Real Madrid Club de Fútbol on jalkapallosta parhaiten tunnettu urheiluseura Espanjan pääkaupungista Madridista. Se on pelannut Espanjan jalkapallon pääsarjassa Primera Divisiónissa koko sarjan historian ajan. Seura on muun muassa 36 sarjamestaruudellaan ja 15 Euroopan cupin voitollaan menestynein seura espanjalaisissa ja eurooppalaisissa kilpailuissa. Seuralla on myös lähes yhtä menestynyt koripallojaosto Real Madrid de Baloncesto, jonka lisäksi sillä on ollut historiansa varrella toimintaa useissa muissa lajeissa.
Kansainvälisen jalkapalloliiton jäsenlehden lukijat äänestivät Real Madridin 1900-luvun parhaaksi seurajoukkueeksi vuonna 2000. Deloitten jalkapalloseurojen varallisuutta arvioivassa Football Money Leaguessa Real Madrid piti kärkipaikkaa vuosien 2006–2016 aikana.
Seuran liikevaihto kaudella 2016–2017 oli 674,6 miljoonaa euroa. Seura teki kaudella 2011–2012 historiaa, sillä se on ensimmäinen urheiluseura, joka on yhden vuoden aikana saavuttanut yli 500 miljoonan euron liikevaihdon. Vuonna 2024 seuran arvoksi arvioitiin 6,6 miljardia dollaria, ollen kallein jalkapalloseura 2024. Samana vuonna 2024 seura oli maailman eniten ansaitseva jalkapalloseura 831,4 miljoonan euron vuositulollaan. Real Madrid oli vuonna 2023 Forbesin listauksessa maailman 11. arvokkain urheiluseura.
Real Madrid sijoittuu vuosien 2020–2025 eurooppalaisten seurojen keskinäisessä UEFA:n seurapisterankingissa ensimmäiseksi.
Historia Seuran perustaminen thumb|Madridin pelaajia kaudelta 1905–1906.
Jalkapalloilun Madridissa aloittivat 1890-luvun puolivälin tienoilla Institución Libre de Enseñanzan opettajat ja opiskelijat, jotka olivat tutustuneet lajiin vieraillessaan Oxfordissa ja Cambridgessä. Ajan myötä pelaajat alkoivat kutsua itseään nimellä Football Sky. Vuoteen 1900 mennessä Sky oli hävinnyt ja tilalle olivat tulleet New Football Club ja Club Español de Madrid. Jälkimmäistä johti Julián Palacios, joka oli kaksi vuotta myöhemmin perustamassa myös nykyistä Real Madridia.Ball 2002, 43–56. Seura pitää häntä ensimmäisenä puheenjohtajanaan tänä aikana 1900–1902 ennen virallista perustamistaan.
Nykyisen seuran, alkuperäiseltä nimeltään Madrid Football Club, perustamiskokous pidettiin 6. maaliskuuta 1902 Calle de Alcalán varrella sijainneessa El Capricho -vaateliikkeessä, jonka omistivat sukujuuriltaan katalonialaiset veljekset Juan ja Carlos Padrós. Ensin mainittu valittiin seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, ja lisäksi johtokuntaan nimettiin varapuheenjohtaja, sihteeri, rahastonhoitaja ja viisi jäsentä. Perustamiskokouksen yhteydessä päätettiin myös seuran peliasun väreistä, kahden pesetan kuukausittaisesta jäsenmaksusta sekä kolme päivää myöhemmin pelatusta ensimmäisestä ottelusta, jossa seuran pelaajat ottelivat keskenään tarkoituksena selvittää, ketkä kuuluvat joukkueen avauskokoonpanoon.
Kaksi kuukautta perustamisensa jälkeen seura oli järjestämässä kuningas Alfonso XIII:n kruunajaisten kunniaksi Madridin hippodromilla pelattua turnausta, josta sai alkunsa nykyinen Espanjan cup Copa del Rey. Ensimmäisessä virallisessa ottelussaan 13. toukokuuta 1902 Madrid hävisi kolme vuotta aikaisemmin perustetulle Barcelonalle maalein 1–3. Joukkueen ensimmäisestä ja ainoasta maalista vastasi englantilainen Arthur Johnson, joka tuohon aikaan oli pitkälti vastuussa myös joukkueen harjoittelusta ja taktiikasta.
