Etruskit olivat kansa antiikin aikana Keski-Italian Etruriassa nykyisen Toscanan alueella. Etruskien omaperäinen korkeakulttuuri vallitsi noin vuodesta 900 eaa. ensimmäiselle vuosisadalle eaa. Etruskit eivät muodostaneet yhtenäistä valtiota, vaan heidän yhteiskuntansa perustui kaupunkivaltioille.
Etruskien tarkka alkuperä on yhä hämärän peitossa. Etruskikulttuurin ensimmäinen vaihe oli Villanova-kulttuuri 900-luvulla eaa. Heidän valtansa Italiassa oli suurimmillaan 500-luvun lopulla eaa., jolloin jopa Roomassa oli mahdollisesti etruskikuninkaita. Sen jälkeen he alkoivat kärsiä tappioita kreikkalaisille, gallialaisille ja roomalaisille. Roomalaiset valloittivat lopulta koko Etrurian, ja etruskit sulautuivat roomalaisiin ajanlaskun alkuun mennessä.
Näkyvin säilynyt todiste etruskeista ovat heidän laajat hautausmaansa. Heidän jäljiltään on löydetty etenkin sarkofageja, piirtokirjoituksia ja seinämaalauksia. Etruskien kulttuurissa on huomattavan paljon kreikkalaisvaikutteita. He puhuivat etruskin kieltä, jolla ei ole sukulaisia nykyisin puhutuissa kielissä.
Historia Alkuperä ja nimitykset Etruskiväestön alkuperästä on eri käsityksiä, eikä arkeologinenkaan materiaali ole asiaa ratkaissut. Herodotos mainitsi etruskien lähteneen Lyydiasta, mutta Dionysios Halikarnassoslaisen mukaan he olivat Italian alkuperäiskansa. Mahdollisena pidetään myös sitä, että etruskikulttuuri syntyi vuoden 1000 eaa. tienoilla Vähä-Aasiasta saapuneiden tyrrheenien vähitellen sekoittuessa alkuperäisväestöön.Kaimio (Etruskit, 2003), s. 11–13. Thukydideksen mukaan etruskit ('tyrrheenit') olivat Vähä-Aasian rannikon Lemnoksen saaren asukkaita. Saarella tiedetäänkin puhutun 500-luvulla eaa. kieltä, joka on etruskin kielen ainoa tunnettu sukulaiskieli.Kaimio (Etruskit, 2003), s. 13.
1800-luvulla esitettiin teoria, että etruskit olisivat tulleet Italiaan pohjoisesta. Teoria perustui siihen, että Villanova-kauden Alppien pohjoispuolisten alueiden tavoissa ja esineissä oli yhteisiä piirteitä. Tällä teorialla ei kuitenkaan nykyisin ole enää juuri kannatusta.
Kreikkalaiset käyttivät etruskeista nimitystä tyrrhēnoi, 'tyrrheenit' tai 'tyrseenit', ja roomalaiset nimityksiä etrusci ja tusci. Roomalaisten mukaan etruskit kutsuivat itseään nimellä rasenna. Sana tarkoitti etruskin kielessä kuitenkin ilmeisesti ’julkista’ tai ’valtiolle kuuluvaa’– ei kansannimeä.Kaimio, Jorma; teoksessa Kulttuuri antiikin maailmassa, s. 105.
Science Advances -lehdessä vuonna 2021 julkaistussa tutkimusartikkelissa selostettujen DNA-analyysien perusteella on ilmennyt, että etruskit olivat samaa väkeä kuin ajan italialaiset.Anniina Wallius, Italian salaperäisen mahtikansan arvoitus ratkesi DNA-tutkimuksilla: erikoisen kielen puhujilla olikin tuiki tavalliset geenit, Yle.fi, uutiset 27.10.2021, viitattu 27.10.2021
Pronssikausi ja Villanova-kulttuuri 900–700 eaa. Italian niemimaalla vallitsi pronssikauden lopulla 1000–900-luvuilla eaa. yhtenäinen subapenniininen kulttuuri, josta rautakauteen siirryttäessä kehittyi alueellisia kulttuureja. Etruriassa asutus alkoi siirtyä jo pronssikauden lopulla tasangoilta kukkuloille, joilla niistä myöhemmin kehittyi etruskikaupunkeja.
