pienoiskuva|Olympiatyylin nyrkkeilyottelu käynnissä.
Nyrkkeily on kamppailu-urheilulaji, jossa kaksi kilpailijaa ottelee köysillä ympäröidyssä kehässä ja yrittää lyödä vastustajaansa nyrkkeilykäsineillä suojatuilla nyrkeillään. Vastustajaa saa lyödä ainoastaan nyrkin etuosalla, ei avokämmenellä tai kämmensyrjällä. Myös lyöminen niskaan, selkään, munuaisiin tai vyötärön alapuolelle on kiellettyä.http://www.sattuma.net/nyrkkeily.html Lisäksi kyynärpäällä lyöminen, vastustajasta roikkuminen tai kiinnipitäminen, maassa olevan lyöminen, potkiminen ja jalan päälle astuminen ovat kiellettyjä. Vasenkätistä nyrkkeilijää kutsutaan englanninkielisellä sanalla southpaw ja oikeakätistä termillä orthodox.
Lajin kilpatasolla on nykyään kaksi muotoa: ammattinyrkkeily ja amatöörinyrkkeily. Molemmat muodot ovat perussäännöiltään samanlaiset, mutta ammattilaiset ottelevat ilman paitaa ja kypärää. Lisäksi he ottelevat amatöörejä ohuemmin hanskoin, minkä vuoksi ammattilaisottelu painottuu enemmän tyrmäyksen tavoitteluun, kun taas amatööriottelu painottuu enemmän pisteiden keräämiseen. Joskin amatööriotteluihinkin kuuluvat tyrmäykset. Lisäksi amatööriottelut kestävät vain kolme erää, kun ammattinyrkkeilyssä ottelu koostuu 4–12 erästä. Amatöörinyrkkeilyssä ottelussa on kolme kolmen minuutin mittaista erää. Ottelua valvoo kehän sisällä kehätuomari ja sen ulkopuolella arvostelutuomarit.
Nyrkkeilyottelu voi ratketa kuudella eri tavalla. Ratkaisut ovat: pistevoitto, jolloin kolmen (amatöörinyrkkeilyssä viiden) arvostelutuomarin äänten enemmistön saanut voittaa. Nykyään tärkeimmissä amatööriturnauksissa käytetään ns. pistekoneita. Kun viidestä arvostelutuomarista vähintään kolme painaa osuman merkiksi nappia samanaikaisesti 1,2 s:n sisällä, osuma kirjaantuu kyseisen nyrkkeilijän pisteeksi. luovutusvoitto (merkitään tekniseksi tyrmäykseksi). voitto kehätuomarin keskeyttäessä ottelun (tekninen tyrmäys, TKO) voitto diskvalifioinnin takia (DQ) tyrmäysvoitto (engl. knockout, KO), kun nyrkkeilijä on lyöty maahan eikä voi jatkaa nyrkkeilemistä 10 sekunnin kuluessa. voitto lyömällä vastustaja maahan kolme kertaa yhden erän aikana (tekninen tyrmäys)
Nyrkkeilyssä ottelijat määritellään painonsa mukaan sarjoihin, joissa he ottelevat.
Nyrkkeilyä on yleisesti pidetty kamppailu- ja voimailulajina, mutta Pekka Mäen mukaan sitä kuvaa täydellisesti lause teknis-taktinen fyysinen kamppailulaji, jota henkiset ominaisuudet ohjaavat.Nyrkkeilyn monitoimimies Pekka Mäki Nyrkkeily perustuu lajina fysiikkaan, taktiikkaan ja älyyn.http://www.boxing.fi/sivu.php?lid=293&lan=2
Vaikka nyrkkeily saattaa monille näyttää siltä, että se painottuu vain käsien käyttöön, todellisuudessa nyrkkeily on kokovartaloliikuntaa. Jalkatyö ja ylävartalon liike ovat merkittävässä osassa nyrkkeilyssä, ja lyödessään nyrkkeilijä pyrkii laittamaan koko kehonsa voiman lyönnin taakse. Lisäksi lyönnin voima tulee ensisijaisesti jaloista, minkä vuoksi nyrkkeilijät käyttävät kenkiä jotka saavat jalat pysymään tukevammin maassa. Nyrkkeilijän tärkein harjoitusväline on nyrkkeilysäkki.
Historia thumb|Nyrkkeilyä esittävä kuva minolaisessa freskossa.
Varhainen historia Nyrkkitaistelu mainitaan jo Homeroksen runoissa. Nyrkkeily oli mukana Olympian kisojen ohjelmassa ensi kertaa vuonna 688 eaa. Ensimmäiset säilyneet nyrkkeilyn säännöt ovat antiikin Kreikasta. Tuolloisen antiikin kreikkalaisnyrkkeilyn otteluissa ei ollut eriä, vaan ottelu jatkui niin kauan kunnes vastustaja luovutti tai oli kykenemätön jatkamaan. Antiikin ajan suurissa urheilukilpailuissa valtaosa ottelijoista oli rikkaista ja arvostetuista suvuista. Nyrkkeilyä on kuvattu laajalti kreikkalaisessa kirjallisuudessa, muun muassa Homeroksen Iliaassa.