Vuosina 1905–1908 seura voitti neljästi peräkkäin Madridin alueellisen mestaruussarjan ja menestyi kilpailussa tasaisesti aina vuonna 1940 tapahtuneeseen lopettamiseensa asti. Aluesarja toimi ympäri maata pelattujen vastaavien kilpailuiden ohella karsintana Espanjan cupiin, jossa Madrid saavutti ensimmäisen mestaruutensa 18. huhtikuuta 1905 lyötyään Athleticin loppuottelussa maalein 1–0. Seura voitti kilpailun myös kolmena seuraavana vuonna, joskin saavutuksen arvoa heikentää se, että Katalonian edustaja ei osallistunut kilpailuun näinä vuosina kertaakaan. Madrid pelasi ensimmäisen kansainvälisen ottelunsa 23. lokakuuta 1905, jolloin se kohtasi ranskalaisen Gallia Sportin. Ottelu järjestettiin Ranskan presidentin Émile Loubet’n Madridin-vierailun kunniaksi, ja se päättyi 1–1-tasapeliin.
Etuliitteen Real () seura sai nimeensä kuningas Alfonso XIII:n hyväksynnällä 29. kesäkuuta 1920.
Kansallisen liigan alku
Kausittaiset sijoitukset Primera Divisiónissa 0–1 1–2 2–3 3–4 4–5 5–6 6–7 7–8 8–9 9–0 1920 2. 5. 1930 6. 1. 1. 2. 2. 2. – – – 4. 1940 6. 2. 10. 7. 2. 4. 7. 11. 3. 4. 1950 9. 3. 3. 1. 1. 3. 1. 1. 2. 2. 1960 1. 1. 1. 1. 1. 2. 1. 1. 1. 6. 1970 4. 1. 4. 8. 1. 1. 9. 1. 1. 1. 1980 2. 3. 2. 2. 5. 1. 1. 1. 1. 1. 1990 3. 2. 2. 4. 1. 6. 1. 4. 2. 5. 2000 1. 3. 1. 4. 2. 2. 1. 1. 2. 2. 2010 2. 1. 2. 3. 2. 2. 1. 3. 3. 1. 2020 2. 1. 2. 1.
Cup-menestyksensä ansiosta Real Madrid pääsi heti mukaan kymmenen joukkueen pääsarjaan Primera Divisióniin, kun kansallinen sarjajärjestelmä luotiin loppuvuodesta 1928, eikä se ole kertaakaan pudonnut alemmalle sarjatasolle. Samaan kastiin kuuluvat vain Espanjan kaksi muuta vanhaa jättiläistä bilbaolainen Athletic ja Barcelona. Ensimmäisellä sarjakaudella Real Madrid sijoittui toiseksi, kaksi pistettä Barcelonalle häviten. Tätä seurasi kaksi heikompaa kautta, jolloin seura putosi sarjataulukon keskivaiheille. Espanjan toinen tasavalta julistettiin 14. huhtikuuta 1931 ja seuran nimi palasi takaisin muotoon Madrid Football Club, kun kaikki viittaukset monarkiaan kiellettiin.
Neljännellä kaudella, 1931–1932, Madrid saavutti ensimmäisen pääsarjamestaruutensa. 18 ottelusta Madrid voitti 10 ja pelasi tasan kahdeksan, mutta tappiottomasta kaudesta huolimatta eroa toiseksi sijoittuneeseen Athletic jäi lopulta vain kolme pistettä. Voittoisassa joukkueessa pelasivat muun muassa puolustaja Jacinto Quincoces ja vuonna 1930 senaikaisella ennätyssummalla 150 000 pesetalla Españolista Madridiin siirtynyt maalivahti Ricardo Zamora, ja sitä valmensi unkarilainen Lippo Hertzka. Madridin uusi mestaruuden heti seuraavalla kaudella, tuolloin itävaltalaisen Robert Firsthin valmennuksessa. Madrid oli ensimmäinen seura, joka voitti mestaruuden kahdesti peräkkäin.
