Venstre, koko nimeltään Venstre, Danmarks Liberale Parti (), on tanskalainen puolue. Venstre on Kansankäräjien toiseksi suurin puolue edustajien määrällä mitattuna. Puolueen puheenjohtaja on Troels Lund Poulsen.

Venstre on keskusta-oikeistolainen liberaalipuolue. Venstre on Liberal International -järjestön jäsen ja Euroopan liberaalidemokraattisen puolueen (ALDE) jäsen Euroopan parlamentissa. Puolue on Tanskan vanhin. Perinteisesti Venstre on tukenut vapaakauppaa ja maanviljelijöiden oikeuksia. Alkuaikoinaan puolue ajoi voimakkaasti maareformia, ja sen kannatus on yhä suurta maaseutuväestön keskuudessa.

Venstre korostaa politiikassaan yksilönvapautta, yksityisyyden loukkaamattomuutta, yksityistä omistamista, sananvapautta, uskonnonvapautta, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta sekä elinkeinovapautta. Venstren mukaan vapausoikeuksien on koskettava kaikkia sukupuolesta, poliittisesta, uskonnollisesta, etnisestä ja seksuaalisesta taustasta riippumatta.

Ideologia

Venstren politiikka perustuu liberaaliin ihmiskäsitykseen, jonka mukaan ihmisen menestykseen kuuluu sekä vapaus ja vastuu. Vapaus ymmärretään pakottamisen puuttumisena, mutta myös niin, että yksilö voi kantaa vapaasti vastuun omasta elämästään sekä yhteistyöllä muista ihmisistä. Venstrelle vapaus tarkoittaa yksilön ajatusten, uskon ja sananvapautta sekä vapautta valita oma elämäntapansa. Venstren mukaan vapaus ei tarkoita sitä, että kaikki arvot tai mallit olisi hyväksyttävä yhtä hyviksi. Venstren mukaan ihmisellä on vapaus elää elämäänsä vapaasti, edellyttäen että hän ei loukkaa muiden vastaavaa vapautta.

Politiikka Venstre korostaa politiikassaan yksilönvapautta, yksityisyyden loukkaamattomuutta, yksityistä omistamista, sananvapautta, uskonnonvapautta, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta sekä elinkeinovapautta. Venstren mukaan vapausoikeuksien on koskettava kaikkia sukupuolesta, poliittisesta, uskonnollisesta, etnisestä ja seksuaalisesta taustasta riippumatta.

Historia 1870–1910 Puolue perustettiin vuonna 1870 nimellä Det Forenede Venstre (). Vuosina 1895–1910 puolue tunnettiin nimellä Venstrereformpartiet (), vuodesta 1910 nimellä Venstre ja vuodesta 1963 nimellä Venstre, Danmarks Liberale Parti. Puolue on Tanskan vanhin, ja lukeutuu nimestään huolimatta oikeistolaiseksi. Ensimmäisinä vuosikymmeninä Venstre koostui useista erilaisista ja usein ristiriitaisista ryhmittymistä. Yhdistäviä tekijöitä olivat sitoutuminen liberalismiin, maatalouden ja maaseutuväestön etujen turvaaminen sekä oikeiston vastustaminen. Alkuaikoinaan puolue ajoi voimakkaasti maareformia.

Saatuaan absoluuttisen enemmistön Tanskan parlamentissa vuonna 1872 puolueesta tuli johtava taistelija parlamentaarisen parlamentarismin puolesta perustuslakitaistelussa, jonka aikana puolue jakautui vuonna 1895 Vasemmiston reformipuolueeksi ja Maltilliseksi vasemmistopuolueeksi. Parlamentaarinen demokratia otettiinkin Tanskassa käyttöön vuonna 1901, ja naisille myönnettiin äänioikeus vuonna 1915. Vuonna 1905 Radikaali Venstre -ryhmittymä erosi, minkä jälkeen vasemmistoreformipuolue ja maltillinen vasemmistopuolue yhdistettiin vuonna 1910 nimellä Venstre.

