Korjattu juliaaninen kalenteri, Milankovićin kalenteri eli meletiaaninen kalenteri on serbialaisen tieteilijä Milutin Milankovićin vuonna 1923 laatima ehdotus kalenterin uudistamiseksi. Milanković laati ehdotuksensa ortodoksisille kirkoille, ja sen tarkoituksena oli poistaa näiden ja läntisten kirkkokuntien välillä 340 vuoden ajan, gregoriaanisen kalenterin käyttöönotosta saakka vallinnut ero kalenterien välillä, minkä vuoksi vastaavia pyhä- ja juhlapäiviä vietettiin eri kirkkokunnissa eri aikaan. Korjatun kalenterin oli määrä korvata juliaaninen kalenteri, joka oli edelleen käytössä ortodoksisissa kirkoissa kirkollisena kalenterina sekä Venäjällä ja joissakin itäisen Keski- ja Etelä-Euroopan maissa vielä 1900-luvun alussa valtiollisenakin kalenterina, vaikka gregoriaaninen kalenteri oli jo muutoin tullut lähes maailmanlaajuiseksi.

Nimitys meletiaaninen kalenteri Nimitys meletiaaninen kalenteri johtuu Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Meletios IV:stä, joka kannatti uuden kalenterin käyttöönottoa.

Nimitys on lähes jäänyt pois käytöstä, koska Turkin presidentti Kemal Atatürk määräsi vuonna 1923 osana Turkin ja Kreikan välisiä rauhanehtoja silloisen ekumeenisen patriarkka Meletios IV:n maasta karkotettavaksi "vaarallisena kreikkalaisena separatistina". Patriarkka ilmoitti vetäytyvänsä maailmasta Athos-vuoren luostariin. Britannian laivasto lupasi taata karkotettavan turvallisuuden järjestämällä kuljetuksen yhdellä Aigeian-merellä olleista aluksistaan.

Virasta erottuaan Meletios oleskeli Athoksella joitakin vuosia, kunnes hänet nimitettiin Aleksandrian ja koko Afrikan patriarkaksi. Tästä syystä nimitys meletiaaninen kalenteri jäi pois käytöstä, varsinkin kun sen pelättiin suututtavan turkkilaiset. Nykyisin sitä käyttävät vain historioitsijat.

Erot muihin kalentereihin ja karkausvuosisääntö Nimestään huolimatta korjattu juliaaninen kalenteri on lähempänä gregoriaanista kuin juliaanista kalenteria, mutta on tähtitieteellisesti gregoriaanistakin tarkempi. Maaliskuun alusta 1600 aina helmikuun 28. päivään 2800 saakka on korjatun juliaanisen kalenterin mukaan aina sama päivämäärä kuin gregoriaanisenkin kalenterin mukaan. Korjatussa juliaanisessa kalenterissa eri kuukausiin kuuluu muutoin sama määrä päiviä kuin sekä juliaanisessa että gregoriaanisessakin kalenterissa, mutta eroa näiden kalenterien välillä on siinä, milloin on karkausvuosi ja helmikuussa on näin ollen 29 päivää. Kaikissa kolmessa kalenterissa karkausvuosi on pääsääntöisesti silloin, kun vuosiluku on jaollinen neljällä. Juliaanisessa kalenterissa näin on laita poikkeuksetta, kun taas gregoriaanisessa kalenterissa sadalla jaolliset vuodet ovat karkausvuosia vain, kun vuosiluku on jaollinen myös 400:lla. Näin ollen esimerkiksi vuodet 1800, 1900 ja 2100 eivät olleet tai tule olemaan karkausvuosia, mutta vuodet 1600, 2000 ja 2400 olivat tai ovat. Korjatussa juliaanisessa kalenterissa taas sadalla jaolliset vuodet ovat karkausvuosia vain silloin, kun vuosiluvun jakojäännös 900:lla jaettaessa on 200 tai 600. Näin ollen vuodet 2000 ja 2400 ovat karkausvuosia myös korjatun juliaanisen kalenterin mukaan, mutta vuosi 2800 ei ole, kun taas vuosi 2900 on.

Käyttöönotto Vuosisata Jakojäännös900:llajaettaessa Onkokarkaus-vuositark.juliaanisessakalenterissa Onkokarkaus-vuosigreg.kalenterissa Onkokorjattujuliaaninensama kuingregori-aaninen 1000 100 Ei Ei On 1100 200 On Ei Ei 1200 300 Ei On Ei 1300 400 Ei Ei On 1400 500 Ei Ei On 1500 600 On Ei Ei 1600 700 Ei On Ei 1700 800 Ei Ei On 1800 0 Ei Ei On 1900 100 Ei Ei On 2000 200 On On On 2100 300 Ei Ei On 2200 400 Ei Ei On 2300 500 Ei Ei On 2400 600 On On On 2500 700 Ei Ei On 2600 800 Ei Ei On 2700 0 Ei Ei On 2800 100 Ei On Ei 2900 200 On Ei Ei 3000 300 Ei Ei On 3100 400 Ei Ei On 3200 500 Ei On Ei 3300 600 On Ei Ei 3400 700 Ei Ei On 3500 800 Ei Ei On 3600 0 Ei On Ei 3700 100 Ei Ei On 3800 200 On Ei Ei 3900 300 Ei Ei On 4000 400 Ei On Ei

