Paljakkakylmänperhonen (Oeneis bore) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen.
Koko ja ulkonäkö
Paljakkakylmänperhosen siipien kärkiväli on noin 37–48 mm ja naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipisuomut irtoavat helposti ja siivet muuttuvat varsin pian läpikuultaviksi. Siipien yläpinnan pääväri on tasaisen kellanharmaa. Silmätäplät puuttuvat, mutta joskus harvoin etusiiven yläpuolella, viidennessä siipisarassa erottuu pieni valkoteräinen silmätäplä. Siipien postdiskaalialassa on heikko kellertävä juova, joka erottuu naarailla selvemmin, koirailla on erityisesti etusiivissä tällä alueella vain heikkoja läiskiä. Takasiiven alapinnalla on tiheämmästä kuvioinnista muodostuva epäselvä ruskea keskijuova, jossa on ainakin ulkopuolella erottuva valkoinen reuna. Takasiiven ulkoreunassa on tumma juova, joka jakaantuu vaihtelevissa määrin täpliksi.Svenska fjärilar s. 341. s. 153–154.
Levinneisyys ja lentoaika
Paljakkakylmänperhonen esiintyy sirkumpolaarisesti Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Fennoskandiassa se esiintyy 67° leveyspiirin pohjoispuolisilla vuoristo- ja tunturialueilla. Suomessa lajia tavataan lähinnä vain Tunturi-Lapissa, eteläisimmät havainnot ovat Muonion, Kittilän, Sodankylän ja Savukosken alueelta. Lentoaika on kesä–heinäkuussa riippuen esiintymisalueesta ja säistä. Suomessa paras lentoaika on yleensä kesäkuun lopulta heinäkuun puoliväliin.PerhoswikiPertti Pakkanen: paljakkakylmänperhonen
Elinympäristö ja elintavat
Paljakkakylmänperhosen elinympäristöä ovat tundra, vuoristojen kiviset rinteet, tunturimaastossa lakiosien kuivat niittymäiset alueet ja kivikot sekä koivuvyöhykkeessä kuiva kangasmaasto. Laji talvehtii kahdesti toukkana, ensimmäinen talvehtiminen tapahtuu keskenkasvuisena ja toinen täysikasvuisena.Norges sommerfugler
Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 461. .
Ravintokasvi
Toukan ravintokasveja ovat erilaiset heinälajit (Poaceae), esimerkiksi lampaannata (Festuca ovina).
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen Perhoset: Paljakkakylmänperhonen LuontoPortti: Paljakkakylmänperhonen (Oeneis bore) Butterflies and Moths of North America University of Alberta Bestimmungshilfe des Lepiforums
Luokka:Heinäperhoset