hän voitti koko Mestiksen piste- ja syöttöpörssin ja palkittiin Jouni Rinne -palkinnolla. Maalipörssissä Järvinen sijoittui kolmanneksi. Hänet palkittiin myös kauden parhaana pelaajana Kultaisella kiekolla, parhaana hyökkääjänä Mika Helkearo -palkinnolla, herrasmiespelaajana Waltteri Immonen -palkinnolla sekä äänestettiin Mestiksen ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Järvinen onnistui tekemään kauden aikana myös ilmaveivimaalin 15. tammikuuta 2011 pelatussa vierasottelussa D Teamia vastaan.

Tappara ja kaksi Suomen-mestaruutta (2011–2019) Maaliskuussa 2011 Järvinen teki 1+1-vuotisen sopimuksen Tapparan kanssa. Hänen varsinainen SM-liigan tulokaskautensa 2011–2012 toi Järviselle 39 runkosarjaottelussa tehot 4+6=10. Hän teki liigauransa avausmaalin 9. joulukuuta 2011 Porin Ässiä vastaan. Hän teki ylivoimalla Tapparan 3–1-voittoon päättyneen ottelun voittomaalin. Järvinen palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kahden tähden tähtipelaajana. Hän pelasi kauden aikana myös yhteensä yhdeksän Mestis-ottelun verran lainalla LeKissä ja KooKoossa. Helmikuussa 2012 Järvinen teki 1+1-vuotisen jatkosopimuksen Tapparan kanssa.

Elokuussa 2012 Järvinen loukkasi kätensä European Trophy-ottelussa SC Berniä vastaan. Hän joutui veneluun murtuman vuoksi useaksi kuukaudeksi sivuun. Järvisen sovittiin siirtyvän jo kauden 2012–2013 kynnyksellä lainalle LeKiin, jossa hän kuntouduttuaan teki 12 ottelussa hienot tehot 4+12=16. Järvinen palasi SM-liigaan tammikuussa 2013. Hän pelasi runkosarjan aikana Tapparassa vain kahdeksan ottelua, mutta nousi pudotuspeleissä loukkaantumisten myötä aina ykkösketjuun saakka ja sai vastuuta myös ylivoimalla. Järvinen voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Huhtikuussa 2013 hän teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Tapparan kanssa. Saman vuoden lokakuussa sitä jatkettiin kolmella vuodella.

Kaudella 2013–2014 Järvinen nosti pelaajaprofiiliaan ja teki SM-liigan runkosarjassa tehot 8+30=38. Hän johti ns. "Särkänniemi-ketjua", jossa Järvisen laidoilla pelasi SM-liigan maalipörssinkin voittanut Olli Palola sekä Pekka Jormakka. Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Kaudella 2014–2015 Järvinen nousi Tapparan varakapteeniksi. Hän oli Mestarien liigassa joukkueen paras syöttäjä kuudella syöttöpisteellään. Järvinen voitti kauden päätteeksi jo kolmannen peräkkäisen SM-hopeansa. Kaudella 2015–2016 hän oli Tapparan kolmanneksi paras pistemies tehoilla 11+25=36. Mestarien liigassa Järvinen oli joukkueen paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 2+5=7. Hän voitti kauden päätteeksi Suomen-mestaruuden. Joulukuussa 2016 Järvinen teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Tapparan kanssa.

Järvinen jakoi kaudella 2016–2017 Tapparan sisäisen tehotilaston voiton Alexander Bonsaksenin kanssa lukemalla +23. Hän voitti kauden päätteeksi Suomen-mestaruuden. Kaudella 2017–2018, 20. lokakuuta 2017 Järvinen teki liigauransa ensimmäisen kypärätempun paikallisottelussa kasvattajaseuraansa Tampereen Ilvestä vastaan. Tappara voitti ottelun murskalukemin 8–1. Hänen ensimmäinen maalinsa syntyi ylivoimalla. Jari Grönstrand valitsi Järvisen ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi. Hän oli pudotuspeleissä seitsemällä syöttöpisteellään Tapparan paras syöttäjä Kristian Kuuselan ja Jukka Peltolan kanssa. Järvinen voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Kaudella 2018–2019 hän teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 10+30=40, joilla Järvinen oli Tapparan toiseksi paras pistemies Kristian Kuuselan jälkeen. Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia. Huhtikuussa 2019 Järvisen sopimus Tapparan kanssa purettiin yhteisymmärryksessä.

Vuodet ulkomailla (2019–2022) Kaudeksi 2019–2020 hän siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Saksan DEL-liigan Adler Mannheimiin. Järvinen voitti tehoilla 11+33=44 joukkueen sisäisen syöttöpörssin ja hän jakoi sisäisen pistepörssin kolmannen sijan Andrew Desjardins'n ja Matthias Plachtan kanssa. Kaudeksi 2020–2021 Järvinen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin SHL-liigan Malmö Redhawksiin.

Kaudeksi 2021–2022 Järvinen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella monikansallisen ICE Hockey Leaguen itävaltalaisjoukkue EC Salzburgiin. Neljännessä puolivälieräottelussa 15. maaliskuuta 2022 vieraissa tšekkiläistä Orli Znojmoa vastaan hän teki joukkueensa 0–1-voittomaalin jo 1.17 minuutin pelin jälkeen. Järvisen osuma ratkaisi Salzburgille välieräpaikan otteluvoitoin 4–0. Toisessa finaaliottelussa 7. huhtikuuta 2022 vieraissa unkarilaista Fehérvár AV19:ta vastaan hän sai syöttöpisteen kahteen Brian Leblerin tekemään maaliin, kun Salzburg voitti ottelun lukemin 3–5. Niistä jälkimmäinen jäi ottelun voittomaaliksi. Seuraavassa ottelussa 9. huhtikuuta 2022 Järvinen teki Salzburgin 2–1-voittomaalin vain 1.36 minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Joukkue voitti lopulta ICEHL:n mestaruuden seuraavan ottelun päätteeksi otteluvoitoin 4–0. Mestarien liigassa hän oli Salzburgin paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 1+8=9. Järvinen jakoi myös joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Thomas Rafflin kanssa lukemalla +5.

Ässien kapteenistoon (2022–2026) Järvinen palasi kaudeksi 2022–2023 SM-liigaan ja hän siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Ässiin. Järvinen nimettiin joukkueen varakapteeniksi. Kaudella 2023–2024 hän joutui lähes kahdeksi kuukaudeksi sivuun loukkaantumisen vuoksi marraskuussa. Järvinen voitti kuitenkin Ässien sisäisen piste- ja syöttöpörssin tehtyään 43 runkosarjaottelussa yhdeksän maalia ja yhteensä 34 tehopistettä, sekä sisäisen tehotilaston lukemalla +16. Kauden päätteeksi huhtikuussa 2024 Järvinen teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Ässien kanssa. Kaudeksi 2024–2025 Ässät nimesi Järvisen seuran uudeksi kapteeniksi Jesse Joensuun lopetettua uransa. Järvinen teki yhden kauden piste-ennätyksensä tehtyään 60 runkosarjaottelussa yhdeksän maalia ja 54 tehopistettä, joilla hän oli jälleen joukkueensa paras pistemies. Hän pelasi koko kauden ykkösketjussa yhdessä Lenni Hämeenahon ja Eemil Erholtzin kanssa, jotka myös tekivät piste-ennätyksensä. Järvinen oli kolme kautta peräkkäin Ässien tehokkain pelaaja pelattuaan täyden 60 ottelun runkosarjan ja tehden niissä 38 tehopistettä. Kauden päätyttyä Ässät vahvisti hänen jättävän seuran. Järvinen palkittiin SM-liigan herrasmiespelaajana Raimo Kilpiö -palkinnolla.

Paluu Ilvekseen (2026–) Kaudeksi 2026–2027 Järvinen palasi kasvattajaseuraansa Ilvekseen kaksivuotisella sopimuksella. Hänet nimettiin joukkueen kapteeniksi. Järvisestä tuli Ilveksen seurahistorian ensimmäinen toisen polven kapteeni, sillä hänen isänsä Kari toimi joukkueen kapteenina kaudella 1979–1980.

Maajoukkueura

Järvinen oli voittamassa alle 18-vuotiaiden MM-hopeaa vuonna 2006, jolloin hän voitti Suomen sisäisen syöttöpörssin ja jakoi sisäisen pistepörssin voiton Jan-Mikael Juutilaisen kanssa tehoilla 1+4=5. Yhteensä Järvinen pelasi yhdeksän nuorten ja 23 poikien maaottelua.