Firenzen ja Rooman välisen alueen kulttuurin ensimmäinen etruskilaiseksi tunnistettava vaihe oli Villanova-kulttuuri, joka alkoi noin 900 eaa.Kaimio (Etruskit, 2003), s. 11.
Orientalisoiva kausi ja etruskien kukoistus Villanova-vaiheesta kehittyi leimallinen etruskikulttuuri niin sanotun orientalisoivan kauden myötä 700-luvun lopulla. Vaiheen myötä etruskikulttuuri nousi uuteen kukoistukseen. Etruskit kävivät aktiivista kauppaa kreikkalaisten kanssa, mutta samalla joutuivat torjumaan näiden laajentumista alueelleen. Kreikkalaiset ostivat Etruriasta etenkin viljaa, maataloustuotteita ja metallia. Kaupan myötä Etruriaan virtasi tuontitavaraa ja käsityöläisiä, ja alue vaurastui. Sen ansiosta etruskikaupungit kasvattivat valtaansa Italiassa ja Korsikan saarella.Kaimio (Etruskit, 2003), s. 14–15. Etruskien kulttuuri onkin kreikkalaisen kulttuurin ohella tärkein Italian Rooman valtaa edeltävistä kulttuureista, ja se välitti Italiaan paljon kreikkalaisvaikutteita.
Kaupunkivaltioiden kehitys Etruskiyhteiskunta perustui kaupunkivaltioille. Niiden kehitys on mahdollisesti käynyt aristokraattisesta monarkiasta 500-luvun eaa. jälkipuoliskon diktatuurivaiheen kautta aristokraattiseen demokratiaan. Kaupunkivaltioita hallitsivat alun perin etruskikuninkaat (lucumot), joiden valta siirtyi ajan kuluessa osittain yläluokan käsiin.
Kaupunkivaltiot saattoivat joskus liittoutua keskenään sotien aikana, mutta ne myös sotivat toisiaan vastaan. Roomalaisten lähteiden mukaan 12 johtavaa etruskikaupunkia muodosti liiton, dodekapoliksen, jonka johtajat kokoontuivat vuosittain Volsiniihin.Kaimio (Etruskit, 2003), s. 14–15. Valtioliittojen yhteistyö saattoi kuitenkin rajoittua uskonnollisen elämän piiriin. Kaupunkivaltioiden liittoja on kerrottu olleen myös etelässä Campaniassa ja pohjoisessa Italiassa.
Rooman etruskivalta Rooma oli 500-luvulla eaa. roomalaisen historiankirjoituksen mukaan etruskivallan alla. Rooman viidenneksi kuninkaaksi nousi rauhanomaisesti etruskilainen Tarquinius Priscus, jonka poika tai pojanpoika Tarquinius Superbus oli kaupungin seitsemäs kuningas ja samalla viimeinen etruskikuningas. Etruskivallan aika oli Roomassa kukoistuksen aikaa.Kaimio (Etruskit, 2003), s. 15–16. Etruskit kehittivät Roomaa sekä rakentamalla sen keskustaa että kehittämällä kauppaa. Kaupungin viemärijärjestelmä Cloaca maxima oli alun perin etruskien rakentama. Lähellä Forumia oli etruskien kauppakortteli Vicus Tuscus. Etruskikuninkaat nostivat Etrurian tapaan Roomassa valtaan etuoikeutetun hallitsevan luokan, patriisit. Etruskit ja patriisit liittoutuivat yhteen alempia yhteiskuntaluokkia vastaan. Lopulta kuitenkin etruskivalta ja kuningasvalta Roomassa päättyi, kun roomalaiset kyllästyivät kuningas Tarquinius Superbuksen tyrannimaiseen johtamiseen.