Nykyaikaisen nyrkkeilyn kehitys Ensimmäinen maininta virallisesta nyrkkeilyottelusta Britanniasta on vuodelta 1681, ja vuonna 1698 ryhdyttiin järjestämään säännöllisesti paljain käsin käytäviä otteluita Lontoon kuninkaallisessa teatterissa. Ottelut käytiin ilman käsineitä ja painoluokkia, eikä sääntöjä liiemmin ollut paitsi suurotteluissa. Jack Broughton oli yksi paljasnyrkkiajan suurimmista ja menestyksekkäimmistä ottelijoista, ja hän kehitti vuonna 1743 lajille säännöt, jotka vähäisiä muutoksia lukuun ottamatta olivat käytössä aina vuoteen 1838 saakka, jolloin julkaistiin vuoden 1973 sääntöjä yksityiskohtaisempi London Prize Ring - sääntökirjaCyber Boxing Zone: London Prize Ring Rules of 1838 . Vuonna 1838 Broughtonin luomia sääntöjä kehitettiin ja yksityiskohtaistettiin London Prize Ring rules -sääntökokoelmaksi. Ensimmäinen mestaruusottelu uusilla säännöillä oteltiin seuraavana vuonna, jolloin James Burke kärsi tappion William Thomsonille.
Vuonna 1876 Amateur Athetic Clubin John Graham Chambers kehitti lajille Queensberryn 9. markiisin John Sholto Douglasin tuella uudet säännöt, jotka antoivat enemmän painoarvoa tekniikalle ja taidolle. Queensberryn nimellä tunnetut säännöt poikkesivat Lontoon säännöistä merkittävästi. Samoihin aikoihin kehitettiin lisäksi ensimmäiset painoluokat.
Brittien valtakausi päättyi lopullisesti irlantilaislähtöisen amerikkalaisen John L. Sullivanin myötä, josta tuli vuonna 1899 ensimmäinen yhdysvaltalainen maailmanmestari. Sullivanin myötä ammattilaisotteluitakin ryhdyttiin käymään Queensberry-säännöillä. Noihin aikoihin paljain nyrkein käytävät ottelut oli julistettu laittomaksi lähes kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa.
Amatöörinyrkkeilyn kehitys
pienois|George Wesley Bellows, Stag at Sharkey, 1909. Vuonna 1880 Britanniassa perustettiin amatöörinyrkkeilyn järjestö ABA (Amateur Boxing Association), kun kaksitoista seuraa liittyi yhteen. ABA piti seuraavana vuonna ensimmäisen mestaruusturnauksensa, jossa oli käytössä neljä painoluokkaa. 1900-luvun alkupuoliskolla amatöörinyrkkeily saavutti suosiota ympäri maailmaa. Vuonna 1946 perustettiin Kansainvälinen nyrkkeilyliitto AIBA (Association Internationale de Boxe Amateur), jossa oli yhteensä 24 maata viidestä maanosasta edustettuina, ja perustamisestaan lähtien AIBA on toiminut virallisena amatöörinyrkkeilyn maailmanjärjestönä. Ensimmäiset amatöörien maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1974. Nykyään AIBA:n jäsenmaita on jo 189.
Ensimmäistä kertaa nyrkkeily oli olympialaisten lajina vuoden 1904 Saint Louisin kisoissa, ja vuoden 1912 Tukholman kisoja lukuun ottamatta ne ovat olleet siitä lähtien joka kerta virallisessa kisaohjelmassa. Menestyneimmät olympialaisten nyrkkeilymaat vuosina 1974–2004 ovat olleet Kuuba ja Yhdysvallat, joista Kuuballa on 29 ja Yhdysvalloilla 21 kultamitalia.
Naisten nyrkkeily oli jo vuoden 1904 Saint Louisin olympialaisissa näytöslajina, mutta 1900-luvun aikana se kiellettiin monissa maissa. Britannian amatöörinyrkkeilyjärjestö järjesti ensimmäisen naisten nyrkkeilykilpailut vuonna 1997. 1990-luvulla AIBA vahvisti naisnyrkkeilyn uudet säännöt, ja järjesti vuonna 1999 ensimmäiset Euroopan-mestaruus- ja vuoden 2001 maailmanmestaruuskilpailut.
Pääsuojuksen käyttö tuli pakolliseksi vuoden 1984 Los Angelesin olympialaisissa, mutta vuonna 2013 se jälleen poistettiin miehiltä. Naiset käyttävät sitä edelleen. Soulin vuoden 1988 kisojen jälkeen otettiin käyttöön arvostelu pistekoneella.
