Kalevi Ferdinand Rahikainen (3. huhtikuuta 1927 Koskenpää – 9. huhtikuuta 1992 Espoo) oli suomalainen runoilija.
Rahikainen julkaisi esikoisrunokokoelmansa Hyvää huomenta vuonna 1958. Samoihin aikoihin hän liittyi myös jäseneksi taiteilijaryhmä Kiilaan. Rahikaisen runojen aiheina olivat sodanvastaisuus, kansalaissodan muistot ja myös kuoleman ja katoavaisuuden teemat.
Rahikainen kirjoitti vappu- ja joulurunoja eri ammattiyhdistyslehtiin (Palkkatyöläinen, Rakentaja, Ahjo) ja hän toimi myös 1960-luvulta lähtien Porissa ilmestyneen Satakunnan Työ -lehden kolumnistina. Rahikainen julkaisi monet runokokoelmistaan omakustanteina, sillä hän halusi saada ne nopeasti julkaistua, ja lisäksi hänellä oli itsellään kirjapainoalan työkokemusta ja myös painokone käytettävissä. Omakustannekirjojen painosmäärät jäivät kuitenkin materiaalikulujen vuoksi pieniksi, keskimäärin noin 1000 kappaleeseen.
Teoksia Hyvää huomenta!, runoja. Omakustanne, Helsinki 1958 Kuin maa: Valikoima kauneimpia runoja. Omakustanne, Helsinki 1958 Aurinko on vielä nuori, romaani. Karisto 1962 Vaiti minussa, runoja. Akateeminen kustannusliike, Helsinki 1962 Kaikki se: Uusiromanttinen romaani kesästä ja rakkaudesta. Karisto 1966 Paikka maassa, runoja. Omakustanne, Helsinki 1969 Asiakirja: Kirjeet, asiat, säkeet, omistukset. Omakustanne, Helsinki 1970 Pois päin, runoja. Omakustanne, Helsinki 1972 EKAlogia, juhlaruno, piirrokset Elisabeth Rahikainen. EKA-market, Kannelmäen tavaratalo, Helsinki 1973 Minä, Urho ja Mao, romaani. Weilin & Göös 1973 Välähtää ikuinen silmissä, runoja. Weilin & Göös 1977
Lähteet
Pekkarinen, Immo: Heräjä taas laula nouse – Kalevi Rahikaisen tuotannosta
Aiheesta muualla Immo Pekkarinen: Kalevi Rahikainen 1927–1992.
Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1927 syntyneet Luokka:Vuonna 1992 kuolleet