Juhana III (, ennen kuninkaaksi tuloa Juhana Herttua); (20. joulukuuta 1537 Stegeborgin linna, Itä-Götanmaa, Ruotsin kuningaskunta – 17. marraskuuta 1592 Tre Kronor linna, Tukholma) oli Ruotsin kuningas vuosina 1568–1592. Hän oli myös Suomen herttua vuosina 1556–1563. Juhana otti itselleen vuonna 1581 arvonimen Suomen suuriruhtinas.Nordisk Familjebok: "Titeln storfurste af Finland antogs af Johan III 1581 och ingick sedan i svenska konungatiteln, tills Finland af träddes (1809)."
Suku ja koulutus Juhana oli kuningas Kustaa I Vaasan ja tämän toisen puolison, kuningatar Margareta Eriksdotter Leijonhufvudin vanhin lapsi. Hänen neljä vuotta vanhempi velipuolensa oli Eerik XIV isänsä enimmäisestä avioliitosta. Hänellä oli kymmenen sisarusta, joista veljiä olivat Sten, Magnus ja Kaarle, josta tuli kuningas Kaarle IX. Hänen sisariaan olivat Katariina, Cecilia, Sofia, Anna ja Elisabet.
Yhdessä velipuolensa Eerikin kanssa hänet kasvatettiin renessanssin hengessä pommerilaisen Georg Normanin laatiman kunnianhimoisen opinto-ohjelman mukaisesti.
Eerikin tavoin Juhana sai isältään jo varhain käytännön koulutusta hallinnossa ja taloudenpidossa. 15-vuotiaana hän kirjoitti kuitteja rahasuorituksista ja tavaratoimituksista ja allekirjoitti ne nimellä Iohannes. Hänet ja Eerik määrättiin yhdessä Salan hopeakaivokseen. Kuningas piti heidät myös ajan tasalla ulkopoliittisista kysymyksistä ja halusi kuulla heidän mielipiteensä. Huhtikuussa 1555 saatiin tieto, että venäläiset olivat ylittäneet rajan Suomeen. Elokuussa kuningas matkusti sinne perheineen vakavasti käsittelemään Venäjän kysymystä. Ruotsissa Eerik huolehtisi yhdessä drotsi Per Brahe vanhemman kanssa hallinnosta kuninkaan lähes vuoden kestäneen poissaolon aikana.
Liivinmaan ritarikunnan valtuuskunnan saapumisen Turkuun jälkeen välittömästi käydyt neuvottelut, jotka olivat hajaantumisprosessissa, kuningas luovutti Juhanalle 21. elokuuta 1555, jonka täytyi näin oppia ensimmäiset läksynsä neuvottelijana. Liivinmaalaisilla ei ollut mahdollisuutta tarjota virallista liittoa, jota Ruotsin osapuoli halusi, ritarikunnan suurmestarin äskettäin Venäjän kanssa solmiman rauhan jälkeen. Tästä huolimatta kuningas päätti aloittaa sodan hyökkäyksellä Laatokan ja Nevan suuntaan, huonosti valmistellulla ja epäonnistuneella niin kutsutulla Pähkinälinnan retkikunnalla.
Suomen herttua pienoiskuva|211x211px|Rekonstruktio Juhanan Suomen herttuana käyttämästä vaakunasta. Alaosassa Pohjois-Suomen ja Etelä-Suomen vaakunat.Juhana III:n isä Kustaa Vaasa perusti vuonna 1556 kolme melko itsenäistä herttuakuntaa, Itä-Götanmaan, Södermanlannin ja "Suomen", joka käsitti Turun ja Kokemäenjoenkartanon linnaläänin (Satakunnan historiallinen maakunta) sekä Ahvenanmaan ja hieman myöhemmin myös läntisen Uudenmaan.
