Charles Monroe Schulz (lempinimi Sparky; 26. marraskuuta 1922 Minneapolis, Minnesota, Yhdysvallat – 12. helmikuuta 2000 Santa Rosa, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä, joka loi strippisarjakuvan Tenavat (Peanuts) ja piirsi sitä vuosina 1950–1999. Hän teki kaikki 17 897 strippiä yksin ilman avustajia ja jatkoi sarjan piirtämistä melkein kuolemaansa asti. Tenavat oli pitkään maailman luetuin sanomalehtisarjakuva ja Schulz aikansa menestynein sarjakuvantekijä. Tenavien lisäksi Schulz piirsi 1940- ja 1950-luvuilla eräitä muita, lyhytaikaisia sarjoja.
Elämä Lapsuus ja nuoruus Charles M. Schulz syntyi Minneapolisissa Yhdysvaltain Minnesotassa 26. marraskuuta 1922.Sarah Boxer: Charles M. Schulz, `Peanuts' Creator, Dies at 77 New York Times 14.2.2000. Viitattu 5.10.2014. Hänen isänsä Carl Schulz (1897–1966) oli Saksassa syntynyt mutta Yhdysvalloissa lapsesta saakka asunut siirtolaisperheen poika, joka toimi parturina ja piti vuodesta 1918 alkaen omaa parturiliikettä lähes koko elämänsä ajan. Charles Schulzin äiti Dena Halverson (1893–1943) kuului norjalaiseen sukuun. Halversonit olivat asuneet Yhdysvalloissa yhden sukupolven Schulzeja kauemmin ja viljelivät maata Keskilännessä. Isä Carl Schulz pyrki ensimmäisen maailmansodan jälkeen monien muiden amerikansaksalaisten tavoin häivyttämään kokonaan saksalaisen taustansa, vaikka hankkikin itselleen Yhdysvaltain kansalaisuuden vasta vuonna 1935. Koska Charles Schulz vietti lapsena paljon aikaa äitinsä suvun piirissä, hän mielsi itsensä sukujuuriltaan norjalaiseksi eikä saksalaiseksi.Michaelis 2008, s. 9–11, 14–15, 27, 68, 130, 361.Marschall 2007, s. 305.November 26, 1922 Charles M. Schulz -museo. Viitattu 8.12.2014. Schulz oli vanhempiensa ainoa lapsi.Michaelis 2007, s. 296–297. Hän kertoi myöhemmin ihailleensa omaa isäänsä ja tämän korkeaa työmoraalia.Marschall 2007, s. 306.
Schulz sai tiettävästi lempinimen ”Sparky” suositussa Kalle Kehveli (Barney Google) -sarjakuvassa esiintyneen Spark Plug (”Sytytystulppa”) -nimisen hevosen mukaan. Perheessä kulkeneen tarinan mukaan lempinimen olisi antanut eräs hänen enoistaan vain pari päivää hänen syntymänsä jälkeen. Schulz tunnettiin koko loppuikänsä ystävien ja perheen kesken Sparkyna.Michaelis 2008, s. 12–13. Sillä nimellä hän myös signeerasi ensimmäisen sarjakuvansa Li’l Folks.Michaelis 2008, s. 171.
thumb|Kuva Schulzista hänen high schoolinsa vuosikirjassa. Eräitä lyhyitä välivaiheita lukuun ottamatta Schulzin isän parturiliike toimi miltei puoli vuosisataa Saint Paulin keskustassa Selby Avenuen ja Snelling Avenuen kulmassa. Schulzin perhe asui eri paikoissa Minneapolisin ja Saint Paulin muodostaman kaksoiskaupungin alueella. Vuosina 1929–1931 perhe asui Needlesin pikkukaupungissa itäisessä Kaliforniassa, jossa Carl Schulz piti parturinliikettä lankonsa kanssa. Charles Schulz ei viihtynyt Needlesissä, mutta vuosia myöhemmin hän käytti paikannimeä sarjakuvassaan sijoittaessaan Ressun veljen Rempun (Spike) asumaan sinne. 1930-luvun laman aikana Schulzin perheen toimeentulo oli turvattu, sillä Carl Schulzin parturinliike pysyi kannattavana ja hän sai omistajana pääosan tuotoista.Michaelis 2008, s. 9–14, 38–40, 47–48, 60.
Schulz oli lahjakas oppilas, ja peruskoulussa hänet siirrettiin kahdesti ylemmälle luokalle.1940 Charles M. Schulz -museo. Viitattu 8.12.2014. Tämän vuoksi hän oli junior high schooliin mennessään luokkansa nuorin ja pienin poika. Tämä sai hänet kärsimään kouluaikoinaan yksinäisyydestä, epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta – samoista tunteista, joita hän myöhemmin käytti sarjakuvassaan ja varsinkin sen päähenkilössä Jaska Jokusessa. Hän sai muutenkin nuoruuden kokemuksistaan sarjaansa monia ideoita. Hän kertoi esimerkiksi olleensa lapsena baseball-joukkueessa, joka hävisi kerran ottelun juoksuin 40–0.Celebrating Peanuts 60 years, s. 87–88.