1910–1968

Venstre sai alkunsa vahvasta kansanliikkeestä, joka vähitellen järjestäytyi laajaksi paikallisyhdistysten verkostoksi, jolla oli usein läheiset yhteydet osuuskuntaliikkeeseen ja paikallislehtiin. Varsinainen valtakunnallinen järjestö muodostettiin vasta vuonna 1929; sen jälkeen puoluetta on rakennettu joukkopuolueeksi, ja sen jäsenmäärä oli vuonna 1950 noin 200 000. Maatilojen vähenemisen ja maataloudesta siirtymisen myötä 1950-luvun puolivälistä alkaen puolueen aiempi jäsen- ja äänestäjäkunta pieneni huomattavasti.

Venstre oli vuoden 1901 järjestelmämuutoksesta vuoteen 1968 kuvannut itseään porvarilliseksi pääministeripuolueeksi. Se muodosti hallitukset vuosina 1901–1913 (paitsi 1909–1910), 1920–1924, 1926–1929, 1945–1947 ja 1973–1975. 1950–1953 Erik Eriksen muodosti hallituksen yhdessä konservatiivisen kansanpuolueen kanssa, ja Venstre jatkoi oppositiossa sosiaalidemokraattien johtamia hallituksia vastaan vuoteen 1965 asti, jolloin Venstre-puolueen vastavalittu puheenjohtaja Poul Hartling irrotti "Svanningetalenisssa" () Venstre-puolueen tästä yhteistyöstä.

1960-luvun puolivälistä alkaen alkoi siirtymäprosessi maaseutupuolueesta laajapohjaisemmaksi liberaalipuolueeksi.

1968–2001

Vuosina 1968-1971 Venstre joutui hyväksymään radikaali Hilmar Baunsgaardin pääministeriksi VKR-hallitukseen. Vuosina 1978–1979 Venstre teki yllättäen hallitusyhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa Anker Jørgensenin johdolla.

Vuonna 1984 puheenjohtajaksi valittiin Uffe Ellemann-Jensen. Hänen ja varapuheenjohtaja Anders Fogh Rasmussenin johdolla 1990-luvulla Venstre onnistui palauttamaan historiallisen asemansa suurimpana ja hallitsevana keskustaoikeistopuolueena. Puolue profiloi liberaalia ideologiaa jyrkkään vastakkainasetteluun sosiaalidemokraattien kanssa. Hallitsevia teemoja olivat muun muassa julkisen sektorin supistaminen, markkinavalvonnan ja yksityistämisen lisääminen, EU:ta tukeva asenne ja yksilön näkökulma suhteessa hallintoon.

Vuosina 1982–1993 Venstre osallistui peräkkäisiin keskustaoikeistolaisiin hallituksiin, joiden pääministerinä toimi konservatiivinen Poul Schlüter ja ulkoministerinä Uffe Ellemann-Jensen. Vuoden 1998 vaalien jälkeen Venstre ei onnistunut saamaan hallitusvaltaa. Tämän seurauksena puoluejohtaja Uffe Ellemann-Jensen erosi ja hänen tilalleen valittiin Anders Fogh Rasmussen. Hän muutti välittömästi Venstren aiemman ideologisesti painottuneen vastakkainasettelustrategian keskustapuolueisiin ja äänestäjiin vetoavaksi strategiaksi.

2001–2015

Vuoden 2001 vaaleissa Venstre nousi maan suurimmaksi puolueeksi 31,2 prosentin ääniosuudella ja 56 edustajapaikalla iskulauseella "Muutoksen aika" sekä tehokkaalla ja virtaviivaistetulla kampanjallaan, johon sisältyi maahanmuuttopolitiikan merkittävä tiukentaminen, veronkorotusten jäädyttäminen, sairaaloiden jonojen poistaminen, julkisen sektorin nykyaikaistaminen ja valinnanvapauden lisääminen. Tätä asemaa puolue ei ollut saavuttanut vuoden 1924 jälkeen.