Ammattilaisnyrkkeilyn kehitys pienoiskuva|Jack Dempsey ja Georges Carpentier kehässä ennen ottelun alkua vuonna 1921. Vuonna 1891 yksityinen lontoolainen seura National Sporting Club alkoi järjestää omia, ammattilaisten hanskat kädessä käymiä otteluita, omilla ehdoillaan. Vuonna 1919 perustettiin the British Boxing Board of Control BBBC. Vuonna 1909 Lonsdalen jaarli myönsi ensimmäisen mestaruusvyön NSC:n mestaruusottelun voittajalle.
1900-luvun alkupuoliskon aikana ammattilaisnyrkkeilyn painopiste siirtyi Britanniasta Yhdysvaltoihin. Vaikka mitään virallisia maailmanmestaruuksia ei ollutkaan, yleisesti maailmanmestarina pidettiin The National Police Gazette -lehdessä listattuja nimiä. 1920-luvulla NBA (National Boxing Association) ryhtyi järjestämään maailmanmestaruusotteluita. Samaan aikaan perustettiin Ring Magazine, joka julkaisi mestarien luetteloita. Vuonna 1962 NBA vaihtoi nimensä WBA:ksi (World Boxing Association), ja seuraavana vuonna se sai ensimmäisen kilpailijansa WBC:n (World Boxing Council). Kumpikaan niistä ei ollut yleisesti tunnustettu ja tästä johtuivat muun muassa erimielisyydet maailmanmestaruuksista. Vuonna 1983 perustettiin lisäksi uusi järjestö IBF (International Boxing Federation), jolla on myös omat maailmanmestaruutensa kussakin painoluokassa. Vuonna 1988 syntyi vielä neljäs suuri maailmanlaajuinen järjestö WBO (World Boxing Organization) kun joukko puertoricolaisia ja dominikaanisia liikemiehiä riitaantui WBA:n kanssa.
Ammattilaisten ottelut kestivät pitkään viisitoista erää, ja vielä 1900-luvun alkupuolella käytiin neljänkymmenen erän otteluita. Erien määrää alettiin vähentää vasta vuonna 1982, ja 1980-luvun aikana eri ammattilaisliitot siirtyivät vähitellen järjestämään mestaruusottelunsa 12-eräisinä.
Kritiikki Ammattinyrkkeilyn kiinnostavuus ja maine ovat jo pitkään kärsineet sekavasta järjestelmästä, jossa on lukuisia lajin mestareita. Neljän valtaliiton lisäksi painoluokkia on nykyisin 17 kappaletta, ja jokaisella painoluokalla on mestarinsa kaikissa liitoissa. Painoluokkansa parhaana pidetty mestari pitää yleensä hallussaan arvostettua The Ring -lehden mestaruusvyötä. Yhdessä painoluokassa voi siis samanaikaisesti olla jopa neljä virallista maailmanmestaria, kaikki eri liittojen vöitä kantaen. Kaikki vyöt voivat olla myös yhden urheilijan hallussa, eli tällöin kyseessä on niin sanottu kiistaton mestari.
Amatöörinyrkkeily pienois|oikea|Amatööri- eli olympiatyylin nyrkkeilijät ottelevat paita päällä ja päänsuojus päässä vuoden 2000 olympialaisissa.
Amatööri- eli olympiatyylin nyrkkeilyssä päätavoitteena on oman koskemattomuuden turvaaminen ja kerätä pisteitä hyväksytyistä iskuista,http://www.espoonisku.net/index_tiedostot/Page443.htm eikä hakea voittoa esimerkiksi aiheuttamalla vastustajalle ruumiillista vahinkoa. Olympiatyylin nyrkkeilyhansikkaat ovat kehitelty turvallisuutta lisääväksi siten, että kättä ei voi iskiessä puristaa täydellisesti nyrkkiin. Pisteitä annetaan päähän ja ylävartaloon osuneista iskuista, iskuista jotka osuvat nyrkkeilyhansikkaan sallitulla osuma-alueella, eli rystypinnalla, sallituille osuma-alueille. Miesnyrkkeilijät käyttivät vuosina 1984–2012 päänsuojusta, mutta vuodesta 2013 lähtien nyrkkeilevät taas ilman niitä. Naiset käyttävät edelleen päänsuojusta. Ottelut kestävät nykyään miehillä kolme kolmen minuutin erää ja naisilla neljä kahden minuutin erää. Erätauot ovat yhden minuutin pituisia. Ottelun kulkua valvoo itse kehässä kehätuomari, jonka tehtävänä on tarkkailla, että ottelijat käyttävät vain sääntöjen mukaisia keinoja. Kehän ulkopuolella ottelun kulkua seuraavat pistetuomarit.