Komplementti, suomeksi myös täydennys tai täydenne, on lauseen rakenneyksikkö, jonka perinteisesti ajatellaan ”täydentävän” verbin kuvaamaa toimintaa.
Laajimmassa mielessä komplementeiksi nimitetään kaikkia lauseen predikaattiosaan kuuluvia aineksia verbin lisäksi, etenkin objektia (Hän potkaisi palloa) ja adverbiaaleja (Hän on puutarhassa). Suppeammassa mielessä komplementilla ymmärretään verbin pakollista määritettä. Esimerkiksi suomen luottaa-verbi kuvaa suhdetta jonkin ”luottamiseen” kykenevän olennon ja tämän luottamuksen kohteen välillä ja vaatii illatiivimuotoisen täydennyksen (Hän luottaa sinuun). Sitä vastoin lauseessa Hän itkee lohduttomasti adverbi lohduttomasti on valinnainen määrite, jota verbi ei välttämättä vaadi. Joissakin lauseopin kuvausmalleissa komplementti-termiä käytetään vieläkin suppeammissa merkityksissä, esimerkiksi vain ’olla’-verbin tyyppisten verbien määritteistä eli predikatiiveista.
Komplementteja voi olla paitsi verbeillä myös adpositioilla (talon takana), verbeistä muodostetuilla substantiiveilla (luottamus sinuun) tai joillakin adjektiiveilla (sinulle ominainen).
Lähteet
Luokka:Lauseoppi