Traaginen sankari on kirjallisuudessa tai näyttämötaiteessa tragedian eli murhenäytelmän päähenkilö tai sankarihahmo, joka olisi muuten täydellinen, mutta hänellä on kohtalokas heikkous, joka johtaa lopulta sankarin tuhoon.
Traagisen sankarin käsite luotiin Antiikin Kreikan tragedioissa, ja Aristoteles määritteli sen Runousopissaan. Aristoteleen traagisella sankarilla oli neljä perusominaisuutta: hyvyys, ylivertaisuus, traaginen heikkous sekä tietoisuus omasta heikkoudestaan ja vääjäämättömästä tuhostaan. Antiikin tragedioissa mytologiset sankarit kävivät toivotonta taistelua hybristä eli ylimielisen itsevarmuuden aiheuttamaa vääjäämätöntä rangaistusta vastaanCastrén ja Pietilä-Castrén 2000, s. 592. Yleensä traagisen heikkouden tajuaminen johti katharsikseen.
Näyttämötaiteessa noudatettiin pitkään orjallisesti Aristoteleen perinteitä, mutta Shakespeare lopulta laajensi niin tragedian kuin traagisen sankarin käsitettä. Esimerkiksi Macbethiltä puuttuu kaksi klassisen traagisen sankarin ominaisuutta: hän ei ole hyvä eikä ylivertainen.
Renessanssin, valistuksen ja romantiikan jälkimainingeissa syntyi moderni käsitys traagisesta sankarista. Ajatuksena oli, että päähenkilön ei tarvitse olla ylevä ja merkittävä, vaan hän voi olla myös vähäpätöinen hahmo. Hän voi kuolla tajuamatta kohtaloaan ja kärsiä voimatta vaikuttaa itse tapahtumien kulkuun. Tarina voi päättyä ilman vapauttavaa lopetusta. Tällainen uusi traaginen sankari on itse asiassa antisankari.
Traagisuuteen liittyy usein ylevää suuruutta, joka kiehtoo ihmisiä. Traagisten hahmojen vetovoimaa on selitetty eri tavoin. Vahingoniloteorian mukaan ihminen tuntee mielihyvää kiihdyttävistä ja kärsimystä sisältävistä tapauksista, kunhan on itse niiltä suojassa. Oikeudenmukaisuus- tai syyllisyysteorian mukaan ihmiset etsivät traagisten sankarien elämästä syyllisyyttä tai rikosta, jonka vuoksi kärsimys on oikeutettu rangaistus. Esteettisen suhtautumisen teorian mukaan traagisten tunteiden arvostuksessa nähdään arvo sinänsä.Hosiaisluoma 2003, s. 940-941
Jokainen aikakausi määrittelee traagisen sankarin uudelleen. Seuraavat piirteet ovat kuitenkin yleensä tyypillisiä tragedian päähenkilölle:
Hänen täytyy kärsiä Hän on alusta asti tuomittu Hän on pohjimmiltaan jalo Hänen tarinansa herättää pelkoa ja sääliä Hänellä on vapaa tahto, vaikka hän onkin ennalta tuomittu
Tunnettuja traagisia sankareita Oidipus (Kuningas Oidipus) Kullervo (Kalevala) Lancelot (Tarinat pyöreän pöydän ritareista) Túrin Turambar (Silmarillion) Anakin Skywalker (Tähtien sota -elokuvasarja) Max Payne (Max Payne -pelisarja)
Lähteet Castrén, Paavo ja Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Otava 2000. Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuuden sanakirja. WSOY. Helsinki 2003. .
Viitteet
Luokka:Perushahmot