Anders Fogh Rasmussenista tuli VK-hallituksen pääministeri, jolla oli yhdessä Tanskan kansanpuolueen kanssa yksin enemmistö. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1929, keskustaoikeistolainen hallitus ei ollut riippuvainen yhden tai useamman keskustapuolueen tuesta. Puolueen kannatus laski sekä vuosien 2005 että 2007 vaaleissa, mutta puolue pysyi suurimpana. Hallitus jatkoi muuttumattomalla parlamentaarisella pohjalla. Vuodesta 2007 lähtien myös Uusi allianssi tuki niukkaa enemmistöä.

Kaksi ensimmäistä VK-hallitusta toteuttivat veronkorotusten jäädyttämisen ja henkilökohtaisen tuloveron alentamisen, kuntauudistuksen, jolla rajoitettiin hallinnollisten yksiköiden määrää, sekä hyvinvointi- ja globalisaatiouudistuksia. Julkisen sektorin tiukka menopolitiikka johti kuitenkin kasvavaan tyytymättömyyteen julkisen sektorin palkkaukseen ja palvelutasoon. Hallitus tuki varauksetta Yhdysvaltojen Irakin sotaa vuosina 2003–2007.

Vuoden 2011 parlamenttivaaleissa Venstre menetti vallan johtajansa ja vuodesta 2009 pääministerinä toimineen Lars Løkke Rasmussenin johdolla sosiaalidemokraattien johtamalle hallitukselle, jonka pääministerinä toimi Helle Thorning-Schmidt, vaikka se sai 47 paikkaa (26,7 prosenttia äänistä).

2015–2019 Vuoden 2015 vaaleissa Venstre sai 19,5 prosenttia äänistä ja 34 paikkaa pudoten kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. sininen Sininen blokki sai kuitenkin niukan enemmistön kansankäräjille, ja Venstre muodosti yksinään vähemmistöhallituksen ja Lars Løkke Rasmussen nousi jälleen pääministeriksi. Marraskuussa 2016 Venstre muodosti hallituksen Liberaalin allianssin ja Konservatiivisen kansanpuolueen kanssa pääministeri Lars Løkke Rasmussenin johdolla.

Huolimatta Venstren noususta vuoden 2019 vaaleissa 43 paikkaan (23,4 %), hallitusvalta siirtyi sosiaalidemokraateille. Hallitusvallan menetys ja puolueen johdon sisäiset riidat johtivat niin massiiviseen painostukseen johtokunnan ja puolueen jäsenten taholta, että Lars Løkke Rasmussen päätti luopua puheenjohtajuudesta. Jakob Ellemann-Jensen tuli hänen tilalleen syyskuussa 2019.

Historia vuodesta 2019 Parlamenttikaudelle oli ominaista kahden uuden Venstren pohjautuvan puolueen muodostuminen. Entinen puheenjohtaja Lars Løkke Rasmussen perusti Moderaatit ja entinen varapuheenjohtaja Inger Støjberg perusti Tanskademokraatit. Vuoden 2022 parlamenttivaaleissa, joille oli ominaista porvarillisten puolueiden suuri hajoaminen, Venstre sai 13,3 prosenttia äänistä ja menetti 20 paikkaa 43:sta. Yleisvaalien äänestysprosentti oli siten alhaisin sitten vuoden 1988, jolloin puolue, jonka puheenjohtajana toimi Ellemann-Jensenin isä, oli saanut 22 paikkaa.

Yleisvaalien jälkeen Venstre liittyi kolmen puolueen hallitukseen sosiaalidemokraattien ja moderaattien kanssa. Muutaman kuukauden kuluttua hallituksen jälkeen Venstre sai huonot mielipidemittaukset ja puolueen sisäpiirissä heräsi levottomuutta hallituksen suunnasta. Jakob Ellemann-Jensen jätti politiikan 23. lokakuuta 2023. Hänen tilalleen puolueen puheenjohtajaksi tuli Stephanie Lose marraskuun 2023 puoluekokoukseen asti.

