Fjalar Vilhelm Jarva (5. maaliskuuta 1910 Loviisa – 24. marraskuuta 1978 Helsinki) oli suomalainen poliisijohtaja ja hallitusneuvos. Hän toimi ylipoliisipäällikkönä eli nykyistä poliisiylijohtajaa vastaavassa virassa vuodesta 1957 vuoteen 1973https://web.archive.org/web/20090610044734/https://intermin.fi/poliisi/home.nsf/pages/4443E037F7BB7E14C2256F3200363A44?Opendocument sekä Interpolin presidenttinä vuosina 1963–1964.https://web.archive.org/web/20110603230237/https://www.interpol.int/public/ICPO/Governance/SG/history.asp

Elämä

Jarva suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1933 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1937. Hän teki opintomatkoja Yhdysvaltoihin. Jarva toimi Taivassalon nimismiehenä vuosina 1934–1938, Turun ja Porin läänin lääninnotaarina vuosina 1938–1940, Turun ja Porin läänin apulaispoliisitarkastajana vuosina 1940–1944 ja poliisitarkastajana vuosina 1944–1957. Sotilasarvoltaan hän oli majuri.Kuka kukin on 1970: henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 314. Helsinki: Otava, 1970.

Vuonna 1945 Jarva nimitettiin apulaispäälliköksi Sisäministeriön tutkintaelimeen (SMTE), joka asetettiin silloisen sisäministerin Yrjö Leinon määräyksestä tutkimaan niin kutsuttua asekätkentää. Myöhemmin Jarva pyrki unohtamaan menneisyytensä tältä osin, koska hän jätti sen mainitsematta elämäkertatiedoissaan. SMTE lakkautettiin yhdessä Valtiollisen poliisin (Valpo) kanssa vuoden 1948 lopussa.Matti Lukkari: 'Asekätkentä, s. 241 ja 292–293. Helsinki: Otava, 2005.

Jarvan poliisiylijohtajan kaudella tapahtuivat muun muassa Bodominjärven murhat ja Pihtiputaan poliisisurmat, joiden myötä hän oli korkeimpana poliisiviranomaisena paljon julkisuudessa. Hän myös esiintyi jälkimmäisestä tapahtumasta kertovassa elokuvassa Kahdeksan surmanluotia.

Toukokuussa 1967 Jarva vastaanotti Helsingin Senaatintorilla Liikkuvalle poliisille lahjoitetut 58 uutta partioautoa, joista suurin osa oli hankittu toimittaja Niilo Tarvajärven ja Mainos-TV:n organisoiman Hamsteri-keräyksen tuotolla.Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 42. Helsinki: Otava, 1967.

Luonteeltaan Fjalar Jarvan on kuvattu olleen ”huumorintajuinen eikä koskaan turhan tärkeä”. Veikko Huovisen Lampaansyöjissä on vertaus, jonka mukaan ”päivä hymyili kuin ylipoliisipäällikkö Fjalar Jarva”.

Fjalar Jarva omisti Suvisaariston edustalla pienen Herrökobben-nimisen saaren, jonne hän rakennutti kesähuvilan saunoineen. Hänen kuoltuaan perikunta myi saaren Espoon kaupungille, joka luovutti saaren kiinteistöineen Espoon Meripelastusyhdistyksen hoitoon. Saarella on siitä pitäen toiminut yhdistyksen ulkovartioasema; se on miehitettynä purjehduskauden aikana ja siellä on yleensä yksi yhdistyksen aluksista Suomen Meripelastusseuran vuosijulkaisu 1981 .

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Suomalaiset poliisit Luokka:Suomalaiset juristit Luokka:Vuonna 1910 syntyneet Luokka:Vuonna 1978 kuolleet