Alba longa (lat.; , joskus vain Alba, ) oli antiikin aikainen kaupunki Latiumissa Italiassa. Se sijaitsi Albanovuorilla Roomasta kaakkoon. Kaupunkia ei ole löydetty eikä sen tarkkaa sijaintia tunneta varmuudella, mutta se sijoitetaan yleensä nykyisen Castel Gandolfon paikalle.
Alba longa oli Rooman myyttinen emäkaupunki. Tarinan mukaan Askanios, Troijasta paenneen Aineiaan poika, perusti Alba longan noin vuonna 1152 eaa. Se oli siten latinalaisten vanhin kaupunki, jonka asukkaat perustivat myöhemmin muita kaupunkeja Latiumiin, myös Rooman. Alba longa johti latinalaisheimojen välistä liittoumaa, latinalaisliittoa, 600-luvulle eaa., jolloin roomalaiset hävittivät kaupungin kuninkaansa Tullus Hostiliuksen valtakaudella. Hävityksen jälkeen monet Alba longan valtasuvuista, joihin kuului myös Julius-suku, muuttivat Roomaan.
Koska Alba longaa ei ole löydetty, sen olemassaoloa ei ole voitu vahvistaa. On esitetty, että kaupunki olisi keksitty Rooman perustamistarinaa varten täyttämään aukko Troijan sodan ja Rooman perustamisen välissä. Alba longan kuninkaan Numitorin kerrotaan olleen Rooman perustajan Romuluksen ja hänen veljensä Remuksen isoisä. Näin roomalaiset jäljittivät alkukotinsa myyttiseen Troijaan Alba longan kautta.
Maantiede
Alba longan kaupunki sijaitsi antiikin lähteiden mukaan Albanus (Albanus lacus, nyk. Lago Albano) -järven rannalla Albanovuorten korkeimmasta huipusta Albanus (Albanus mons, nyk. Monte Cavo) -vuoresta erkaantuneella vuorenharjanteella, toisin sanoen kaakkoon Roomasta.
pienoiskuva|vasen|Alba longan oletettu paikka, nykyisen Castel Gandolfon harjanne. Kaupungin tarkkaa sijaintia ei tunneta varmuudella. Sekä Livius että Dionysios Halikarnassoslainen kuvaavat sen sijainneen pitkällä ja kapealla harjanteella Albanus-vuoren ja Albanus-järven välissä.Livius: Rooman synty 1.3.Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman muinaishistoria (Antiquitates Romanae) 1.66 (engl. käännös). Tämän vuoksi kaupunki sijoitettiin aiemmin yleensä järven itärannalle, samalle harjanteelle, jolla sijaitsee nykyinen Santa Maria ad Nivesin luostari eli Palazzolon luostari. Tämä harjanne työntyy esiin Albanus-vuoren juurelta, erkanee siitä Palazzolon luostarin kohdalla ja jatkuu järven itärantaa pitkin sen koillispäähän saakka lähelle nykyistä Marinon kaupunkia.
pienoiskuva|vasen|Alba longan sijainti Gustav Doysenin historiallisen kartaston (1886) mukaan: siinä kaupunki on sijoitettu vielä järven itärannalle. Nykytutkimuksessa Alba longa sijoitetaan kuitenkin usein järven toiselle eli länsirannalle, nykyisen Castel Gandolfon paikalle ja ympäristöön noin 20 kilometriä Roomasta kaakkoon. Näin se olisi sijannut heti myöhemmän Via Appian itäpuolella.
Alba longan alue, joka säilytti myöhempiinkin aikoihin nimen Albanus ager, oli hedelmällinen ja laajasti viljelty, ja tunnettiin erityisesti viininsä erinomaisuudesta; albalaisen viinin katsottiin hävinneen vain falernuslaiselle viinille.Plinius vanhempi: Naturalis historia 23.1 s. 20; Horatius: Oodit (Carmina) 4.11.2, Satiirit 2.8.16. Se tuotti myös eräänlaista vulkaanista kiveä, jota nykyään kutsutaan peperinoksi ja joka oli huomattavasti Rooman tavallista tuffia parempaa rakennusmateriaalina. Sitä käytettiin laajalti nimellä Albanus lapis. Muinaiset louhokset on paikannettu laaksoon Alban ja nykyisen Marinon välillä.Vitruvius: Arkkitehtuurista (De architectura) 2.7; Plinius vanhempi: Naturalis historia 36.22. s. 48; Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Augustus 72.
Historia Perustamismyytti
Antiikin lähteissä Alba longa eli Alba esitetään Latiumin voimakkaimpana kaupunkina ja latinalaisliiton johtajana, jolla oli etuasema ja hegemonia liiton muihin kaupunkeihin nähden, sillä se oli monien näiden muiden kaupunkien emäkaupunki, itsensä Rooma mukaan lukien. Alba kuitenkin tuhottiin niin varhain ja tietoihin sen historiasta on sekaantunut niin paljon taruja ja runollista aineistoa, että on lähes mahtodonta erottaa, mikä aineistosta on historiallista.