Kolmas sarjamestaruus antoi odottaa itseään lopulta aina 1950-luvulla asti, mutta menestys sai jatkoa kaudella 1933–1934, jolloin seura voitti kuudennen cup-mestaruutensa. Edellinen cup oli vuodelta 1917 ja tällä välin Madrid oli yltänyt viidesti loppuotteluun häviten kuitenkin joka kerta. Seitsemäs cup-mestaruus seurasi kaudella 1935–1936, jolloin loppuottelussa oli ensimmäistä kertaa vastassa Barcelona. Tämä kausi jäi viimeiseksi ennen 17. heinäkuuta 1936 alkanutta Espanjan sisällissotaa.
Don Santiago luo perustan menestykselle
thumb|Seuran voittamia pokaaleja.
Sisällissota päättyi 1. huhtikuuta 1939 ja urheilutoimintakin alkoi hiljalleen palata normaaliksi nyt diktaattori Francisco Francon johtamassa maassa. Useiden muiden seurojen tapaan myös Madrid oli ongelmissa, sillä monet pelaajista ja jäsenistä olivat kaatuneet tai kadonneet sodassa ja seuran tuolloinen kotistadion Chamartín oli tuhoutunut lähes täysin. Vuonna 1935 valittu vaikutusvaltaisena tasavaltalaisena tunnettu puheenjohtaja Rafael Sánchez-Guerra oli pidätetty sodan aikana, ja seura oli siirtynyt työväen urheiluliiton puheenjohtajan Juan José Vallejon johtaman komitean alaisuuteen.Ball 2002, 71–98. Puheenjohtajaksi nousi virassa jo vuosina 1908–1916 toiminut Adolfo Meléndez ja vuotta myöhemmin hänet korvasi Antonio Santos Peralba. Ensimmäisellä sodanjälkeisellä sarjakaudella 1939–1940 Madrid sijoittui neljänneksi. Vuonna 1941 seuran nimi vaihtui kolmannen ja viimeisen kerran. Real-etuliite palasi, mutta Franco kielsi vierasperäiset nimet, joten seura on tuosta päivästä lähtien tunnettu nimellä Real Madrid Club de Fútbol.
Vuoden 1943 Espanjan cupissa Real Madridin ja Barcelonan välisessä välieräottelussa esiintyneiden vihamielisyyksien vuoksi molempien seurojen puheenjohtajat Santos Peralba ja Enrique Piñeyro joutuivat eroamaan. Kun Madridissa pohdittiin seuraajaa, tuli esiin aiemmin sekä pelaajana, valmentajana että johtokunnan jäsenenä seurassa toimineen Santiago Bernabéun nimi. Hän oli ollut poissa seuran toiminnasta vuodesta 1935 lähtien, mutta vakuuttui helposti ja 15. syyskuuta 1943 hänet nimitettiin seuran puheenjohtajaksi.
Bernabéu oli vastuussa seuran uudelleenluomisesta sisällissodan jälkeisinä vuosina. Hänen puheenjohtajakaudellaan rakennettiin Chamartínin uusi stadion, joka myöhemmin nimettiin hänen mukaansa Santiago Bernabéuksi, ja harjoituskeskus Ciudad Deportiva. Bernabéu palkkasi rinnalleen osaavia apulaisia kuten PR-taidoistaan tunnetun koripallomiehen Raimundo Saportan ja vuonna 1947 hän aloitti yhteistyön paikallisseura Plus Ultran kanssa, jonka joukkueesta tuli Real Madridin reservijoukkue.