Suomen herttuaksi tuli Juhana, joka hallitsi lisäksi koko Suomea käskynhaltijana, 27. kesäkuuta 1556. Kuninkaan käskyn mukaan läänitykseksi myönnettiin Turun lääni ja Ahvenanmaa niin, että hän ja hänen miespuoliset jälkeläisensä saavat nauttia, käyttää ja pitää mainittua lääniä oikeuksineen ja vuotuisine veroineen ilman mitään poikkeusta'''. Juhana määrättiin 29. kesäkuuta 1556 käskynhaltijaksi myös muuhun osaan Suomea, joka ei kuulunut hänen aikaisemmin määrättyyn herttuakuntaansa. Palattuaan Suomen tarkastusmatkaltaan Ruotsiin kesällä 1556 kuningas Kustaa ei jättänyt poikansa asioiden hoitoa tälle itselleen, ja todellisuudessa hoiti ainakin aluksi itse tärkeimmät Suomen asiat. Hän huolehti omaisuuden ja sotilaiden toimittamisesta sinne, hän huolehti kivenhakkaajien ja kirvesmiesten lähettämisestä Turkuun, jossa Juhanalla oli "melko huonokuntoisia taloja ja asuntoja asuttavana" (Turun linna), ja hän järjesti pojalleen kansliahenkilökuntaa ja tarvittaessa lääkärin. Hän myös valvoi ja tarkisti voutien perintätoimia ja rekistereitä.
Kuningas Kustaa laajensi herttuakuntaa muuhun osaan Suomea 7. syyskuuta 1557 tehtyään sinne tarkastusmatkan. Kokonaisuuteen kuului siitä alkaen Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Raaseporin lääni sekä Vihdin ja Lopen pitäjät. Häme, Savo, Pohjanmaa ja Karjala eivät siis kuuluneet herttuakuntaan.
Tehtyään tutustumismatkoja herttuakunnassaan ja vietettyään lähes kaksi kuukautta Viipurissa Juhana asettui Turun linnaan noin 1. marraskuuta 1556 alkaen. Hän perusti sinne talouden ja perheen yhdessä tukholmalaisen rakastajattarensa, kuningatar Katariina Stenbockin vaatekamaripiika Karin Hansdotterin kanssa, jonka kanssa hänellä oli ainakin neljä lasta ennen syksyä 1561. Juhanan hallituskaudella Turun linnaa kunnostettiin. Salit koristeltiin maalauksilla ja arvokkailla seinävaatteilla, juhlissa käytettiin suuria hopeisia tarjoiluastioita, rakennettiin turnajaiskenttä sekä metsästysretkiä järjestettiin Turusta ja Ulvilasta käsin, jossa Juhana mielellään yöpyi. Kirjastossa oli kokoelma kirjoja, jotka vastasivat aikansa korkeimman sivistyksen tasoa.
Turun kaupungin katsotaan kukoistaneen tänä aikana. Suuri hovi, johon kuului 262 henkilöä vuonna 1563 ja Juhanan intohimo rakentamiseen ja loistoon antoivat töitä erilaisille käsityöläisille sekä tuloja kauppiasporvaristolle hovin tarpeisiin tarvittavien tavaroiden toimittamisessa. Juhana-herttuan hyvistä suhteista Turun porvaristoon on paljon todisteita. Herttuakautensa aikana, toisin kuin hallituskautensa aikana, Juhanan talous oli tasapainossa ja hän pystyi elättämään itsensä. Juhana perusti Porin kaupungin muutettuaan sen sijainnin Ulvilasta, ja Tammisaaren kaupunki elpyi. Hän huolehti kaupungin teollisuudesta myöhemminkin. Tämän aktiivisen huolenpidon hyötyjen olisi piti olla suuremmat kuin ne haitat, joita herttuakunnan tullirajat muun Suomen kanssa aiheuttivat.
Suhteista Venäjään ja Liivinmaahan tuli yhä hallitsevampi kysymys Juhanalle, mikä käy ilmi isän eli kuningas Kustaan hänelle antamista tiedoista. Paikan päälle lähettämiensä asiantuntijoiden Puolan kuningaskunnan asevarustelusta Liivinmaalla antamien raporttien perusteella Juhana pyrki vaikuttamaan isäänsä puuttumaan asiaan jollain tavalla. Kuningas oli täynnä epäluottamusta ja halusi ehdottomasti säilyttää rauhan Venäjän kanssa eikä nähnyt Ruotsin voittavan asiassa mitään, mutta suositteli tiedonhankinnan jatkamista. Joulukuussa 1557 Juhanan kertoi isälleen Pozwolissa tehdystä Liivinmaan ritarikunnan ja Puolan kuningaskunnan välisestä sopimuksesta, jossa oli solmittu liitto uhitteluna Venäjälle. Uuden vuoden 1558 tienoilla venäläiset joukot hyökkäsivät Liivinmaalle ja valloittivat toukokuussa Narvan, mikä oli erittäin merkittävä valloitus, joka vaikutti koko lännen kannalta tärkeään Venäjän kauppaan.
Keväällä 1558 kuningas Kustaa alkoi osoittaa voimakasta tyytymättömyyttään Juhanaa kohtaan. Hän valitti huonosta raportoinnista ja siitä, että Juhana istui liian hiljaa Turun linnassa, mutta ennen kaikkea alkoi ymmärtää, että hänen poikansa harjoitti jo itsenäistä ulkopolitiikkaa. Heinäkuussa hän lähetti laajan kehotuskirjeen, jossa hän varoitti jyrkästi taloudellisista toimista Liivinmaan ritarikunnan suurmestarin kanssa ja niiden mahdollisista vaikutuksista rauhaan Venäjän kanssa. Hän muistutti Juhanaa tämän siteistä. Juhana ei juurikaan kuunnellut isällistä kehotusta, vaan puhui itsepintaisesti Liivinmaan ritarikunnan tarjoamasta "kauniista tilaisuudesta ja mahdollisuudesta". Heinäkuun lopussa kuningas tiivisti huolensa Juhanan Liivinmaan politiikasta yhdeksään kohtaan ja päätti kirjeen kuuluisin sanoin: "Rakas poika, me olemme yllättyneitä siitä, että sinä olet niin halukas etsimään ja kaipaamaan epäonnea, kuten kävi myös meidän ollessamme Suomessa, ettet saanut rauhaa ennen tuon riidan alkua. Sama voi olla nyt liiviläisten laita... Olisi hyvä, jos kuuntelisit muiden neuvoja".
[ "Käre son, oss förundrer ock, att du äst så heter till att trängte och längte efter olycken, såsom ock skedde, när vi vore i Finland, att du hade ingen ro förr än den fejden kom uppå gång. Uti like måtte sker det ock nu med de livländer ... Vore väl gott, att du lydde anners råd".]Kuningas Kustaan sydän kuitenkin aina sykki Juhanalle, ja seuraavana päivänä hän kirjoitti lyhyen selittävän kirjeen, jossa hän totesi, että tarkoituksena oli ollut vain varoittaa isällisesti kaikista vaaroista.
Jo uutenavuotena 1558 voidaan jäljittää vihje siitä, että Juhana isänsä selän takana piti velipuolensa Eerikin ajan tasalla Liivinmaan asioista ja jatkoi erityisten viestien lähettämistä asiasta Eerikille. Juhana pystyi pysymään ajan tasalla muuttuvista ja monimutkaisista tapahtumista Turun näkökulmastaan melko nopeasti. Hän oli jo varhaisessa vaiheessa suunnitellut hankkivansa tiettyjä alueita vakuudeksi Liivinmaan ritarikunnan konkurssipesältä lainoja vastaan. Hänelle oli annettu itsenäinen hallinnollinen tehtävä ennen vanhempaa velipuoltaan. Hänen halunsa Ruotsin kruunusta riippumattomaan valta-asemaan oli erittäin voimakas.