Etruskien roomalaistuminen Välimeren kaupalla vaurastuneiden etruskien valta oli Italiassa suurimmillaan 500-luvun lopulla eaa., mutta se alkoi vähetä 400- ja 300-luvuilla eaa. kreikkalaisille ja galleille kärsittyjen tappioiden myötä. Roomalaiset valloittivat 396 eaa. Vejin ja seuraavan vuosisadan aikana myös muut tärkeät etruskikaupungit. Etruskikaupungit eivät kyenneet riidoiltaan liittoutumaan ennen kuin oli liian myöhäistä.
Rooman politiikkaan kuului se, että valvontaan otetut alueet saivat säilyttää oman kielensä ja kulttuurinsa erityispiirteet. Sen ansiosta etruskilainen kulttuuri ja kieli säilyivät aina ensimmäiselle vuosisadalle eaa. saakka. Liittolaissodan päätteeksi 80-luvulla eaa. etruskit saivat Rooman kansalaisoikeudet Italian muiden kansojen ohella. Sen jälkeen vuoteen 30 eaa. saakka etruskit olivat vahingokseen Rooman sisäisissä sodissa väärällä puolella.Nielsen et al. 2003, s. 9, 17. Etruskit roomalaistuivat lähes täysin ajanlaskun alkuun mennessä. Etruskinkielisiä piirtokirjoituksia tai tyypillisiä hautoja ei ole löydetty enää ajanlaskun alun ajoilta. Roomassa eli tosin vielä senkin jälkeen etruskiylimyksiä ja etruskilaisia ennustajapappeja.Kaimio (Etruskit, 2003), s. 17.
Alue ja kaupungit pienoiskuva|Etruskien tärkeimmät kaupungit ja sivilisaation rajat Italiassa.
Etruskien ydinalue oli Etruria nykyisen Toscanan kohdalla, ja laajimmillaan heidän alueensa ulottuivat Po-joelta Campaniaan. Pohjoisessa vastaan tulivat keltit ja etelässä kreikkalaiset siirtokunnat. Etruria muodostui hajanaisesta joukosta kaupunkivaltioita, joita yhdistivät kieli, uskonto ja yhteiskunnalliset olot. Tärkeimmät etruskikaupungit etelästä pohjoiseen (nykyisine nimineen) olivat Veji, Cerveteri, Tarquinia, Vulci, Vetulonia, Roselle, Populonia, Orvieto, Perugia, Chiusi, Cortona, Arezzo, Volterra ja Fiesole. Pohjois-Italian etruskialueen johdossa oli Felsina (nyk. Bologna). Campaniassa etruskien pääpaikkana oli Capua.Nielsen (Etruskit, 2003), s. 59, 62.
Kaupunkivaltioiden pinta-alat vaihtelivat huomattavasti. Etelässä keskukset olivat tiheässä, joten alueetkin jäivät pieniksi. Volterran alueella oli enemmän tilaa, mutta maasto oli vähemmän tuottoisaa. Pinta-alaltaan suurin kaupunki oli Veji, 242 hehtaaria.Nielsen (Etruskit, 2003), s. 40.
Etrurian muinaista asukaslukua on vaikea arvioida, sillä suurimpien keskusten asumuksia ei ole säilynyt. Asukaslukua on yritetty arvioida esimerkiksi hautojen määrän tai kutsuntaikäisten miesten määrän perusteella. Karkeiden arvioiden mukaan Etrurian asukasluku saattoi olla 270 000 ja 530 000 välillä.