Korjattua juliaanista kalenteria ei ole missään maassa otettu käyttöön virallisena yhteiskunnallisena kalenterina. Vaikka niin olisikin tehty, asialla ei vielä moneen vuosisataan olisi sanottavaa käytännön merkitystä, sillä vuoteen 2800 saakka sen mukaiset päivämäärät ovat yhdenmukaisia nykyisin lähes kaikkialla käytössä olevan gregoriaanisen kalenterin kanssa. Lisäksi Milanković ei koskaan osoittanutkaan ehdotustaan asiasta valtiollisille lainsäätäjille vaan ortodoksisille kirkkokunnille.

Sen sijaan muutamat ortodoksiset kirkkokunnat ovat tehneet virallisen päätöksen korjatun juliaanisen kalenterin käyttöönotosta. Näin ovat tehneet Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti, Aleksandrian ja koko Afrikan sekä Antiokian ja koko Idän patriarkaatit kuin myös Bulgarian, Kreikan, Kyproksen, Puolan, Romanian, Ukrainan ja Viron ortodoksiset kirkot.

Kun kysymys kalenterinuudistuksesta tuli vireille, Kreikan hallitus ja Kreikan ortodoksinen kirkko asettivat yhteisen komitean pohtimaan asiaa. Komitea jätti mietintönsä tammikuussa 1923. Komitea ehdotti, että maallisissa yhteyksissä olisi otettava Maksim Trpkovićin suosittelema "poliittinen kalenteri", jota oli ehdotettu jo vuonna 1785 ja joka muistutti korjattua juliaaninen kalenteria. Tropović suositteli tätä kalenteria gregoriaanisen sijasta, koska se oli tähtitieteellisesti tarkempi ja koska siinä kevätpäiväntasaus todella sattui lähes aina maaliskuun 21. päiväksi, jota kirkko vanhastaan oli käyttänyt oletettuna tasauspäiväksi pääsiäisen ajankohtaa laskettaessa, sen sijaan että gregoriaanisessa kevätpäiväntasaus oli usein 20. maaliskuuta. Kuten gregoriaanisessa, myöskään tässä "poliittisessa kalenterissa" 100:lla jaolliset vuodet eivät yleensä ole karkausvuosia, mutta jos vuosiluvun jakojäännös 400:lla jaettaessa oli 400 tai 900, kyseessä oli karkausvuosi.

Kreikan valtio kuitenkin päätti 18. tammikuuta 1923, että gregoriaaninen kalenteri oli otettava käyttöön virallisena kalenterina saman vuoden maaliskuun alusta lähtien siten, että helmikuun 15. päivän jälkeen tuli suoraan maaliskuun 1. päivä. Kreikan ortodoksinen kirkko noudatti alkuperäistä juliaanista kalenteria vielä noin vuoden sen jälkeen, mutta siirtyi korjattuun kalenteriin seuraavana vuonna 23. maaliskuuta, joka vanhan kalenterin mukaan olisi ollut 10. maaliskuuta.

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Meletios IV antoi 3. helmikuuta ensyklikan, jossa suositeltiin, että ortodoksiset kirkot ottaisivat käyttöön uusitun kalenterin. Hänen mukaansa sitä on nimitetty myös meletiaaniseksi kalenteriksi. Asia tuli puheeksi Konstantinopolissa touko-kesäkuussa 1923 pidetyssä pan-ortodoksisessa konferenssissa. Siinä olivat läsnä Kreikan, Kyproksen, Romanian ja Serbian ortodoksisten kirkkojen edustajat. Sen sijaan läsnä ei ollut kolmen vanhan eli Jerusalemin, Aleksandrian ja koko Afrikan eikä Antiokian ja koko Idän patriarkaatit eikä myöskään suurimman ortodoksisen kirkon Venäjän ortodoksisen kirkon edustajia. Konferenssin jälkeen osa autokefalisista kirkoista otti käyttöön uuden kalenterin.

Keskustelu pitkittyi, koska Serbia virallisesti kannatti "poliittista kalenteria", kun taas Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa edustanut Milanković oli oman versionsa kannalla. Nämä erosivat toisistaan siinä, milloin satavuodet olivat karkausvuosia, mutta kummassakin näin tapahtui kaksi kertaa 900 vuoden aikana. Milankovićin kalenterin mukaan kevätpäiväntasaus olisi yleensä ollut 20. maaliskuuta, samoin kuin gregoriaanisessakin kalenterissa, mutta "poliittisessa kalenterissa" se olisi usein 22. maaliskuuta. Tämä olisi johtanut siihen, että pääsiäinen olisi toisinaan sattunut sen aikavälin (22. maaliskuuta - 25. huhtikuuta) ulkopuolelle, jolla se vanhastaan oli aina ollut, mikäli olisi pidetty kiinni siitä, että pääsiäistäysikuu on kevätpäiväntasauksen jälkeen. Toisaalta Milankovićin ehdotus maksimoi sen ajan pituuden, jolloin uusitun kalenterin mukaiset päivämäärät olisivat samoja kuin gregoriaanisessa.

Konferenssi päätyi lopulta Milankovićin kannalle. Päätöksessään se totesi, että ero uuden kalenterin mukaisen ja gregoriaanisen vuoden välillä oli niin pieni, että ilmenisi vasta 877 vuoden kuluttua päivämäärien erona. Samalla päätettiin, että saman vuoden lokakuu oli aloitettava suoraan 14. päivästä, toisin sanoen hypättiin 13 päivän yli. Samalla hyväksyttiin Milankovićin karkausvuosisääntö. Milankovićin kalenteria pidettiin parempana kuin gregoriaanista, koska siinä vuoden keskimääräinen pituus eroaa vain kahden sekunnin verran trooppisesta vuodesta, kun taas gregoriaanisessa kalenterissa vastaava erotus on noin 14 sekuntia.

Eri kalentereita käyttävät ortodoksiset kirkot Eri maiden ortodoksiset kirkot ovat ottaneet korjatun juliaanisen kalenterin käyttöön seuraavina ajankohtina:

10/23. maaliskuuta 1924: Konstantinopoli, Kypros ja Kreikka 1/14. maaliskuuta 1924: Puola (vain harvat seurakunnat; 2/15. kesäkuuta 2014 kirkko siirtyi takaisin juliaaniseen kalenteriin, mutta yksittäiset seurakunnat saattavat yhä käyttää korjattua juliaanista kalenteria) 1/14. lokakuuta 1924: Romania 1/14. lokakuuta 1928: Aleksandria ja Antiokia 12. huhtikuuta 1937: Albania 7/20. joulukuuta 1968: Bulgaria 1. syyskuuta 2023: Ukraina

Suomen ja Viron ortodoksiset kirkot ottivat vuonna 1923 käyttöön gregoriaanisen kalenterin, myös pääsiäisen ajankohdan osalta. Viron ortodoksinen kirkko liitettiin vuonna 1945 Moskovan patriarkaattiin ja se palasi juliaaniseen kalenteriin, mutta vuonna 1996 Viron ortodoksinen kirkko itsenäistyi jälleen, ja vuonna 2012 se otti käyttöön korjatun juliaanisen kalenterin.

Uutta kalenteria eivät ole ottaneet käyttöön Jerusalemin patriarkaatti, Venäjän, Serbian ja Georgian ortodoksiset kirkot, eivät myöskään Athos eivätkä Kreikan vanhakalentaristit.

Käyttöönotto Suomen ortodoksisessa kirkossa

Patriarkka Meletios IV:n viimeisiksi virkatoimiksi jäivät Suomen liittäminen ekumeeniseen patriarkaattiin sekä Suomen uuden apulaispiispa Hermanin piispaksi vihkiminen. Tämän mahdollisti Ruotsin suurlähettilään välittämä kuningas Kustaa V:n pyyntö lykätä patriarkka Meletioksen karkotusta yli Suomen asian käsittelyn. Suurlähettilään välittämänä Atatürk suostui pyyntöön ja patriarkka pysyttelikin sivussa julkisuudesta aina toimituksen alkuun asti. Aluksi uhkasi tulla ongelma siitä, onko valtuuskunnalla valtuudet hoitaa asiaa. Lopulta päätettiin, että patriarkka Tihonin vuonna 1917 Suomen kirkolle myöntämä autonomia olisi laillinen peruste tekeillä olevalle hankkeelle.

Suomen kirkko oli jäänyt ilman ylempää hengellistä ohjausta neuvostovallan tehtyä Moskovan patriarkaatin toiminnasta käytännössä mahdotonta - ja maanpakolaisten muodostaman Karlovcin synodin alaisuuteen siirtyminen oli niin kanonisista kuin poliittisistakin syistä ajatuksenakin mahdoton. Ajatus oli mahdoton, koska Suomen hallitus oli päättänyt, että valtionkirkoissa pitää noudattaa gregoriaanista ajanlaskua ja kaikkien piispojen tulee suorittaa valtion virkamiehille määrätty tutkinto suomenkielessä. Karlovcin synodin kaikki piispat tai sellaisiksi sopivat papit olivat venäjänkielisiä ja juliaanisen ajanlaskun kannalla.

Siten ainoa mahdollisuus oli siirtyä Konstantinopolin alaisuuteen ja vihkiä oma, suomalaiset vaatimukset täyttävä piispa. Tehtävään löytyi virolainen rovasti Herman Aav, Mustjalan kirkkoherra, Kuressaaren piirinvalvoja ja tuottelias uskonnollinen kirjailija. Kun Hermanin piispaksi vihkiminen oli toteutettu, patriarkka Meletios lähti Athokselle 10. heinäkuuta 1923 satamassa jo kuukauden verran häntä odottaneen brittiläisen miinalaivan kuljettamana. 2. lokakuuta 1923 hän luopui virallisesti tehtävästään.

Pääsiäinen