Toukokuussa 1559 Juhana purjehti Turusta Ruotsiin, ja kesäkuussa veljekset tapasivat kuninkaan, valtaneuvos Sten Erikssonin (Leijonhufvud) ja valtaneuvos Svante Steninpoika Sturen Stegeborgin linnassa. Ilmeisesti Juhana aloitteesta päätettiin, että häntä "käytettäisiin lähettiläänä" Englantiin edistämään velipuolensa, herttua Eerikin suurta unelmaa avioliitosta kuningatar Elisabet I:n kanssa. On huomionarvoista, että kuningas Kustaa suostuteltiin investoimaan tähän arvokkaaseen suunnitelmaan. Hänen on täytynyt tuntea varmuutena, että hänen lankonsa Sten Eriksson seuraisi häntä matkalla, ja lisäksi, kuten eräästä hänelle osoitetusta kirjeestä käy ilmi, hän olisi toivonut, että "rakas poikamme Juhana voisi myös tulla avioliiton kautta johonkin maahan, josta hän olisi tyytyväinen". Juhanalle tilaisuuden päästä matkustamaan ulkomaille on täytynyt olla erittäin stimuloiva. Laivue lähti Älvsborgista Hallandista 11. syyskuuta 1559, ja 17. syyskuuta he olivat jo saapuneet Englantiin.
Juhanan pätevyydestä kertoo paljon se, että säästäväinen ja epäluuloinen velipuoli Eerik hyväksyi hänet edustajakseen ja lähettilääkseen. Jotkut ulkomaalaiset arvioivat Juhanan persoonallisuutta ylistäen hänen lahjakkuuttaan, eleganttia ja rentoa latinan taitoaan ja miellyttävää puhetapaansa. Ranskalainen humanisti kuvailee häntä suoraryhtiseksi ja pitkäkasvuiseksi (hautaustoimiston mukaan 171 cm), vaaleaihoiseksi ja tyylikkääksi käytöstavoiltaan. Kuten ruotsalaisilla yleensä, hänellä oli liian lyhyt nenä ja hieman liian ulkonevat ylähampaat. Hänen saapumistaan Lontooseen pidettiin vaikuttavana, ja hän näyttää saavuttaneen hyvän maineen Lontoossa vilkkaan hovielämään osallistumisensa ansioista (metsästysseurueet, pallopelit, ylelliset juhlat) ja anteliaisuutensa kalliiden lahjojen suhteen. Lähes vastatoimena Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan katolilaista kosijaa (Itävallan arkkiherttua Kaarle II Frans, 1540–1590) vastaan hän esitti joulukuussa 1559 ehdotuksen Englannin ja Ruotsin välisten suhteiden sääntelyksi, joka oli täynnä mahtipontisia lupauksia. Ehdotus ei ollut realistinen kuningas Kustaalle eikä varsinkaan edes Eerikille, vaikka tämä olisi ollut valmis menemään pitkälle tässä asiassa. Juhanan olisi myös pitänyt osallistua suuren puheen laatimiseen, jonka Lontoon pysyvä Ruotsin lähettiläs Dionysius Beurraeus piti kuningattaren neuvostolle 3. huhtikuuta 1560. Puheessa korostettiin muun muassa Ruotsin ja Englannin välisen unionin merkitystä Venäjän kaupalle. Juhana oli Lontoossa vielä 12. huhtikuuta, ja runsas kaksi viikkoa myöhemmin 30. huhtikuuta 1560 hän päiväsi ensimmäisen kirjeensä Ruotsissa Älvsborgin linnassa Hallandissa.
Juhana-herttua asui vakituisesti Turun linnassa vuosina 1556–1563 ollen ilmeisesti ainoa Ruotsin kuningas, joka on asunut Suomessa. Hän harjoitti velipuolensa mielestä liian itsenäistä politiikka ja vuonna 1563 kuningas Eerik XIV vangitutti Juhanan syytettynä maanpetoksesta ja riisti häneltä Suomen herttuakunnan. pienoiskuva|Juhana III, Johan Baptista van Utherin mukaan.
Avioliitot ja jälkeläiset