thumb|upright=0.9|Paksusuolen osat: nouseva koolon, poikittainen koolon, laskeva koolon sekä sigmasuoli (engl. Colon) Paksusuoli () on noin metrin mittainen ja ohutsuolta hieman paksumpi ruoansulatuselimistön osa, jossa elää paljon bakteereja. Paksusuoli voidaan jakaa eri osiin: umpisuoli (cecum/caecum) (paksusuolen alkuosa), varsinainen paksusuoli eli koolon (colon) ja peräsuoli (rectum). Lisäksi koolon jaetaan nousevaan kooloniin (colon ascendens), poikittaiseen kooloniin (colon transversum), laskevaan kooloniin (colon descendes) ja sigmasuoleen (colon sigmoideum) eli vemmelsuoleen.
Paksusuoli sijaitsee vatsaontelossa ja levittäytyy laajalle alueelle. Paksusuolen loppuosa on S-kirjaimen muotoinen eli sigmasuoli, ennen muuttumistaan peräsuoleksi. Paksusuolen rajaamassa tilassa on ohutsuoli.
Paksusuolen tehtävä Paksusuoli imeyttää seinämänsä kautta verenkiertoon ruokasulassa olevan nesteen ja sen sisältämät vitamiinit, suolat, yksinkertaiset lyhyet ja keskipitkät rasvahapot, sokerit, peptidit ja muut suhteellisen kompleksiset yhdisteet.Hydrotherapy as a possible neuroleptic and sedative treatment. Article in Medical Hypotheses · February 2008. Sivu 13. https://www.researchgate.net/profile/Nikolai_Shevchuk/publication/6197458_Hydrotherapy_as_a_possible_neuroleptic_and_sedative_treatment/links/5bb14170299bf13e605963e7/Hydrotherapy-as-a-possible-neuroleptic-and-sedative-treatment.pdf
Lopuksi paksusuoli kuljettaa pois sen osan ruoasta, jota elimistö ei voi käyttää, ts. ulosteen, joka muodostuu suureksi osaksi paksusuolen bakteereista. Paksusuolen jatkeena on pikkulantiossa sijaitseva peräsuoli. Uloste kerääntyy sinne joksikin aikaa ennen poistumista.
Paksusuolen mikrobisto (mikrobifloora)
Länsimaisen ihmisen paksusuolessa elää tyypillisesti 500–1 500 eri bakteerilajia, joiden yhteispaino on noin 1,5 kiloaSuoliston bakteerit – ystäviä ja vihollisia. 21.8.2018. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kol00416 . Paksusuolessa asustaa myös viruksia ja sieniä, joista tiedetään toistaiseksi aika vähän. Tutkimus on keskittynyt bakteereihin, koska niiden aineenvaihduntatuotteita syntyy eniten. Bakteerispesifit virukset eli faagit rajoittavat suolistobakteerien määrää.
Suolistomikrobien vaikutuksia on alettu tutkia laajemmassa mittakaavassa vasta 2000-luvulla. Osa suolistobakteereista aiheuttaa haitallisia ja osa suotuisia terveysvaikutuksia osalle ihmisistä. Yksilölliset vaihtelut selittyvät sillä, että jokaisella ihmisellä on erilainen mikrobisto.
Paksusuolen bakteerit käsittelevät sappihappoja ja oksalaattiaPaksusuolessa viihtyvät hyvät bakteerit. 28.07.2015. https://www.avainapteekit.fi/terveys/terveysfaktat/paksusuolessa-viihtyvat-hyvat-bakteerit sekä erittävät yhdisteitä, joilla on hormonien, hermojen välittäjäaineiden ja tulehdustekijöiden kaltaisia vaikutuksia elimistön toimintaan ja vastustuskykyyn sekä suoria vaikutuksia suoliston seinämään ja sen läpäisevyyteen.
Ihmisillä, joiden suolistossa on tavallista vähemmän bakteerilajeja, todetaan muita useammin insuliiniresistenssiä, diabetesta ja veren rasvahäiriöitä, ja he ovat muita alttiimpia saamaan komplikaatioitaBakteerit vaikuttavat painoosi. https://www.rd.fi/terveys-ja-hyvinvointi/bakteerit-vaikuttavat-painoosi . Autismikirjon ihmisten ja masennuspotilaiden on toisaalta havaittu omaavan tavallista runsaamman suolistomikrobilajistonInfluence of gut microbiota on neuropsychiatric disorders. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5558112/#__sec9title.
Hyödyllisiä suolistobakteereita Desulfovibrio piger -bakteerin on havaittu aiheuttavan ummetusta mutta hillitsevän myös ykköstyypin diabetekseen johtavaa haiman autoimmuunitulehdusta.
Haitallisia suolistobakteereita Vuonna 2012 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan ihmisillä, joiden suolistossa esiintyy tavallista enemmän enterobakteereita, on suurentunut riski kuolla ennenaikaisesti verrattuna niihin, joilla on vähemmän enterobakteereita. Enterobakteerit on yhdistetty muun muassa ripuliin, ja ne voivat aiheuttaa esimerkiksi vaikeita infektioita päästessään virtsateihin tai verenkiertoon.Löytö paljasti yllättävän kuolemanriskin: suolistomikrobit vaikuttavat elämän pituuteen. Ilta-Lehti 31.1.2020. Eräs suolistossa yleisen kolibakteerin muoto vapauttaa suolen solujen toimintaa häiritseviä ja suolistosyövän riskiä lisääviä aineita.