Kreikkalaisten ja roomalaisten kirjailijoiden yhdessä omaksuman legendoista koostuvan historiankirjoituksen mukaan Alban perusti Askanios (lat. Ascanius), Aineiaan (Aeneas) poika, joka siirsi sinne hallinnon isänsä perustamasta Laviniumista kolmekymmentä vuotta sen perustamisen jälkeen. Syynä oli se, että Lavinium alkoi olla liikakansoitettu.Livius: Rooman synty 1.3; Strabon: Geografika 5.229. Kaupungin perustamisvuodeksi katsottiin 1152 eaa. Ajaksi Alban perustamisesta Rooman perustamiseen laskettiin 300 vuotta, ja kaupungin koko elinajaksi perustamisesta tuhoon 400 vuotta.Livius: Rooman synty 1.29; Vergilius: Aeneis 1.272; Junianus Justinus: Historia Philippicae et totius mundi origines et terrae situs 43.1. Ensin mainittu aika pidennettiin myöhemmin 360 vuodeksi, jotta aika olisi sopinut yhteen kreikkalaisten kronologioiden Troijan sodalle antaman ajoituksen kanssa. Tämä ajanjakso puolestaan jaettiin Alban kuninkaiksi esitettyjen henkilöiden valtakausiksi. Nämä kuninkaat ovat selvästi myöhempää keksintöä. Historiallisena voidaan ehkä pitää korkeintaan sitä, että Alban kuningassukuna toimi Silvius. Tästä suvusta roomalaiset juonsivat oman perustajansa Romuluksen. Rooma ei kuitenkaan ollut varsinaisesti Alban siirtokunta ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä Rooman ja Alban välillä esiinny samanlaisia vastavuoroisia suhteita kuin emäkaupungin ja sen siirtokunnan välillä tyypillisesti oli.
pienoiskuva|Freskomaalaus, jonka on tulkittu esittävän Alba longan perustamista. Palazzo Massimo alle Terme, Rooma. Jos Latiumin kaupungit ja Troijan yhteen kytkevissä legendoissa voitaisiin nähdä mitään historiallisen totuuden hitusta, tällöin Alban historia kytkeytyisi Laviniumiin ja kummallakin voitaisiin ehkä nähdä pelasgilainen alkuperä. On kuitenkin katsottu päin vastoin, että Alba ja Lavinium olisivat olleet alkuperältään hyvin erilaisia: siinä missä Lavinium olisi ollut latinalaisen heimon pelasgilaisen haaran keskus, Alban olisivat perustaneet sacranit tai cascit, ja se olisi edustanut latinalaisen väestön samnilaisia tai oskilaisia aineksia.
Kaupungin Alba-nimen tulkittiin yleensä liittyneen latinan valkoista tarkoittavaan sanaan. Legenda selitti sen tulleen valkoisesta emakosta, jonka Aineias kohtasi rantauduttuaan.Vergilius: Aeneis 3.390, 8.45; Servius: Kommentaari Aeneikseen (Ad Aeneid) samoille kohdille; Varro: De lingua Latina 5.144; Propertius: Elegiat 4.1.35. Dionysios Halikarnassoslainen selitti nimen Alba tarkoittavan valkoista, kreikaksi Leukē, ja lisänimen longa pitkää, kreikaksi makra, toisin sanoen ”Pitkä valkoinen [kaupunki]”, mikä olisi viitannut kaupungin ulkonäköön. Todellisuudessa Alba-nimen katsotaan palautuvan indoeurooppalaiseen juureen *albh-, joka viittasi sen vuoristoiseen sijaintiin, ja nimi on samaa juurta kuin nimi Alpes (Alpit). Näin Alba longa tarkoittaa ”Pitkää kukkulaa”.
Latinalaisliiton johdossa
Vaikka Albasta tiedetäänkin vain vähän historiallisia tosiseikkoja, kaikki antiikin lähteet esittävän sen olleen kerran 30 latinalaiskaupungin muodostaman latinalaisliiton keskus, ja olleen sen muihin kaupunkeihin nähden samassa johtoasemassa mikä Roomalla oli myöhemmin. Yleisesti jopa katsottiin, että kaikki nämä kaupungit olisivat olleet Alban siirtokuntia,Livius: Rooman synty 1.52; Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 3.34. vaikkakin monet niistä, kuten Ardea, Laurentum, Lavinium, Praeneste ja Tusculum, olivat toisten perinteiden mukaan Albaa itseään vanhempia. Näkemys näistä kaupungeista Alban perustamina on nykynäkemyksen mukaan virheellinen. Vergilius esitti Alban perustamiksi kahdeksan kaupunkia, Nomentum, Gabii, Fidenae, Collatia, Pometia, Castrum Inui, Bola ja Cora, ja hänellä saattoi olla tälle joku parempi lähde.Vergilius: Aeneis 6.773.
