| jako = Alaheimot | jaot = Ceratopogoninae Dasyheleinae Forcipomyiinae Leptoconopinae | wikispecies = Ceratopogonidae | commonscat = Ceratopogonidae }} Polttiaiset (Ceratopogonidae) on hyönteisten heimo. Polttiaiset ovat pienikokoisia, ja jotkin lajit imevät verta ihmisestä ja muista eläimistä, jopa toisista hyönteisistä.
Tuntomerkit Polttiaiset muistuttavat ulkonäöltään surviaissääskiä. Aikuinen polttiainen on noin 1–1,5 millimetriä pitkä. Useimmilla polttiaislajeilla on kirjavat siivet. Koirailla on tuntosarvissaan paljon pitkiä karvoja, naarailla selvästi vähemmän. Polttiaisen pää on alaviistoon ja eturuumis työntyy sen päälle, jolloin hyönteinen näyttää kyttyräselältä. Silmät kiertävät lähes koko pään ympäri ja koskettavat päälaella toisiaan.Itämies 2008, s. 64–65.
Esiintyminen Suomessa Polttiaisia esiintyy kaikkialla Suomessa, eniten pohjoisessa ja idässä, missä on paljon vesiä.Itämies 2008, s. 73.
Ensimmäiset polttiaiset lentelevät Suomessa jo alkukesällä, mutta ne eivät yleensä vaivaa ihmistä. Purevia polttiaisia esiintyy Suomessa enimmäkseen loppukesästä, etenkin elokuun leutoina tyveninä iltoina. Kylminä kesinä niiden kuoriutuminen voi siirtyä jopa syyskuun alkuun.Itämies 2008, s. 65–67.
Elintavat pienoiskuva|Sääskiä ja erittäin pieniä polttiaisia puremassa jalkoja saunan jälkeen. Polttiaiset näkyvät parhaiten suuressa kuvassa, jonka saa näkyviin klikkaamalla kuvaa. Eniten niitä on vasemman säären alareunassa. Polttiainen imee verta imukärsällään. Sen pistin muodostuu kolmesta eri osasta, ja sitä reunustavat terävähampaiset leuat, joilla se tekee reiän ihoon. Pisto aiheuttaa punoitusta ja polttavan tunteen, joka tulee siitä, että polttiainen purskauttaa pistokohtaan veren hyytymistä estävää ainetta.
Polttiaisnaaras voi käyttää ravintonaan veren lisäksi myös pelkästään kukkien mettä. Niille kelpaa myös muiden hyönteisten ja selkärangattomien veri, ja polttiainen voi imeä verta myös veriaterian nauttineesta hyttysestä. Joidenkin lajien naaras syö koiraan parittelun jälkeen.Itämies 2008, s. 68–69.
Polttiaiset levittävät esimerkiksi lehmän sinikielitautia, jota on tavattu Etelä-Ruotsista mutta ei vielä Suomesta. Trooppisilla alueilla ne levittävät filariamatoja.Itämies 2008, s. 74.
Polttiaiset ovat niin pieniä että ne eivät pysähdy hyttysverkkoihin. Niihin tehoaa hyttyskarkote, mutta toisin kuin hyttyset, polttiaiset löytävät tehokkaasti tiensä pieniinkin ihon kohtiin, joita ei ole käsitelty karkotteella.Itämies 2008, s. 68.
Lisääntyminen Polttiaisen toukka on hyvin pitkä ja langanohut. Useimpien lajien toukat elävät vedessä, joko pohjalietteessä tai karikossa, tai vapaasti vedessä uiskennellen. Joidenkin lajien toukat käyvät kehityksensä läpi kokonaan maalla, yleensä kosteassa sammalikossa. Joidenkin lajien toukat syövät muiden vesiötököiden munia, poikasia ja pikkutoukkia, toiset syövät leviä ja mätänevää eläin- tai kasviainesta, ja jotkin syövät bakteereja ja alkueläimiä.Itämies 2008, s. 71–72.
Polttiainen elää pääsääntöisesti yhden vuoden, josta aikuinen kaksi tai kolme viikkoa. Varhain keväällä lentävien lajien toukka talvehtii vesien pohjalla. Myöhemmin kesällä lentävät polttiaiset ovat talvehtineet munana tai pikkutoukkana. Suomessa polttiainen lisääntyy vain kerran kesässä, mutta lämpimämmissä maissa se voi tehdä toisenkin sukupolven.Itämies 2008, s. 72.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Laji.fi: Polttiaiset (Ceratopogonidae) ITIS: Ceratopogonidae University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Ceratopogonidae Iowa State University, Bug Guide: Family Ceratopogonidae - Biting Midges
Luokka:Sääsket Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit