Toimituskielto (, ) on kanonista oikeutta soveltavissa kirkoissa, kuten ortodoksisessa ja roomalaiskatolisessa kirkossa, kurinpitotoimenpide, jonka aikana pappi tai diakoni ei saa käyttää papillista arvoa osoittavia tunnuksia tai toimittaa kirkon pyhiä toimituksia. Toimituskielto voi olla täydellinen, jolloin kaikki toimitukset ovat kiellon kohteeksi joutuneelta papiston jäseneltä kiellettyjä, tai osittainen, jolloin vain tietyt toimitukset ovat kiellettyjä. Toimituskiellon aikana pappi pysyy papiston jäsenenä, ja toimituskiellon purkamisen jälkeen pappi voi toimia papillisissa tehtävissä kuten aikaisemminkin. Toimituskielto on kurinpitotoimenpiteenä lievempi kuin ekskommunikaatio tai kielto osallistua jumalanpalvelukseen. Katolisen ja ortodoksisen kirkon lisäksi myös muun muassa anglikaanisessa ja episkopaalisessa kirkossa on käytössä toimituskielto.
Historia Toimituskiellosta on kirjallisia lähteitä Cyprianuksen (k. 258) ajoista lähtien. Neokesarean kirkolliskokouksen (314–325) kanoneissa määrätään pysyvä toimituskielto tietyistä rikkeistä ja neljännessä kirkolliskokouksessa Karthagossa kanoneissa määrätään osittainen toimituskielto, joka kieltää piispaa vihkimästä pappeja.
Toimituskielto Suomen ortodoksisessa kirkossa Suomen ortodoksisessa kirkossa lain ortodoksisesta kirkosta perusteella hiippakunnan piispa voi määrätä papin tai diakonin toimituskieltoon enintään kuudeksi kuukaudeksi, jos tämä "opettaa, liittää saarnaansa tai levittää mielipiteitä, jotka ovat vastoin kirkon tunnustusta tai kanonista rakennetta" tai ei käyttäydy työtehtävissään ja niiden ulkopuolella "asemansa edellyttämällä tavalla". Tätä pidemmistä toimituskielloista tai pappeuden menettämisistä tai palauttamisista päättää piispainkokous hiippakunnan piispan esityksen pohjalta.
Lähteet
Luokka:Katolisen kirkon käytännöt Luokka:Ortodoksisen kirkon käytännöt