Plinius vanhempi antaa kokonaan erilaisen luettelon niistä kaupungeista, jotka kuuluivat liittoon Alban ohella. Siinä on Alban lisäksi 30 nimeä, mutta niistä ainoastaan kuusi tai seitsemän on kaupunkeja, jotka kuuluivat latinalaisliittoon vuonna 493 eaa. Kuusi tai seitsemän mutta tunnetaan muista lähteistä Latiumin vähäisempinä kaupunkeina, mutta loput ovat kokonaan tuntemattomia. Pliniuksen antaman luettelon on ehdotettu kuvaavan varhaisempaa asiaintilaa, jolloin Alba olisi toiminut toisen, enimmäkseen vähäisempien kaupunkien muodostaman liiton johdossa. Nämä kaupungit olisivat voineet olla Alban siirtokuntia tai sille alisteisia kaupunkeja. Myöhemmin tämä suhde olisi sitten siirretty virheellisesti kuvaamaan Alban ja koko latinalaisliiton kaupunkien suhdetta.
Tuho ja jälkimaine
Albaa ei mainita roomalaisissa historiallissa lähteissä ennen Tullus Hostiliuksen valtakautta, jolloin Rooman ja Alban välille syttyi sota, joka johti Alban kukistumiseen ja alistamiseen, ja täydelliseen tuhoon muutamia vuosia myöhemmin rangaistuksena albalaisen sotapäällikkö Metius Fufetiuksen tekemästä petoksesta. Kuvaukset tästä sodasta ovat selvästi runollisia, mutta Alban tuho voidaan todennäköisesti hyväksyä historiallisena tosiseikkana, vaikkakin on hyviä syitä uskoa, että Alban tuhosivat latinalaiset yhdessä, ja roomalaisilla oli siinä vain pieni osuus.Livius: Rooman synty 1.29; Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 3.31; Strabon: Geografika 5.231.
pienoiskuva|vasen|pysty=1.9|Tullus Hostilius alistaa Alba longan. Giovanni di ser Giovanni Guidin eli Lo Scheggian temperamaalaus, 1430–1435. Albaa ei koskaan rakennettu uudelleen. Kaupungista säästettiin vain sen temppelit, ja ne vaikuttavat olleen olemassa vielä keisari Augustuksen aikana. Alban nimi säilyi kuitenkin paitsi Albanus-järven ja Albanus-vuoren nimissä, myös kaupungin alapuolella olleen Albana-laakson (Albana vallis) nimessä. Vielä vuonna 339 eaa. mainitaan, että eräs roomalainen joukko-osasto leirityi ”Alba longan harjanteen juurelle” (”sub jugo Albae longae”),Livius: Rooman synty 7.39. mikä tarkoittaa mitä todennäköisimmin harjannetta, jolla kaupunki oli sijainnut, eikä sen yläpuolella kohonnutta vuorta. Koko seutua kutsuttiin nimellä Albanus ager. Tästä sai nimensä järven rannalle myöhemmin kasvanut Albanumin kaupunki.
Roomalaiset johtivat monien tunnetuimpien patriisisukujensa alkuperän Albaan. Näitä olivat muiden muassa Julius, Tullius, Servilius, Quinctius, Geganius, Curiatius ja Cloelius. Näiden sukujen katsottiin muuttaneen Roomaan Alban kukistumisen jälkeen.Livius: Rooman synty 1.28–30; Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 11.24. Toisen perinteen mukaan albalaiset olisivat siirtyneet Bovillaehen, mistä kyseisen kaupungin asukkaat saivat piirtokirjoituksissa käyttämänsä nimityksen Albani longani Bovillenses.von Orelli, Johann Kaspar: Inscriptionum Latinarum selectarum 119, 2252.
Keisariajalla Alban aiempi alue eli Albanus ager otettiin suurelta osalta keisarillisiksi maiksi. Domitianus rakennutti sinne suurikokoisen Domitianuksen huvilan. Septimius Severuksen aikana paikalla oli legioonan leiri.
Tutkimus
William Gell katsoi löytäneensä Alba longan 1800-luvun alussa, ja sijoitti sen Albanus-järven itärannalle nykyisten Palazzolon ja Marinon väliselle harjanteelle. Ennen Gelliä Alba longa sijoitettiin yleisesti suoraan Palazzolon luostarin paikalle, mikä ei lainkaan vastaa antiikin lähteiden kuvausta paikasta ja on liian ahdas alue, jotta siihen olisi voinut mahtua kaupunki. Barthold Georg Niebuhr erehtyi väittäessään, että nykyinen Rocca di Papa olisi ollut Alba longan arx eli linnavuori, sillä paikka on aivan liian kaukana ollakseen ollut suorassa yhteydessä muinaiseen kaupunkiin.
Koska Alba longaa ei ole löydetty, sen olemassaoloa ei ole voitu vahvistaa. On jopa esitetty, että koko kaupunki olisi keksitty Rooman perustamistarinaa varten täyttämään tarvittava noin neljänsadan vuoden mittainen aukko (1184–753 eaa.) Troijan sodan ja Rooman perustamisen välissä.
Rakennukset ja löydökset pienoiskuva|pysty|Domitianuksen huvilan cryptoporticus.