Perinnebiotooppi tarkoittaa perinteisten elinkeino- sekä maankäyttötapojen muovaamia luontotyyppejä, joilla esiintyy uhanalaisia lajeja. Esimerkiksi niityt, kedot, ahot ja metsälaitumet ovat perinnebiotooppeja. Perinnebiotoopista käytetään myös termejä puolikulttuuribiotooppi ja puolikulttuurimaisema. Perinnemaisema on laajempi käsite: perinnemaisemat jaetaan perinnebiotooppeihin ja rakennettuihin perinnemaisemiin. Perinnebiotooppialueella on aina arvokasta kasvillisuutta. Aikaisemmin esimerkiksi karjanlaidunnuksen ansiosta avoimina ja valoisina pysyneet perinnebiotoopit kasvavat helposti umpeen ja metsittyvät, ellei niitä hoideta. Hoitotapoja ovat laidunnuksen lisäksi raivaukset ja niitto. pienoiskuva|Levajärven laidunaluetta Satakunnassa.
Perinnebiotooppien luokittelu pienoiskuva|Lammas kuivalla kalliokedolla. Suomalaisia tämänhetkisiä perinnebiotooppeja ja niiden alatyyppejä : Kalliokedot Kalkkivaikutteiset kalliokedot Karut kalliokedot Kedot Kalkkivaikutteiset pienruohokedot Karut pienruohokedot Kangaskedot Mäkikaurakedot Heinäkedot Nummet Pienruohonummet Heinänummet Varpunummet Tuoreet niityt Tuoreet pienruohoniityt Tuoreet suurruohoniityt Tuoreet heinäniityt Kosteat niityt Kalkkivaikutteiset kosteat niityt Kosteat ruohoniityt Kosteat heinäniityt Järven- ja joenrantaniityt Sisävesien hapsiluikkarantaniity Sisävesien järvikorte- ja kaislarantaniityt Sisävesien suursararantaniityt Sisävesien matalakasvuiset vihvilä-, heinä- ja sararantaniityt Sisävesien korkeakasvuiset rantaniity Merenrantaniityt Pikkuluikka-hapsiluikkamerenrantaniityt Luikka- ja kaislamerenrantaniityt Suursaramerenrantaniityt Matalakasvuiset vihvilä-, heinä- ja saramerenrantaniityt Korkeakasvuiset merenrantaniityt Suolamaalaikut Suoniityt Tulvaniityt Kortetulvaniityt Suursaratulvaniityt Kosteat heinätulvaniityt Tuoreet heinätulvaniityt Kuivat pienruohotulvaniityt Hakamaat Jalopuuhaat Lehtipuuhaat Sekapuuhaat Havupuuhaat Lehdesniityt Metsälaitumet Lehtimetsälaitumet Sekametsälaitumet Havumetsälaitumet
Viimeisten sadan vuoden aikana perinnebiotooppien määrä Suomessa on romahtanut alle prosenttiin ja useimmat perinnebiotoopit ovat uhanalaisia. Kasvi- ja eläinlajistoltaan perinnebiotoopit ovat monipuolisimpia luontotyyppejämme, ja niiden taantuminen on siksi vakava ongelma luonnon monimuotoisuudelle. Perinnebiotooppien eliölajeista 22 % eli 338 lajia on luokiteltu valtakunnan tasolla uhanalaisiksi.
Perinnebiotooppien kartoitus Suomen ympäristökeskus teki vuosina 1992–1998 perinnemaisemainventoinnin, jossa tunnistettiin 3694 arvokasta perinnebiotooppikohdetta, kokonaispinta-alaltaan noin 18 640 hehtaaria. Näistä puustoisia perinneympäristöjä oli runsaat 40 %, joista puolestaan metsälaitumia oli 29 %, hakamaita 19 % ja kaskimetsiä 2 %. Lehdesniityt olivat hyvin harvinaisia. Monet metsälaitumet ovat jo muuttuneet metsämaiksi luonnonvaikutuksesta.
Perinnebiotoopit jaoteltiin valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Valtakunnallisesti arvokkaita perinnebiotooppikohteita oli 209 ja ne kattoivat 4 275 hehtaarin alueen. Noin puolet, 10 000 ha, näistä perinnebiotoopeista on aktiivisen hoidon kohteina.
Perinnebiotooppeja maakunnittain Varsinais-Suomen maakunnassa kartoitettiin SYKE:n inventoinnissa 39 valtakunnallisesti arvokasta perinnebiotooppia 1 573 ha:n alueella. Etelä-Karjalan maakunnan alueella oli kaksi valtakunnallista kohdetta kuuden hehtaarin alueella.
Päijät-Hämeessä oli 101 kohdetta 576 ha:n alueella, näistä valtakunnallisesti arvokkaita 10 (108 ha), maakunnallisesti arvokkaita 36 (253 ha), paikallisesti arvokkaita 55 (215 ha). Kohteet käsittivät kallioketoja, ketoja, tuoreita niittyjä, rantaniittyjä, hakamaita, kaskimetsiä, ja muita. Hämeen maakunnassa oli 134 kartoitettua kohdetta, jotka kattoivat 501 ha.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ruuhijärvi R. & Häyrinen U.: Ympäristönsuojelu 2. 1984, s. 97-99. Kirjayhtymä.