2112 on vuonna 1976 julkaistu Rushin neljäs studioalbumi. Albumin A-puoli sisältää seitsenosaisen ja yli 20 minuutin mittaisen nimikappaleen, jonka takia levyä on pidetty konseptialbumina. B-puolen kappaleilla ei kuitenkaan ole sanoituksellisesti mitään yhteistä kappaleen "2112" kanssa.
Nimikappale "2112" kertoo dystopian tulevaisuudesta, jossa totalitaarinen papisto on kieltänyt taiteellisen itseilmaisun. Nimetön sankarihahmo löytää kitaran ja opettelee soittamaan sitä. Filosofi Ayn Randin inspiroima kappale on tulkittu kommunistisen yhteiskuntajärjestelmän tai yleisesti totalitarismin arvosteluksi ja individualismin puolustukseksi. Laissez-faire-kapitalismia ihannoivan Ayn Randin kutsuminen neroksi ("the genius of Ayn Rand") albumin kansiteksteissä toi bändille negatiivista julkisuutta ja heidät leimattiin jopa äärioikeistolaisiksi.
Rushin albumeista tämä ja vuoden 1981 Moving Pictures valittiin vuonna 2005 hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään.
Kappaleet
"I: Overture" – 4:32 "II: The Temples of Syrinx" – 2:13 "III: Discovery" – 3:29 "IV: Presentation" – 3:42 "V: Oracle: The Dream" – 2:00 "VI: Soliloquy" – 2:21 "VII: Grand Finale" – 2:14
Kokoonpano Geddy Lee - basso, kosketinsoitin, laulu Alex Lifeson - kitara Neil Peart - rummut ja muut lyömäsoittimet Hugh Syme - mellotron kappaleessa "Tears"
Lähteet
Luokka:Rushin albumit Luokka:Vuoden 1976 albumit