Vaalihistoria Kansankäräjät Vaalit Johtaja Kannatus Paikat +/– Hallitus Äänet % 1872 Uusi 1873 2 1876 23 1879 9 1881(Toukokuu) 4 1881(Heinäkuu) 6 1884 80 000 56,3 % 6 1887 132 000 58,1 % 7 1890 123 000 53,0 % 1 1892 63 000 28,1 % 45 1895 89 530 40,5 % 23 1898 98 070 43,6 % 10 1901 103 495 45,9 % 13 1903 121 357 49,4 % 3 1906 94 272 31,2 % 17 1909 77 949 24,0 % 19 1910 118 902 34,1 % 20 1913 103 917 28,6 % 13 1915 8 081 62,8 % 1 1918 269 646 29,4 % 2 1920(Huhtikuu) 350 563 34,2 % 3 1920(Heinäkuu) 344 351 36,1 % 3 1920(Syyskuu) 411 661 34,0 % 0 1924 362 682 28,3 % 7 1926 378 137 28,3 % 2 1929 Thomas Madsen-Mygdal 402 121 28,3 % 3 1932 381 862 24,7 % 5 1935 292 247 17,8 % 10 1939 309 355 18,2 % 2 1943 Knud Kristensen 376 850 18,7 % 2 1945 479 158 23,4 % 10 1947 529 066 25,4 % 8 1950 Edvard Sørensen 438 188 21,3 % 14 1953(Huhtikuu) Erik Eriksen 456 896 22,1 % 1 1953(Syyskuu) 499 656 23,1 % 9 1957 578 932 25,1 % 3 1960 512 041 21,1 % 7 1964 547 770 20,8 % 0 1966 Poul Hartling 539 027 19,3 % 3 1968 530 167 18,6 % 1 1971 450 904 15,6 % 4 1973 374 283 12,3 % 8 1975 711 298 23,3 % 20 1977 371 728 12,0 % 21 1979Henning Christophersen 396 484 12,5 % 1 1981 353 280 11,3 (#4) 2 1984 405 737 12,1 % 2 1987 Uffe Ellemann-Jensen 354 291 10,5 % 3 1988 394 190 11,8 % 3 1990 511 643 15,8 % 7 1994 775 176 23,3 % 13 1998 817 894 24,0 % 0 2001 Anders Fogh Rasmussen 1 077 858 31,2 % 14 2005 974 636 29,0 % 4 2007 908 472 26,2 % 6 2011 Lars Løkke Rasmussen 947 725 26,7 % 1 2015 685 188 19,5 % 13 2019 825 486 23,4 % 9 2022 Jakob Ellemann-Jensen 460 546 13,3 % 20

Merkittäviä poliitikkoja Pääministerit Johan Henrik Deuntzer (1901–1905) Jens Christian Christensen (1905–1908) Niels Neergaard (1908–elokuu 1909) Ludvig Holstein-Ledreborg (elo–lokakuu 1909) Klaus Berntsen (1910–1913) Niels Neergaard (1920–1924) Thomas Madsen-Mygdal (1926–1929) Knud Kristensen (1945–1947) Erik Eriksen (1950–1953) Poul Hartling (1973–1975) Anders Fogh Rasmussen (2001–2009) Lars Løkke Rasmussen (2009–2011; 2015–2019)

Puheenjohtajat vuodesta 1929 1929–1941 Thomas Madsen-Mygdal (1876–1943) 1941–1949 Knud Kristensen (1880–1962) 1949–1950 Edvard Sørensen (1893–1954) 1950–1965 Erik Eriksen (1902–1972) 1965–1977 Poul Hartling (1914–2000) 1977–1984 Henning Christophersen (1939–2016) 1984–1998 Uffe Ellemann-Jensen (s. 1941) 1998–2009 Anders Fogh Rasmussen (s. 1953) 2009–2019 Lars Løkke Rasmussen (s. 1964) 2019–2023 Jakob Ellemann-Jensen (s. 1973) 2023– Troels Lund Poulsen (s. 1976)

Nykyiset kansanedustajat (2022–2026)

Hans Andersen Marie Bjerre Erling Bonnesen Morten Dahlin Thomas Danielsen Louise Schack Elholm Karen Ellemann (2022) Jakob Ellemann-Jensen Mads Fuglede Søren Gade Preben Bang Henriksen Michael Aastrup Jensen

Jacob Jensen Jan E. Jørgensen