1940-luvulla Real Madrid sijoittui sarjassa parhaimmillaan toiseksi kaudella 1941–1942, mutta samalle vuosikymmenelle ajoittui myös seuran heikoin kausi 1947–1948, jolloin se varmisti sarjapaikkansa vasta viimeisen kierroksen 2–0-voitolla Real Oviedosta ja sijoittui 14 joukkueen sarjassa lopulta sijalle 11. Vuosina 1946 ja 1947 seura saavutti Bernabéun aikakauden ensimmäiset pokaalit, kun se voitti cupin kahdesti peräkkäin. Uusi stadion otettiin käyttöön 14. joulukuuta 1947 ja seuran jäsenmäärä nousi kolmessa kuukaudessa 40 000:sta 48 000:een. Puitteet olivat kunnossa, mutta suurempi menestys karttoi seuraa, sillä siltä puuttui pelaaja, joka johtaisi joukkuetta kentällä. Toiveisiin vastattiin lopulta vuonna 1952, kun kolumbialainen Millonarios saapui juhlistamaan Real Madridin 50-vuotista historiaa mukanaan Alfredo Di Stéfano. Vaaleahiuksinen argentiinalainen teki välittömän vaikutuksen ja runsasta vuotta myöhemmin hänestä tuli monien vaiheiden jälkeen Real Madridin pelaaja. Bernabéu kokosi Di Stéfanon ympärille seuran historian muuttaneen joukkueen, johon kuuluivat muun muassa Ferenc Puskás, Francisco Gento, Héctor Rial, Raymond Kopa, Miguel Muñoz ja José Santamaría.Ball 2002, 99–111.
Viisi peräkkäistä Euroopan cupia 225px|thumb|right|Alfredo Di Stéfano johti seuran muun muassa viiteen perättäiseen Euroopan cupin voittoon vuosina 1955–1960.
Vuonna 1954 Real Madrid voitti valmentaja Enrique Fernándezin luotsaamana ensimmäisen Espanjan pääsarjamestaruutensa 20 vuoteen, mitä seura puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi myös seuraavana vuonna. Vuonna 1956 mestaruuden vei Athletic, mutta Real Madrid oli mestari jälleen vuosina 1957 ja 1958.
Vuonna 1955 Santiago Bernabéu oli mukana perustamassa L’Équipe-lehden toimittajan Gabriel Hanot’n idean ja Copa Latina -turnauksen pohjalta Euroopan cupia, joka on vuodesta 1992 lähtien tunnettu nimellä Mestarien liiga. Vuoden 1955 mestaruuden turvin Real Madrid pääsi mukaan kilpailuun ja ensimmäiset viisi kautta olivat seuran hallintaa Alfredo Di Stéfanon johtaessa ”valkoista balettia”. Kilpailun ensimmäisen ottelunsa seura pelasi Genevessä Servetteä vastaan 8. syyskuuta 1955, ja voitti 2–0 Miguel Muñozin ja Héctor Rialin maaleilla. Ennen loppuottelua Madrid selvitti tieltään myös Partizanin ja Milanin, ja Pariisissa Stade Reimsia vastaan pelatun loppuottelun joukkue voitti 4–3, oltuaan jo kahden maalin tappioasemassa. Seuraavalla kaudella loppuottelu, jossa vastassa oli Fiorentina, pelattiin Real Madridin kotistadionilla Santiago Bernabéulla 125 000 katsojan edessä. Ottelu oli maalittomassa tasatilanteessa aina 70. minuutille asti kunnes Di Stéfano teki vapauttavan maalin rangaistuspotkulla ja Real Madrid voitti lopulta 2–0.
Kauden 1957–1958 Euroopan cupia varjosti Münchenin lento-onnettomuus, jossa kuoli kahdeksan Manchester Unitedin pelaajaa ja 15 muuta matkustajaa. Brysselissä pelatussa loppuottelussa Real Madrid sai vastaansa välierissä juuri Manchester Unitedin kukistaneen Milanin. Pitkäksi venähtäneen ottelun 3–2-voittomaalin Real Madridille teki Francisco Gento vasta jatkoajan toisella puoliskolla.