Sota-aika thumb|pysty|Schulz armeija-aikanaan. Käytyään high schoolin loppuun vuonna 1940 Schulz jäi asumaan vanhempiensa luo. Hän työskenteli kauppa-apulaisena ja muissa sekalaisissa töissä Saint Paulissa, kunnes hänet 20 vuotta täytettyään kutsuttiin armeijaan. Yhdysvallat oli tuolloin jo liittynyt toiseen maailmansotaan. Schulz oli ensimmäiset kuukaudet koulutuksessa läheisessä Fort Snellingissä, mistä hänet siirrettiin maaliskuussa 1943 Camp Campbelliin Kentuckyn ja Tennesseen rajalle. Schulzin äiti kuoli 50-vuotiaana kohdunkaulansyöpään pari päivää ennen poikansa lähtöä Saint Paulista.Michaelis 2008, s. 96, 114–115, 123–125, 128–131.
Campbellin koulutusleirillä Schulz yleni ylikersantiksi, ja hänestä tehtiin uusien alokkaiden kouluttaja, joten häntä ei lähetetty taistelukentälle Eurooppaan muun ikäluokkansa mukana vuoden 1944 alussa, vaan vasta vuotta myöhemmin. Konekivääriryhmän johtajaksi kommennettuna hän saapui Ranskaan keväällä 1945 Yhdysvaltain 20. panssaridivisioonan mukana. Hänen yksikkönsä siirrettiin etulinjaan vasta sodan viimeisten viikkojen aikana amerikkalaisten edetessä Baijeriin, jossa ei enää juurikaan ollut saksalaisten vastarintaa. Schulz ei joutunut sodan aikana yhteenkään varsinaiseen taisteluun lukuun ottamatta erästä lyhyttä ammuskelua kahden saksalaisen sotilaan kanssa, jotka antautuivat melkein heti. Hän sai kuitenkin sodan päätyttyä Combat Infantryman Badge -kunniamerkin, josta hän oli loppuelämänsä ajan hyvin ylpeä. Hän kertoi itseluottamuksensa vahvistuneen ensimmäisen kerran armeija-aikana. Schulz palasi kotiin marraskuussa 1945, mutta virallisesti hänet kotiutettiin tammikuussa 1946.Michaelis 2008, s. 137, 143–151, 153, 156.
Piirtäjänä ennen Tenavia Schulz oli lapsesta alkaen innokas sarjakuvien lukija, ja hän kiinnostui piirtämisestä jo kouluaikanaan. Hänen lapsuutensa lempisarjakuvia olivat muun muassa Mikki Hiiri, Kippari-Kalle, Timi Topakka (Tim Tyler’s Luck), Percy Crosbyn Skippy, seikkailusarja Buck Rogers sekä Roy Cranen ja J. R. Williamsin sarjakuvat. Myöhempiä suosikkeja olivat Al Cappin Li’l Abner, Milton Caniffin sarjakuvat sekä George Herrimanin Krazy Kat, jonka Schulz tosin sanoi löytäneensä vasta sodan jälkeen.Marschall 2007, s. 308–311. Schulz ryhtyi opettelemaan piirtämistä 11-vuotissyntymäpäivälahjakseen saamastaan sarjakuvapiirtäjä Clare Briggsin tekemästä oppikirjasta How to Draw Cartoons.Michaelis 2008, s. 71. Armeija-aikanaan Schulz ihaili Bill Mauldinin sotilasaiheisia pilapiirroksia. Hän viittasi myöhemmin Mauldiniin kymmeniä kertoja Tenavissa.1936 Charles M. Schulz -museo. Viitattu 8.12.2014.
Ensimmäisen julkaistun piirroksensa Schulz teki jo 14-vuotiaana. Se oli lukijoiden lähettämiä tarinoita ja kuvia sisältäneessä syndikoidussa Ripleyn usko tai älä! (Ripley’s Believe It or Not!) -sarjassa 22. helmikuuta 1937 julkaistu piirros Schulzin perheen koirasta Spikesta, joka kuvatekstin mukaan ”syö neuloja, nastoja, ruuveja ja partateriä”. Schulzin ainoa varsinainen koulutus sarjakuvien piirtämiseen oli hänen vuosina 1940–1941 käymänsä kirjekurssi, ja lisäksi hän suoritti myöhemmin pari lyhyttä iltaluentokurssia. Piirtäjänuransa alkuvaiheessa Schulz kohtasi vastoinkäymisiä. Koulun päättäjäisvuonna hänet kutsuttiin osallistumaan koulunsa Saint Paulin Central High Schoolin vuosikirjan kuvitukseen, mutta yhtäkään hänen piirroksistaan ei julkaistu. Koulun jälkeen hän lähetti vuosien ajan säännöllisesti huonolla menestyksellä pilapiirroksiaan eri lehdille julkaistaviksi ja tarjosi useita kertoja sarjakuvaideoitaan sarjakuvasyndikaateille, jotka eivät kelpuuttaneet niitä.Michaelis 2008, s. 71, 78, 93, 101–104, 110–112, 117–119, 121–122, 159–160, 173–176, 179, 185.