Jotkin suolistobakteerit tuottavat alkoholia, mikä saattaa johtaa jopa alkoholiperäisen rasvamaksan kehittymiseen. Myös suolistossa elävillä hiivasienillä saattaa olla tällainen ominaisuus.
Suolistomikrobien aineenvaihduntatuotteet saattavat aiheuttaa kudostason hiljaista tulehdusta muualla elimistössä, jos suolen seinämä on niin huonossa kunnossa, että aineet pääsevät verenkiertoonEnemmän kuituja. 31.08.2018. https://www.apteekki.fi/terveydeksi/ravitsemus-ja-liikunta/enemman-kuituja.html.
Kuidun vaikutus Paksusuolen bakteerit käyttävät ravinnokseen kuolleiden solujen ja suolen pinnan limakerroksen lisäksi suoleen kulkeutuneita liukoisia ravintokuituja ja muita suolistossa hajoamattomia ruoka-aineitaSuolistomikrobiston rooli toiminnallisissa suolistosairauksissa. Jonna Jalanka. Maalis 2018. https://bestprac.fi/2018/03/06/suolistomikrobiston-rooli-toiminnallisissa-suolistosairauksissa/. Em. ainekset hajoavat tällöin voihapoksi, propionaatiksi ja asetaatiksi.
Suolistomikrobit auttavat ihmistä saamaan ravinnosta irti enemmän kaloreita. Suolistobakteerien tuottamat lyhytketjuiset rasvahapot muodostavatkin 6–15 prosenttia länsimaalaisten ravinnosta saamasta keskimääräisestä kalorimäärästä. Lihavien ihmisten suolistobakteerien on havaittu tuottavan tavallista enemmän lyhytketjuisia rasvahappoja, esimerkiksi runsaasti Firmicutes-ryhmän bakteereita omaavat ihmiset lihovat muita herkemmin.
Hiirillä tehdyissä kokeissa on havaittu, että lyhytketjuiset rasvahapot tehostavat paksusuolen limakalvon immuunipuolustustaStarving our Microbial Self: The Deleterious Consequences of a Diet Deficient in Microbiota-Accessible Carbohydrates. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC4896489/. Esimerkiksi tyydyttyneisiin rasvoihin lukeutuva voihappo näyttäisi hillitsevän tulehdusta ja syöpäsolujen kasvua sekä vähentävän happiradikaalien syntyä. Hiiritutkimuksissa on havaittu myös, että lyhytketjuisia rasvahappoja tarvitaan hiiren suolinukan uusiutumiseenStarving our Microbial Self: The Deleterious Consequences of a Diet Deficient in Microbiota-Accessible Carbohydrates. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC4896489/.
Osa lyhytketjuisista rasvahapoista kulkeutuu suolistosta munuaisiin ja keskushermostoon, jossa ne aktivoivat verenpainetta alentavia reseptoreita.
Lihan vaikutus Vuonna 2024 julkaistussa 68 päivää kestäneessä hiirikokeessa havaittiin, että lihalla ruokittujen hiirten suolinukan toiminta säilyi parempana kuin keinolihalla ruokituilla hiirillä. Lihaa saaneilla hiirillä esiintyi myös merkittävästi vähemmän bakteroidien kaltaisia tulehdusta lietsovia suolistomikrobeja sekä vähemmän sairauksia aiheuttavia helikobakteerin tapaisia mikrobeja. Myös laktobasilluksen ja bifidobakteerien kaltaisten hyvänä pidettyjen mikrobien määrä lisääntyi. Lihansyönti vähensi lisäksi proteiinin käymistä paksusuolessa, mikä johti kadaveriinin, putreskiinin ja spermiinin määrän vähenemiseen. Sillä havaittiin olevan puolestaan tulehdusta lievittävää vaikutusta. Keinolihalla syötetyillä hiirillä alkoikin esiintyä tutkimuksen aikana paksusuolen kudosten tulehtuneisuutta toisin kuin oikealla lihalla syötetyillä hiirillä. Aiemman tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että haitallisten muutosten ilmaantuminen kestää yli 20 vuorokautta.
Paksusuolen rakenne thumb|upright=0.9|Paksusuoli kuvassa vihreällä
Paksusuoli on ohutsuolen jatke ja alkaa vatsaontelossa oikealta alhaalta. Se jakautuu useisiin osiin, mutta yhteensä se on noin 1,7 metriä pitkä. Sen alkuosa on säkin muotoinen ja sitä kutsutaan umpisuoleksi (caecum). Umpisuolen kärjessä on pieni, matomainen lisäke nimeltään umpilisäke (appendix vermiformis), jota jokapäiväisessä puheessa myös kutsutaan umpisuoleksi. Juuri tämä matomainen lisäke poistetaan umpilisäkkeen leikkauksessa, jota myös virheellisesti kutsutaan umpisuolen poistoksi. Umpilisäkkeen tulehdus eli appendisiitti on hyvin yleinen.
Heti umpisuolen yläpuolella avautuu ohutsuoli paksusuoleen. Ohutsuolen ja paksusuolen liittymäkohtaan muodostuu läppä, joka estää ruokasulan takaisinvirtauksen, siten että ohutsuoli työntyy jonkin matkaa paksusuolen sisään. Aukko näyttää kahdelta poimulta, jotka voidaan puristaa yhteen niin että ne toimivat venttiilinä. Kun paksusuolen paine kohoaa, poimut painuvat yhteen ja näin mitään ravintoa ei voi valua takaisin ohutsuoleen.
Sen jälkeen tulee se paksusuolen osa, joka kohoaa ylöspäin vatsaontelossa (colon ascendens). Sitten tulee poikittainen osa (colon transversum) ja osa, joka kääntyy jälleen alaspäin (colon descendens). Paksusuolen loppuosa on sigmasuoli (colon sigmoideum) ja sen jälkeen alkaa peräsuoli. Peräsuoli aukeaa loppujen lopuksi peräaukkoon.
Paksusuoli on vatsaontelon sivuilla lukuun ottamatta poikittaista osaa, joka on hieman poikittain ja hieman edempänä. Nouseva ja laskeva koolon ovat kiinni vatsaontelon takaseinämässä, vatsakalvon alla. Poikittainen koolon ja sigmasuoli kiinnittyvät koolonin liepeen eli mesokoolonin välityksellä vatsaontelon takaseinämään. Mesokoolon on vatsakalvon eli peritoneumin muodostama kalvorakenne, jonka sisällä kulkevat hermot, verisuonet ja imusuonet.
On tärkeää, että kiinnitys on hieman löyhempi juuri poikittaisessa paksusuolessa. Sen läheisyydessä on nimittäin mahalaukku, joka turpoaa kun se täyttyy ruoalla. Silloin suoli voi siirtyä ja tehdä tilaa mahalaukulle. Toisaalta suoli voi myös siirtyä liikaa. Tällöin se kiertyy itsensä ympäri, jolloin syntyy suolen tukkeuma. Paksusuolen ulkopintaa verhoaa vatsakalvo. Sen sisäpuolella on sidekudosta ja sitten lihaksia. Näitä seuraa kudos, joka tukee koko suolta ja sisimpänä on suolen limakalvo. Suolen limakalvo on täynnä poimuja. Näin suolen pinta-ala tulee suuremmaksi ja se tekee suuremman nesteen imeytymisen mahdolliseksi.
Suolen verisuonet ja hermostot
Kuten kaikki muutkin elimet, tarvitsee paksusuolikin happea ja ravintoa verestä. Veri tulee paksusuoleen aortan haaroista, jotka ovat ylempi ja alempi suolilievevaltimo (a. mesenterica superior, a. mesenterica inferior). Suoliston jälkeen hapeton veri kulkee maksan porttilaskimoa (v. portae) pitkin maksaan. Useimmista kehon elimistä veri virtaa laskimoiden kautta suoraan takaisin sydämeen, mutta veri, joka on kulkeutunut paksusuolen kautta on ottanut mukaansa suolesta ison joukon aineita, jotka voivat olla keholle vaarallisia. Tästä syystä veri virtaa maksaan, joka pystyy käsittelemään vaaralliset aineet. Koko tätä verenkiertojärjestelmää kutsutaan porttilaskimojärjestelmäksi.
Paksusuolessa on oma hermojärjestelmä, joka on yhteydessä aivoihin ja selkäytimeen. Paksusuolen hermot voivat kuitenkin tulla toimeen itsekseen. Hermot säätelevät muun muassa suolen liikkeitä niin että suolen lihakset supistuvat ja puristavat ruokaa suolen läpi. Hermot huolehtivat myös siitä, että tietyt aineet erittyvät suoleen, esimerkiksi hormonit, joilla on merkitystä, jotta elimistö voisi imeä ruoasta vettä ja ravintoa.
Paksusuolen toiminta Ruokasula viipyy paksusuolessa keskimäärin 1-2 vuorokautta. Paksusuolen toiminta perustuu suolen seinämän supisteluun, jota säätelee autonominen hermosto. Tämän motoriikan häiriöt ilmenevät esimerkiksi ummetuksena, ripulina, vatsakipuna, turvotuksena tai toistuvana ulostamispakkona.Paksusuolessa viihtyvät hyvät bakteerit. 28.07.2015. https://www.avainapteekit.fi/terveys/terveysfaktat/paksusuolessa-viihtyvat-hyvat-bakteerit
Jotta paksusuoli voisi ottaa talteen nestettä täytyy suolella olla suuri pinta-ala. Sen vuoksi suolen sisäpinnan limakalvo on poimuinen ja nestettä läpäisevien solujen peittämä. Näiden solujen läpi voivat neste, rasva ja ravintoaineet kulkea ja sitten siirtyä eteenpäin kehossa.