Etruskit rakensivat kaupunkinsa usein kukkuloiden ja jyrkänteiden harjalle, missä niitä oli helppo puolustaa.Nielsen (Etruskit, 2003), s. 34. Villanova-kaudella kylät sijaitsivat vielä useimmiten taloryhminä kaupunkikukkulan laidoilla. Kylissä oli olkikattoisia soikeita, pyöreitä ja pitkulaisia taloja. 700-luvun eaa. lopulla nämä kylät hylättiin, ja asutus siirtyi kukkulan tai tasangon keskukseen. Kukkuloiden harjoilla sijainneiden kaupunkien katuverkostot oli usein suunnattu tarkasti pohjois-eteläsuuntaisesti, mutta joskus kaupungin eri osien katuverkosto noudattaa maaston ja entisten teiden suuntia. Kaupunginmuureja alettiin rakentaa, kun Rooman ja gallien vaara paheni 300-luvulla eaa.Nielsen (Etruskit, 2003), s. 35–38.
Etruskien kaupunkienvälisiä teitä ei ole kartoitettu kovinkaan hyvin, ja niiden reitit ovat usein arvuuttelun varassa. Kallioihin louhitut tiet on helppo tunnistaa etruskilaisiksi. Etruskien tiet joutuivat usein noudattamaan maaston asettamia rajoja. Roomalaiset vetivät Etrurian läpi sotilasteitään 200- ja 100-luvulla eaa.Nielsen (Etruskit, 2003), s. 40–41.
Kulttuuri Kieli ja kirjallisuus thumb|Etruskipariskunta kuvattuna sarkofagissa
Etruskien käyttämä etruskin kieli tunnetaan hyvin vaillinaisesti. Vaikka sitä kirjoitettiin hyvin tunnetulla kreikkalaisten aakkosten muunnelmalla, siitä on säilynyt ja kyetty kääntämään vain katkelmia. Niiden perusteella kuitenkin tiedetään, ettei kieli ollut indoeurooppalainen eikä sille ole löydetty nykykielten joukosta kielisukulaisia. Viimeinen nimeltä tunnettu etruskin taitaja oli Rooman keisari Claudius (k. 54 jaa.). Viimeiset etruskin osaajat lienevät olleet perinteisiä roomalaisia ennustajia, joiden toiminta kristinuskon myötä kiellettiin.The ancient Etruscans, their origins, culture and downfall, Giovanni Milani, tallennettu 13.11.2012 Viimeinen maininta kielen käytöstä on vuodelta 410, kun etruskipapeilta pyydettiin salamoita torjumaan visigoottivalloittajia.
Etruskeilla ei varmasti tiedetä olleen varsinaista kirjallisuutta. Etruskit käyttivät kylläkin kirjoja uskonnon alueella, ja heillä oli ei-kirjallisia näytelmiä, jotka levisivät Etruriasta Roomaan.Kaimio, Jorma; teoksessa Kulttuuri antiikin maailmassa, s. 116–117.
Uskonto
Etruskien uskonnosta on vaikea sanoa mitään varmaa. Roomalaisen Liviuksen mukaan etruskit olivat yli kaikkien kansojen uskonnolle antautuneita, ja Arnobiuksen mukaan Etruria oli kaikkien taikauskojen kotimaa.Kaimio (Etruskit, 2003), s. 99–102.
Etruskien uskonto oli monien lähteiden perusteella luonteeltaan kohtalonuskonto. Papit ottivat selvää kansojen ja ihmisten ennalta määrätyistä kohtaloista ennustuksissaan. Tarkkaan määriteltyjen riittien tavoitteena oli säilyttää sopusointu jumalien kanssa, sillä jumalien odotettiin rankaisevan ihmisiä salamoilla. Riitit pohjautuivat pappien pyhiin kirjoihin. Sopusointua tavoiteltiin myös votiivilahjoilla.
Etruskien jumalmaailma oli hierarkkinen. Jumalilla esiintyy kreikkalaista ja itaalista alkuperää vastaavia nimiä. Zeusta vastasi salaman jumala Tinia, mutta tärkein jumaluus oli mahdollisesti Voltumna. Jumalia palvottiin temppeleissä tai pyhissä lehdoissa. Etruskien mytologiassa kreikkalaisvaikutus on suuri.
Taide ja arkkitehtuuri thumb|Etruskiruukku 400-luvulta eaa.