Sodan jälkeen Schulz onnistui ensi kerran työllistämään itsensä piirtäjänä. Vuosina 1946–1947 hän toimi Saint Paulissa ilmestyneen Topix-nimisen vahvasti uskonnollisen katolisen sarjakuvalehden puhekuplien tekstittäjänä ja piirsi eräitä ruutuja saman kustantamon julkaisemaan kommunisminvastaiseen Is This Tomorrow? -sarjakuvaan. Katolisuutta vierastanut Schulz suostui työhön sillä ehdolla, että saisi piirtää kerran kuussa ilmestyneeseen Topixiin omaa sarjakuvaa. Just Keep Laughing -niminen yhden ruudun vitsejä sisältänyt vitsisarja ilmestyikin kaksi kertaa keväällä 1947, helmikuussa ja huhtikuussa, ja se oli Schulzin ensimmäinen varsinainen julkaistu sarjakuva.Michaelis 2008, s. 161, 164–167, 170, 181–184
Kesällä 1946 Schulz pääsi ohjaajaksi Minneapolisissa toimivaan Art Instructioniin, joka tarjosi maksullisia piirustuskirjekursseja. Schulz itse oli käynyt saman laitoksen kirjekurssin viisi vuotta aiemmin. Hänen työnään oli arvostella valmiin asteikon pohjalta kurssilaisten lähettämiä mallipiirroksia ja laatia niihin standardivastauksia. Koulu tunnettiin kautta maan lehdissä julkaisemistaan Draw me! (”Piirrä minut!”) -mainoskilpailuista, joilla ihmisiä houkuteltiin suurin lupauksin maksullisille kirjekursseille.Michaelis 2008, s. 281–283. Art Instructionissa Schulzin eräänlaisena mentorina toimi alkuvaiheessa sarjakuvapiirtäjä Frank Wing, vaikka heillä olikin erilaiset näkemykset oikeasta tyylistä.Kidd (toim.) 2001. Koulun muut ohjaajat muodostivat vuosien ajan Schulzin ystäväpiirin, ja Schulz nimesi sittemmin useat Tenavien hahmoista heidän mukaansa.1946–1947 Charles M. Schulz -museo. Viitattu 8.12.2014.
Schulzin ensimmäinen pitkäikäisempi sarjakuva oli lapsihahmoista kertonut vitsisarja Li’l Folks, jonka jokainen numero sisälsi useita irrallisia yhden ruudun vitsejä. Sarja toimi monessa suhteessa Tenavien edeltäjänä, vaikka ilmestyikin eri muodossa.Charles M. Schulz: Li'l Beginnings Fivecentsplease.org. Viitattu 8.12.2014. Kidd (toim.) 2001, Li’l Folksia koskevat sivut. Ensimmäiset stripit ilmestyivät kesäkuussa 1947 Minneapolis Star Tribunessa nimellä Sparky’s Li’l Folks. Koska lehden julkaisija ei halunnut antaa sarjalle vakituista paikkaa, Schulz tarjosi sitä kilpailevalle St. Paul Pioneer Pressille, jossa sarja ilmestyi viikoittain 22. kesäkuuta 1947 alkaen naistenosaston täytteenä.Michaelis 2008, s. 170–171. Keväällä 1948 hän sai ensimmäisen kerran myös yhden pilakuvansa julkaistua The Saturday Evening Postissa. Sekin oli hassunnäköistä suuripäistä lasta esittänyt piirros.Michaelis 2008, s. 185–186. Seuraavan kahden vuoden aikana hän sai myytyä Postille kaikkiaan 17 yksittäistä piirrosta, joista viimeinen ilmestyi heinäkuussa 1950.
Heinäkuussa 1948 Scripps-yhtymään kuulunut Newspaper Enterprise Association -syndikaatti tarjoutui ottamaan Li’l Folksin levitykseensä, ja Schulz ehti jo allekirjoittaa sopimuksen. Syndikaatti kuitenkin perääntyi sopimuksesta ja maksoi hänelle sadan dollarin hyvityksen. Harmikseen Schulz ei saanut Li’l Folksista sen kolmen ilmestymisvuoden aikana minkäänlaista palautetta lukijoilta. Kun St. Paul Pioneer Pressin toimitus lisäksi kavensi sarjalle varatun tilan kolmen palstan leveydestä kahteen, Schulz päätti lopettaa sen tekemisen syksyllä 1949.Michaelis 2008, s. 198–201. Viimeiset Li’l Folks -stripit ilmestyivät tammikuussa 1950. Seuraavaksi Schulz tarjoutui piirtäjäksi kirkkonsa Church of Godin lehteen, Andersonissa Indianassa ilmestyneeseen Gospel Trumpetiin, mutta ei saanut töitä.Michaelis 2008, s. 201.
Nousu menestykseen pienoiskuva|Schulz piirtämässä Tenavien päähenkilöä Jaska Jokusta vuonna 1956.