pienoiskuva|Enoch Powell The Rivers of Blood -puhe oli Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuuttoa ja syrjinnän vastaista lainsäädäntöä käsittelevä puhe, jonka konservatiivipuoluetta edustanut alahuoneen kansanedustaja Enoch Powell piti 20. huhtikuuta 1968.
Powell piti puheensa Midland Hotelissa Birminghamissa konservatiivien kokouksessa kello 14.30. Birminghamilainen televisioyhtiö Associated Television näki kopion puheesta etukäteen puhetta edeltävänä aamuna, ja sen uutispäällikkö määräsi televisioryhmän tapahtumapaikalle, jossa se kuvasi osan puheesta. Aikaisemmin viikolla Powell oli sanonut ystävälleen Clement Jonesille, wolverhamptonilaisen Express & Star -lehden toimittajalle: ”Pidän viikonloppuna puheen, joka nousee ylös raketin lailla; mutta toisin kuin raketit, jotka putoavat maahan, tämä pysyy ylhäällä.” Vaikka Powell itse kutsui puhetta Birminghamin puheeksi, on se muuten tunnettu Rivers of Blood -puheena. Nimi tulee puheessa olleesta viittauksesta Vergiliuksen Aeneis-runoelmaan.
Puhe sai aikaan suurta paheksuntaa brittiläisessä julkisuudessa, ja teki Powellista samalla yhden suosituimmista ja halveksituimmista poliitikoista Britanniassa. Monien mielestä Powellin näkökantojen suosio oli ratkaiseva tekijä konservatiivien yllätysvoitossa vuoden 1970 parlamenttivaaleissa. Powellista tuli yksi pitkäaikaisimmista kapinallisista, jotka vastustivat seurannutta Edward Heathin konservatiivihallitusta.
Puhe Puheen alussa Powell muisteli keskusteluaan yhden kannattajansa, keski-ikäisen työläismiehen, kanssa muutamaa viikkoa aiemmin. Powell kertoi miehen sanoneen: ”Jos minulla olisi rahaa lähteä, en pysyisi tässä maassa... Minulla on kolme lasta, jotka kaikki ovat ylioppilaita ja joista kahdella on jo oma perhe. En ole tyytyväinen ennen kuin he kaikki ovat muuttaneet ulkomaille. 15 vuoden tai 20 vuoden päästä tässä maassa mustat hallitsevat valkoisia.” Powell jatkoi:
Powell lainasi tilastoja, joiden mukaan Britanniassa tulisi olemaan 3,5 miljoonaa maahanmuuttajaa ja heidän jälkeläistään viidentoista tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Powell arvioi, että vuoteen 2000 mennessä luku olisi viidestä seitsemään miljoonaa, noin yksi kymmenesosa väestöstä (vuonna 2001 osuus oli 4 896 600, mikä muodosti 8,3 % maan väestöstä). Powell väitti, että olisi kiireellistä pysäyttää jatkuva sisäänvirtaus ja kannustaa mahdollisimman suurta maastamuuttoa, koska vuoteen 1985 mennessä enemmistö maahanmuuttajayhteisöstä olisi syntynyt Britanniassa. Powell vakuutti, että se oli ”osa Konservatiivien virallista politiikkaa”. Hän jatkoi:
Powell puolsi vapaaehtoista maastamuuttoa ”avokätisen avustuksen” avulla ja väitti, että monet maahanmuuttajat olivat kysyneet häneltä mahdollisuutta tähän. Hän sanoi, että kaikkien kansalaisten tuli olla tasaveroisia lain edessä, ja että:
Powell väitti, että journalistit jotka vaativat hallitusta säätämään syrjinnänvastaisia lakeja olivat ”samanluonteisia ja joskus työskentelivät samoissa sanomalehdissä kuin ne jotka vuosi toisensa jälkeen 1930-luvulla yrittivät estää tätä maata näkemästä sitä vastaan nousevaa uhkaa.” Hän sanoi, että sellaista lainsäädäntöä käytettäisiin alkuperäisten englantilaisten syrjimiseen ja että se olisi kuin ”tulitikun heittäminen ruutiin”. Powell kuvaili kantaenglantilaisen väestön asemaa näin:
Powell lainasi kirjettä, jonka hän oli saanut northumberlandilaiselta naiselta. Kirje käsitteli vanhaa naista, joka asui wolverhamptonilaisella kadulla, jossa hän oli ainoa valkoihoinen asukas. Nainen oli menettänyt miehensä ja kaksi poikaansa toisessa maailmansodassa, ja oli laittanut talonsa huoneita vuokralle. Maahanmuuttajien muutettua tielle naisen valkoihoiset vuokralaiset lähtivät. Eräänä päivänä kaksi mustaihoista miestä olivat koputtaneet hänen ovelleen seitsemältä aamulla saadakseen käyttää puhelinta, mutta nainen kieltäytyi. Miehet alkoivat heti tämän jälkeen uhkailla häntä. Hän oli pyytänyt paikalliselta viranomaiselta kiinteistöveron alennusta, mutta virkamies oli kehottanut häntä vuokraamaan talonsa huoneita. Kun nainen sanoi, että ainoat vuokralaiset olisivat mustia, virkamies totesi: ”Rotusyrjintä ei kannata tässä maassa.” Seuraava osa, jota Powell lainasi, kuului:
Powell sanoi, että vaikka ”useat tuhannet” maahanmuuttajat haluavat integroitua, hän väitti, ettei enemmistö halunnut, ja että joillain oli ilmiselviä haluja hautoa rodullisia ja uskonnollisia eroja saadakseen siten valtaa, ensin muita maahanmuuttajia kohtaan ja myöhemmin kaikkia. Hän lainasi Sibyllan ennustusta eeppisestä runosta Aeneis, 6, 86: ”sodat, hirvittävät sodat, ja Tiber vaahtoamassa verenpaljoudesta” (Bella, horrida bella, Et Thybrim multo spumantem sanguine).
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:1968 Luokka:Puheet Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan poliittinen historia