Huhtikuussa 2025 Järvinen kutsuttiin ensimmäistä kertaa Suomen A-maajoukkueeseen. Hänestä tuli 37-vuotiaana toiseksi vanhin ensikertalainen maajoukkueessa vuonna 1933 debytoineen Niilo Tammisalon jälkeen.

Muuta Järvinen on toisen polven liigakiekkoilija, sillä isänsä Kari Järvinen pelasi omalla urallaan Ilveksessä hyökkääjänä pudotuspelit mukaan lukien yhteensä 257 SM-liigaottelua. Hän toimi joukkueen kapteenina kaudella 1979–1980. Kari valmensi Jan-Mikael Järvistä Ilveksen A-nuorten apuvalmentajana kaudella 2006–2007. Hän toimii nykyään Ilveksen junioripäällikkönä. Jan-Mikaelin sisko Johanna on naimisissa viisi kautta Tapparan kapteenina toimineen Suomen A-maajoukkuehyökkääjä Jukka Peltolan kanssa. Jan-Mikael Järvinen ja Peltola pelasivat Tapparassa seitsemän kautta joukkuetovereina.

Järvinen on maininnut esikuvikseen Martin St. Louis'n ja Raimo Helmisen.

Tilastot 2005–2006 Ilves A-SM 38 5 11 16 16 3 0 0 0 0 U18 6 1 4 5 2 2006–2007 Ilves A-SM 41 15 27 42 34 4 0 1 1 6 Ilves SM-liiga 3 0 0 0 0 – – – – – Suomi U20 Mestis 1 0 0 0 2 – – – – – 2007–2008 HPK A-SM 41 6 21 27 26 8 2 3 5 2 HPK SM-liiga 3 0 0 0 0 – – – – – 2008–2009 HPK A-SM 7 2 2 4 4 – – – – – LeKi Mestis 1 0 0 0 2 – – – – – SaPKo Mestis 32 6 17 23 12 – – – – – 2009–2010 HPK A-SM 1 0 2 2 2 – – – – – HPK SM-liiga 1 0 0 0 0 – – – – – SaPKo Mestis 35 7 24 31 24 – – – – – 2010–2011 SaPKo (A) Mestis 48 20 34 54 2 4 0 1 1 2 2011–2012 Tappara SM-liiga 39 4 6 10 4 – – – – – LeKi Mestis 3 0 0 0 0 – – – – – KooKoo Mestis 6 2 1 3 0 – – – – – 2012–2013 Tappara SM-liiga 8 1 2 3 4 12 0 3 3 2 LeKi Mestis 12 4 12 16 4 – – – – – 2013–2014 Tappara SM-liiga 60 8 30 38 16 20 1 9 10 6 2014–2015 Tappara (A) SM-liiga 60 8 26 34 12 20 1 9 10 2 2015–2016 Tappara (A) SM-liiga 59 11 25 36 14 18 0 4 4 2 2016–2017 Tappara (A) SM-liiga 56 7 27 34 20 18 1 5 6 6 2017–2018 Tappara SM-liiga 49 8 21 28 41 16 3 7 10 6 2018–2019 Tappara (A) SM-liiga 60 10 30 40 34 11 0 5 5 6 2019–2020 Adler Mannheim DEL 52 11 33 44 8 – – – – – 2020–2021 Malmö Redhawks SHL 47 6 13 19 16 2 0 0 0 0 2021–2022 EC Salzburg ICEHL 46 4 18 22 0 12 2 6 8 0 2022–2023 Ässät (A) SM-liiga 57 2 19 21 18 8 0 2 2 2 2023–2024 Ässät (A) SM-liiga 43 9 25 34 12 – – – – – 2024–2025 Ässät (C) SM-liiga 60 9 45 54 24 10 2 5 7 0 MM 5 0 1 1 0 2025–2026 Ässät (C) SM-liiga 60 11 27 38 4 12 2 2 4 2 15 kautta yhteensä SM-liiga 618 87 283 370 203 145 10 51 61 34 6 kautta yhteensä Mestis 138 39 88 127 46 4 0 1 1 2 1 kausi yhteensä DEL 52 11 33 44 8 – – – – – 1 kausi yhteensä SHL 47 6 13 19 16 2 0 0 0 0 1 kausi yhteensä ICEHL 46 4 18 22 0 12 2 6 8 0

Lähteet

Viitteet

Luokka:Suomalaiset jääkiekkoilijat Luokka:Raimo Kilpiö -palkinnon voittajat Luokka:Vuonna 1988 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt