Griffon bruxellois eli brysselingriffoni on Belgiasta kotoisin oleva koirarotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 9. Griffon bruxellois on yksi kolmesta belgiangriffonin rotumuunnoksesta. Toiset kaksi rotumuunnosta ovat karkeakarvainen griffon belge ja sileäkarvainen petit brabançon. Bruxellois tarkoittaa sananmukaisesti brysseliläistä.
Suomeen ensimmäiset belgiangriffonit tulivat jo 1920-luvulla, mutta varsinaiset kantagriffonit tulivat Suomeen vuonna 1958. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi griffon bruxelloisin pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Ulkonäkö pienoiskuva|Griffon bruxellois Griffon bruxellois on lähes neliömäinen, pieni ja tiivis seurakoira. Pää on suuri suhteessa muuhun kehoon ja otsapenger on jyrkkä. Kuonon pituus saisi olla korkeintaan 1,5 cm. Silmät ovat suuret ja pyöreät. Koirilla tulisi olla alapurenta.
Karkea- ja sileäkarvainen ovat saman rodun erilaisia karvamuunnoksia. Erivärisiä ja eri karvatyyppisiä koiria on sallittua risteyttää keskenään, joten samasta pentueesta voi esiintyä molempia karvamuunnoksia ja kaikkia värejä. Griffonit osallistuvat näyttelyyn kolmena erillisenä rotuna. Griffon belgeksi rekisteröidään karkeakarvainen joko kokonaan musta tai musta punaisin merkein (black&tan). Myös mustan ja punaruskean sekoitus rekisteröidään griffon belgeksi. Griffon bruxellois’ksi rekisteröidään karkeakarvainen ja väriltään yksinomaan punainen tai punaruskea. Petit brabançoniksi rekisteröidään sileäkarvaiset griffonit väristä riippumatta.
Luonne Rotumääritelmä kuvaa griffon bruxelloisia tasapainoisiksi, valppaiksi ja itsetietoisiksi. Rodun edustajat kiintyvät omistajaansa tiukasti. Koirien ei tulisi olla arkoja eikä aggressiivisia.
Alkuperä Brysseliläinen muunnos on nimensä mukaisesti kotoisin Brysselin alueelta, ja sen juuret ovat belgialaisissa tallikoirissa ja vierasperäisissä kääpiökoirissa. Belgiassa tunnettiin pitkään pieni karkeakarvainen rottakoira smousje, joka muistutti naapurimaan hollanninrottakoiraa. Sittemmin tämä vanha alkuperäisrotu tunnettiin nimellä griffon d'ecurie ("talligriffoni") ja 1800-luvulla sitä alettiin risteyttää mopsin ja kingcharlesinspanielin kanssa. Griffon bruxellois onkin perinyt nykyisen kääpiökokonsa ja punaisen värityksensä kääpiöspanielilta, ja lyhyen kuononsa sekä viimeksi mainitulta että mopsilta. Ainoastaan karvapeite on säilynyt samanlaisena kuin alkuperäisellä talligriffonilla.AKC. Brussels Griffon History. American Kennel Club (AKC).
Terveys Griffon bruxellois elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä sydänsairaudet. Griffon bruxelloisin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa parodontiitti, patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet, myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma, selkäytimen ontelotauti ja brakykefaalinen oireyhtymä.
Johtuen griffon bruxelloisin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 15 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja griffon bruxelloiseja. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia ja lasiaisen rappeumaa.
Yksi griffon bruxelloisin yleisimmistä kuolinsyistä ovat sydänsairaudet. Eräs koirien ja myös griffon bruxelloisin tyypillisimmistä sydänsairauksista on myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma, jota esiintyy erityisesti pienikokoisilla koiraroduilla. Sairaus alkaa usein vasta vanhemmalla iällä ja sairaus aiheuttaa edetessään sivuäänen sekä johtaa vuosien myötä sydämen vajaatoimintaan.
Johtuen griffon bruxelloisin pienestä koosta ja kallon muodosta niillä on alttius chiari-epämuodostumalle sekä syringomyelialle. Chiari-epämuodostuma tarkoittaa kallon ja aivojen rakenteellista poikkeavuutta, jossa kallon takaosa on liian pieni tai muodoltaan poikkeava. Tämä aiheuttaa pikkuaivojen painumista kallonpohjan aukon läpi kohti selkäydintä. Se taas voi häiritä aivo-selkäydinnesteen normaalia kiertoa. Syringomyelia on tila, jossa selkäytimen sisään kehittyy nesteen täyttämiä onteloita. Näiden synty liittyy usein chiari-epämuodostumaan, koska aivo-selkäydinnesteen virtaus estyy tai hidastuu, jolloin selkäytimeen muodostuu paineen seurauksena onteloita.
Osa griffon bruxelloisin tyypillisistä terveysongelmista on yhteydessä rodulle jalostettuun ulkomuotoon. Rodulle on jalostettu lyhyt kuono ja kallo, mikä aiheuttaa myös suurentunutta alttiutta hengitysteiden ongelmiin (brakykefaalinen oireyhtymä). Brittitutkimuksessa noin 75 %:lla griffoneista havaittiin oireita BOAS-testissä, joka mittaa hengityselimistön toimivuutta rasituskokeessa. Keskimääräinen kuonon pituuden suhde kallon pituuteen oli alle 0,10, kun voimakkaasti brakykefaalisina koirina pidetään tyypillisesti sellaisia yksilöitä, joilla kyseinen suhde on alle 0,30. Isolla osalla koirista oli ahtaat sieraimet. Griffoneiden PEVISA-ohjelmassa on pakollinen polvilausunto ja hengityksen toimivuutta mittaava kävelytesti.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Griffon bruxelloisit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Griffon bruxelloisin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 30 %.
Katso myös Griffon belge Petit brabançon
Lähteet Suomen Griffonyhdistys Ry. Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2006 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
Luokka:FCI 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat Luokka:Kääpiökoirat Luokka:Belgialaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit